Kärpät yllätti Liigan suursuosikin hädän hetkellä – "Ei olekaan kone"

Tappara-Kärpät 1-4

Kärpät oli valmistautunut erittäin hyvin haastamaan sarjakärki Tapparaa Nokia Arenassa. Kärppien ensimmäisenä erän suoritus oli yhtenäinen, tasalaatuinen, rytmikäs ja perustui suorastaan aukottomaan tiiviin viisikon suorittamiseen.

Tappara lähti hieman verkkaisemmin otteluun pelaamaan todella kovalla tai oikeammin ikään kuin liiankin kovalla itseluottamuksella, ripauksen toisaikaisesti.

Enää Tapparaa ei tunnista käytännössä ollenkaan siksi Tapparaksi, jolla Rikard Grönborg toteutti seurajohdon kummallista tehtävänantoa pari kautta muuttaa Tapparan pelaamista ”viihdyttävämmäksi” tai joksikin käsittämättömäksi muuksi sitten Jussi Tapolan aikakauden.

Olen arponut tykönäni, onko Tapparan pelaaminen nyt taktisesti apuvalmentaja Anders Karlssonin käsialaa. Tappara rytmittää hyökkäyksiään, pelaa enimmäkseen lyhyin syötöin, viljelee kenttätasapainoa, prässää viisaasti ensin yhdellä, jonka jälkeen muut aktivoituvat, jos tarvis. Tappara viljelee jopa trapia ja ainakin sen tapaista sijoittamalla pelaajia nopesti pelin alle puolustamaan.

Kun ensimmäinen erä oli todella tasaista vääntämistä, jossa molempien tiiviin viisikon rakenteellinen hyökkääminen tuotti kaikkinaista puolustuspelinopeutta ja -varmuutta, ainoa eron tekevä asia joukkueiden välillä oli siinä, että Kärpät pelasi aivan kaikkensa koko ajan antaen, kun Tappara saattoi ottaa rennommin.

Peli ikään kuin odotti sitä, saako Kärpät kipeästi tarvitsevansa avausmaalin vai ei. Ja että jos Tappara kihauttaisikin ensin, kuinka paljon Kärppien pelaamisen taso romahtaisi.

Oli kuitenkin tiedossa, että tappio tästä ottelusta alkaisi olla kohtalokas oululaisille. Kärppien onneksi tämä peli oli vieraskaukalossa, jossa oululaiset pelaavat huomattavasti paremmin kuin Raksilassa aivan kuin entisille suosikeilleen vihoittelevan kotiyleisönsä edessä.

Avausmaalia ei nähty avauserässä. Kärpät kesti jopa Tapparan ylivoimapelin siinä. Kärpät oli säätänyt alivoimapelissä neliönsä alapelaajat eli käytännössä pakit pelaamaan niin korkealla oman maalin tolpilta kuin se ylipäätään oli mahdollista. Se toimi Tapparan ensimmäistä yritystä vastaan.

Toisen erän alussa Kärppien murheenkryyni Tommi Tikka sai hieman kyseenlaisen jäähyn, tosin hän rakensi aihion ja antoi edes syyn tuomarille viheltää sellaisen. Tikka ei saa sovitetuksi omaa pelaamistaan aina kulloisenkin pelin hengen mukaiseksi.

Jälleen Kärppien alivoima kesti, samoin konstein kuin ensimmäisen kerran, asemoimalla nelikkoa hyvin ilmavasti oman maalin ja siniviivan välissä.

Vaan heti jäähyntapon jälkeen Kristian Tanus ja Kasper Simontaival haistoivat veren eli sen, että kiekko oli väljillä vesillä Kärppien pakki Arttu Paasolla. Paasolla oli ensin kaikki aika puolellaan, kunnes hän viivytteli omaan taito- ja varmuustasoonsa nähden – ja Simontaival ja Tanus söivät hänet elävältä oululaisten maalin takana. 1–0-maalintekijänä Simotaival, syöttäjinä Tanus ja Oiva Keskinen.

MTV Urheilun selostaja Sebastian Waheeb kertoi hurjan tiedon Tapparan maalin jälkeen. Kärpät ei ole yhtään – siis ei yhtään! – kertaa noussut tällä kaudella voittoon varsinaisella peliajalla, kun vastustaja on tehnyt avausmaalin. Tuo jos mikä kertoo, että Kärpät on syösty kuilunpartaalle kaikkineen ehkä ennen muuta henkisesti 2025–2026. Itseluottamus ja elämänlanka ovat ohuen ohuita katkeamaan mokomasta.

Kärpät alkoi Simontaipaleen maalin jälkeen pyydellä olemassaoloaan kaukalossa anteeksi. Jokaisen oululaisen pelaajan taso putosi silmin nähden. Tappara vei ja Kärpät vikisi. Kärpät oli aivan romahtamaisillaan niin kuin lukemattomia kertoja tällä kaudella aiemminkin.

Vaan Kärppien Matyas Kantnerin henkilökohtainen suoritus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta – jossa kiekon nopeakätinen riisto muutenkin aavistuksen unisesti siihen asti pelanneelta Daniel Brickleyltä – johti pelin äkilliseen tasoittumiseen 1–1.

Se jälkeen Kärpät sai ylivoiman. Ylivoimahan on ollut Kärpissä ainoa osa-alue, joka on ollut kunnossa lähes kaudesta toiseen. Ensimmäinen ylivoimapeli ei vielä tuottanut tulosta, mutta se tasoitti peliä tyypillisine jälkivaikutuksineen.

Toinen ylivoimakerta toden sanoi. Kärpillä on suunnitelma pelata etutolpalle Kantnerille pieni syöttö Roni Hirvoselta silloin, kun vastustajan pelin puolen pakki tekee ne samat liikkeet ja ilmavat toimet, joilla Kärpät yrittää tällä hetkellä vastaavassa tilanteessa alivoimalla puolustaa.

Hirvonen ajoitti sekunnilleen ja millilleen syötön Kantnerille – joka otti syötön vastaan muinaiseen Vesa Viitakosken käännähdystyyliin silloin joskus Raimo Helmisen syötöstä – kämmenellä, siirsi rystylle, vielä kerran kämmenelle ja lopuksi rystylle Christian Heljangon kahville puijaten 2–1 Kärpät johtoon.

Maalin edellä oikein näki, miten Hirvonen tajusi hetken koittaneen, kun hän vaati maailaansa jäähän koputtaen kiekkoa itselleen viivasta Markus Nutivaaralta. Nutivaara syötti Hirvoselle, joka teki pienen pienet kämmen-rysty-kämmen-liikkeet syöttönsä pitimiksi.

Kolmannen erän alussa Kärpillä oli jonkin verran pelokasta ja epävarmaa pelaamista, mutta vastaavasti takaa-ajajalta Tapparalta puuttui tietty palo vääntää kolmas erä kotiin. Tappara oli ollut pelin alusta asti aavistuksen puolilla valoilla liikkeellä.

Markus Nutivaaran supervaihto, jossa hän ensin blokkasi kiekon omassa päässä ja oli jo seuraavassa hetkessä Tapparan maalin edessä tekemässä 3–1, oli Tapparan selkärangan naksauttava maali Aleksi Antti-Roikon ja Sebastian Ståhlbergin esityöstä. Nutivaaran merkitys Kärppien pakkipäälle on tällä hetkellä yllättävänkin suuri. Jiri Tichacekin olympiareissu ja Jani Hakanpään keskenkuntoisuus vaativat Nutivaaralta parasta pöytään tullakseen kompensoiduiksi.

Nutivaaran maalin jälkeen Kärpät puolusti kaikkensa ja enemmänkin itsestään jäälle jättäen. Henki otti maukkaita selkävoittoja tämän tästä materiasta pelitilanne pelitilanteelta. Kaunista se ei ollut, mutta estetiikasta viis.

Loppulukemat eli Kärppien 4–1 maalin ja hattutemppunsa viimeistellyt Kantner tuli ohjanneeksi osuman luistimellaan kahden pelaajan ylivoimalla.

Tappara ei ole jännittävällä tavalla kone samoin, mitä se oli joskus Jussi Tapolan aikoina enemmän. Pelatakseen korkealla tasolla Tappara tuntuisi vaativan sen, että myös valmennustiimi saa ladatuksi pelaajat liikkeelle. On inhimillistä, ettei se aina onnistu.

Ja samalla voi sanoa, että tuossa on Tapparalla aukko suojauksessaan. Näin on ollut nyt jo kolmatta kautta. Peli yksin ei ole kantanut, voittamiseen on vaadittu kosolti myös pumpattua psyykettä. Toki sitten pudotuspeleissä ottelujen panos itsessään lataa pelaajat.

Item, Kärpät ansaitsi voittonsa, se otti kovaan paikkaan ryöstön Tapparalta.

Kärppien raju kujanjuoksu jatkuu perjantaina Helsingissä HIFK:n vieraana. Taitaa olla oululaisten kannalta vain hyvä, että he saavat jatkaa tässä kohtaa vieraspelillä.

Taistelu pääsystä 12 parhaan joukkoon pelaamaan pudotuspelejä käy hurjana HPK:n, Kärppien, Jukureiden, TPS:n ja Pelicansin kesken. Edes Kiekko-Espoon ja HIFK:n asema ei ole varma. Siksikin HIFK:n ja Kärppien perjantain päistikka on arvaamattoman arvokas koitos kolmen pisteen jakosuhteesta.