Käskin avustajan laskea kaikki minä-sanat Sanna Marinin kirjasta – Kuuden tunnin päästä avustaja palasi masentuneena ja alkoholilta tuoksuen
Mikä meitä vanhenevia miehiä vaivaa? Miksi emme voi vain olla hiljaa asioistamme, Munkkiniemen herra miettii.
23.10. Etelä-Pohjanmaalla ihastelen lehmiä, koska niin kuuluu presidentin tehdä eteläpohjanmaalaisen lehmän nähdessään. Alakoululaisille kerron, että Eppu Normaali on eräs suosikkiesiintyjistäni. Pian suosikkejani on yhtä paljon kuin Suomessa esiintyjiä.
24.10. Helsingin Kirjamessujen esiintymislavalla ikävä keskusteluja Etelä-Pohjanmaan alakoululaisten kanssa.
28.10. Kazakstanissa puheenaiheina Suomen ja Kazakstanin kahdenväliset suhteet, Keski-Aasian ja Euroopan geopolitiikka, Ukrainan sota ja monenkeskinen järjestelmä. Eikö AI voisi jo hoitaa tällaisen, se tietää, mitä ajattelemme näistä asioista?
30.10. Uzbekistanissa olen elementissäni ihmetellessäni Taškentin koululaisten kanssa, miksi Suomen kansalliseläin on ruskeakarhu ja vaakunaeläin leijona.
1.11. Milloinkahan olen viimeksi syönyt Möttösen? Tekisi mieli Möttöstä, mutta tiedän, etten Möttösen syötyäni voisi mitään itselleni, vaan kertoisin Instagramissa humoristisesti, kuinka söin juuri Möttösen ja nyt täytyykin pomppia painot nilkoissa koko yö. Mikä meitä vanhenevia miehiä vaivaa, miksi emme voi olla hiljaa asioistamme niin kuin pystyimme vuosisatoja olemaan?
4.11. Lavrovilta viesti Messengerissä. Sergei haluaisi Suomesta turvapaikan itselleen. Koska viesti tuli ei-salatulla kanavalla, tässä on nyt niin monta tasoa, että taidan lähteä juoksemaan ympyrää.
5.11. Aloitan Sanna Marinin kirjan lukemisen. Sen verran haasteellinen opus, että annoin avustajalle tehtäväksi laskea, montako ”minä”-sanaa siinä on. Avustaja saapui kuuden tunnin kuluttua masentuneena ja alkoholilta tuoksuen: ”Lopetin, kun niitä oli tullut vastaan 1001”.
6.11. Lennähdin Brasiliaan ilmastokokoukseen kertomaan, että pessimisti ei tule koskaan ratkaisemaan ilmastokriisiä. Suzanne: ”Eikö arvopohjaisen realismin tulisi olla sen myöntämistä, ettei optimistikaan kykene siihen?” British humour, very, very touching!
10.11. Sauli Niinistö näemmä kuljetettu televisioon valistamaan, miten ulkopolitiikkaa pitäisi hoitaa. Saulikin voisi, kaikella rakkaudella, viettää eläkepäiviään etsimällä kaukosäädintä sen sijaan, että sotkeutuu meidän aktiivikansalaisten asioihin.
11.11. Iisalmessa totean julkisesti, että yllättävintä presidenttiydessä on ollut ”liki totaalinen yksityisyyden menettäminen”. Suzanne tokaisee siihen ihanan sarkastisesti: ”Niin, toki olisit voinut olla menemättä Iisalmeen puhumaan julkisesti yksityisyytesi menettämisestä”.
13.11. Perussuomalaiset haluavat näemmä täsmentää, että pitävät edelleen ruotsin kieltä vihollisenaan, mutta ovat lisänneet tappolistalleen myös englannin. Kuka väittää, ettei ihminen voi kasvaa? (Ei kai kukaan niin hullu voi olla?)
15.11. Modernia maailmanpolitiikkaa: Mitä enemmän Epsteinista tulee tietoa, sitä todennäköisemmin venezuelalaiset tai meksikolaiset joutuvat kärsimään.
16.11. Katselen valokuvaa Sauli Niinistön pronssisesta rintakuvasta sen verran mietteliäänä, että lopulta Suzanne kysyy: ”Pohditko sitä, miten sinun rintakuvallasi voisi tavoittaa jatkuvan, levottoman liikkeesi?” Kyllä rakas, minua ei voi valaa pronssiin.
17.11. Brysselissä Markin,Ursula vonin, Bart Den ja Robertankanssa vaihteeksi turinointia Euroopan ja maailman turvallisuusympäristöstä, Euroopan puolustuksen kehittämisestä ja Ukrainan tukemisesta, vaikka haluaisin vain puhua jonkun kanssa edes hetken Eppu Normaalista.
21.11. Diplomatia on salakieltä, ja siksi totean tässä vaiheessa vain, että ystäväni Trumpin Ukraina-rauhanpaperi on ”mielenkiintoinen”.
23.11. Täällä G20-maiden kokouksessa ”Trumpin parasta ystävää” katsellaan hieman eri tavalla kuin olisin toivonut.
25.11. Koputtelemme nyt täällä Abu Dhabissa muiden Euroopan johtajien kanssa suljettuihin oviin. Jonkin niistä takana Venäjä ja Yhdysvallat neuvottelevat Euroopan kohtalosta. Ovet eivät avaudu.
