Apu

Kasper Strömman: Tamperelainen soft power kiinalaiseen tapaan

Kasper Strömman: Tamperelainen soft power kiinalaiseen tapaan
"Soft powerilla tarkoitetaan maailmanvaltaa pehmeiden arvojen avulla, esimerkiksi tutkimalla avaruutta tai lähettelemällä pandoja ympäri maailman. Silloin ei näytä hyvältä, jos lähettää naapuriplaneetalle Wish-version siellä jo olevista mönkijöistä, kaksikymmentä vuotta liian myöhään", Kasper Strömman kirjoittaa.
Julkaistu: 27.2.2022

Kuinka moni huomasi, että Kiina lähetti mönkijän Marsiin viime vuonna? Väitän, että aika harva. Chang Zheng 5 -kantoraketti lähetettiin kuitenkin matkaan jo vuonna 2020, ja vuotta myöhemmin se laski hellästi Zhurong-mönkijän Marsin Utopia Planitia -tasangolle. Sen jälkeen pikku kiinalaisauto on porskutellut ympäri punaista planeettaa tehden tärkeää tieteellistä työtään.

Vaikka tämä olisikin huomattu, ketään ei tietenkään kiinnostanut.

Miksi? Koska Yhdysvallat on jo lähettänyt peräti viisi mönkijää punaiselle planeetalle vuodesta 1997 lähtien. Niistä uusimmat lähettävät takaisin maapallolle veitsenterävää 4K-videota, jota pystyy seuraaman lähes reaaliajassa. Zhurong taas näyttää BBC:n mukaan ”aika paljon Nasan mönkijöiltä 2000-luvun alusta”, joten siitä on vaikeampi innostua.

Tietenkään ei ole mitään väärää siinä, että tekee jotain hieman jälkijunassa. Mutta kun tiedämme, että Kiina yrittää haalia itsellensä niin paljon soft poweria kuin mahdollista, strategia on huono.

Tietenkään ei ole mitään väärää siinä, että tekee jotain hieman jälkijunassa. Mutta kun tiedämme, että Kiina yrittää haalia itsellensä niin paljon soft poweria kuin mahdollista, strategia on huono. Soft powerilla tarkoitetaan maailmanvaltaa pehmeiden arvojen avulla, esimerkiksi tutkimalla avaruutta tai lähettelemällä pandoja ympäri maailman. Silloin ei näytä hyvältä, jos lähettää naapuriplaneetalle Wish-version siellä jo olevista mönkijöistä, kaksikymmentä vuotta liian myöhään.

No, jos uutinen kiinalaisesta robottiautosta Marsilla meni ohi, sitä useampi varmasti huomasi, että tamperelaiset saivat viime vuonna raitiovaunun. Yli sadan vuoden eipäs–juupas- jahkailun jälkeen. Muutaman tamperelaisen lisäksi ketään ei taaskaan kiinnostanut. Tämä siksi, että Tampereesta tuli maamme neljäs raitiovaunullinen kaupunki Turun, Helsingin ja Viipurin jälkeen. Siitä puuttui siis myös uutuudenviehätys.

Kiinalla ja Tampereella on paljon yhteistä yrityksissään haalia itselleen soft poweria kyseenalaisin tuloksin.

Eikä aina tietenkään tarvitse olla ensimmäinen. Tampere on kuitenkin viime vuosina myös rakentanut omaa versiotaan soft powerista, johon kuuluu muun muassa Tampereen oma versio Hollywoodin Walk of Famesta sekä Uros Live, eikun tietenkin Nokia-areena. Ja se raitsikka, jonka neitsytmatka jouduttiin keskeyttämään lasien huurtumisen vuoksi, mikä oli varmasti kiusallista kaikille.

Kiinalla ja Tampereella on siis paljon yhteistä yrityksissään haalia itselleen soft poweria kyseenalaisin tuloksin. Molempien olisi syytä ottaa mallia itäisestä naapurimaastamme.

Me tiedämme, että myös Turku on jo vuosikausia fundeerannut, josko se ratikka pitäisi ottaa taas käyttöön. Ehdotus: miksi ei tehdä sitä salaa, Neuvostoliiton tapaan?

Neuvostoliitto lähetti nimittäin matkaan peräti kaksi Mars-mönkijää jo vuonna 1971, kauan ennen muita. Missio epäonnistui täysin. Tämän Neuvostoliitto piti ihan omana tietonaan 1990-luvun alkuun saakka, jolloin mainitsi sen ikään kuin ohimennen. Erinomainen strategia.

Me tiedämme, että myös Turku on jo vuosikausia fundeerannut, josko se ratikka pitäisi ottaa taas käyttöön.

Ehdotus: miksi ei tehdä sitä salaa, Neuvostoliiton tapaan?

Silloin olisi todellinen yllätys satunnaiselle kävijälle, jos pääsisikin raitiovaunulla juna-asemalta satamaan. Turkulaiset voisivat hartioita kohautellen todeta, että joo, on meillä ratikka, mitäs siitä? Se olisi todellinen voimaliike, joka osoittaisi dominanssia.

Turku, te ette halua mitään Zhurong-raitiovaunua. Tiedätte mitä tehdä.

Kommentoi »