Tulisipa jo kesä ja kärpäset.” Näin päivitellään, kun pitkän talven jälkeen odotetaan suvea saapuvaksi. Kärpästen pörinä on erottamaton osa lämpimän kesäpäivän äänimaailmaa. Kun mökillä loikoilee kesälomasta nauttien, makuuhuoneen katonrajassa pörräävän huonekärpäsen surinassa on jotain oudon rauhoittavaa. Sama kärpänen saattaa lennellä tuvan lämmössä vielä talvipakkasillakin, ikään kuin muistona menneestä suvesta. Meillä kotona tällaisia otuksia kutsuttiin joulukärpäsiksi. Kärpäset ovat kiehtoneet kirjailijoita ja elokuvantekijöitä. Vuonna 1958 valmistuneessa, vuonna 1984 uudelleen filmatisoidussa elokuvassa Kärpänen tiedemies rakentaa teleportteja, joilla voi siirtää eläviä olentoja paikasta toiseen. Kuinka ollakaan, teleporttiin eksyy kärpänen ja tiedemiehen geenit yhdistyvät kärpäseen. Lopputuloksena on kammottava ihmisen ja kärpäsen yhdistelmä suurine verkkosilmineen ja imukärsineen. Muistan, kuinka lapsena olin vaikuttunut nähdessäni alkuperäisen elokuvan, vaikka sen erikoistehosteet näyttävätkin tämän päivän mittapuulla kömpelöiltä.
Ei ihme, että kärpäsestä on saatu aikaiseksi tällaisia tarinoita, sillä jotkin kärpäslajit ovat läheltä katsottuina todella hurjan näköisiä. Moni on varmaan vilkaissut hirvikärpästä nyppiessään sellaista ihostaan irti loppukesäisen sienestysreissun jälkeen. Hirvikärpäsen pulleat, kiiltävät jalat tekevät siitä kuin jonkin avaruushirviön. Hyi olkoon! Rajusta ulkonäöstään huolimatta hirvikärpänen ei ole ihmiselle vaarallinen. Se vain luulee ihmistä hirveksi ja asettuu kuontaloon. Hirvikärpänen kuuluu täikärpäsiin, jotka lisääntyvät nisäkkäistä ja linnuista imemänsä veren avulla. Hirvikärpänen ei pysty lisääntymään ihmisen verellä. Erikoisimpia kärpäsiä ovat kimalaiskärpäset, koska ne eivät ensi näkemältä edes näytä kärpäsiltä, vaan kimalaisilta. Kärpäset kuitenkin tunnistaa siitä, että niillä on vain kaksi siipeä ja pitkät, hoikat jalat. Viime keväänä kohtasin ensimmäistä kertaa elämässäni kimalaiskärpäsiin kuuluvan villakärpäsen. Auringonpaahteisessa rinteessä sinivuokkojen yllä lenteli pörröinen hyönteinen niin taitavan näköisesti, että luulin sitä joksikin kiitäjäperhoseksi. Suurin osa kimalaiskärpäsistä on loisia. Niiden toukat elävät muiden hyönteisten toukilla. Kimalaiskärpäset osaavat naamioida munansa ennen kuin laskevat ne isäntälajin, kuten hietamehiläisen pesään. Kasvaessaan kimalaiskärpästen toukat syövät mehiläisten tuomaa ruokaa, joka oli tarkoitettu mehiläisten omille jälkeläisille. Kimalaiskärpästen toukat myös imevät mehiläistoukkien ruumiinnesteitä kasvaessaan.
Oma lukunsa kärpästen maailmassa ovat suurikokoiset, pelottavan näköiset petokärpäset. Ne ovat pitkulaisia, karvaisia ja piikikkäitä hyönteisiä, jotka nappaavat lennosta hyönteisiä – jopa toisia kärpäslajeja. Vaikka petokärpäset ovat muiden hyönteisten kauhu, ihmiselle niistä ei ole haittaa. Lämpimillä säillä lentelevät petokärpäset voivat istahtaa ihmisen olkapäälle tähystämään saalista, ja sitä tuskin noteeraa. Sen sijaan eräiden suurten kärpästen vierailu tuskin jää huomaamatta! Paarmat ovat voimakasrakenteisia, nopeasti lentäviä ja verta imeviä kärpäsiä, joilla on isot metallinhohtoiset silmät. Toisin kuin hirvikärpänen, jolle ihmisestä ei ole mitään hyötyä, paarma ei valikoi saalistaan, vaan iskee verenhimoisesti lähes kaikkeen, mikä liikkuu ja hengittää.
Petokärpänen on napannut saaliikseen pienemmän kärpäsen ja imee tätä kuiviin.
Erityisesti vesistöjen lähellä saa aurinkoisena kesäpäivänä olla varuillaan, ettei suppupaarma tai nautapaarma pääse leuoillaan käsiksi ihoon. Paarman purema nimittäin kirpaisee ikävästi. Kärpästen maailmaan kuuluu myös monia vähemmän tunnettuja heimoja, kuten säpsiäiset, kiiliäiset ja suolisaivartajat. Paradoksaalista kyllä, kaikkein kauneimmat kärpäslajit ovat myös niitä, joilla on vähiten ihastuttavat elämäntavat. Metallinhohtoiset raatokärpäset pitävät raadoista ja mädäntyvästä lihasta. Kun ruoka on ollut liian pitkään lämpimässä, sanotaan että se alkaa kävellä itsekseen. Iljettävä kielikuva ei ole tuulesta temmattu, vaan ruoan sisällä saattaa olla massoittain raatokärpäsen toukkia.
Ihokarvoitukseen tunkeutuva hirvikärpänen on kiusallinen, mutta ei ole ihmiselle vaaraksi.
Ihmisen inho monia kärpäslajeja kohtaan ei ole aiheetonta, sillä vieraillessaan raadoilla ja jätöksillä kärpäset levittävät tauteja. Myös viattoman, jopa sympaattiselta vaikuttavan huonekärpäsen jalkojen mukana saattaa kulkeutua bakteereja ja muita taudinaiheuttajia ihmisten ruokaan. Kärpästen torjunta on oma lajinsa, johon on kehitetty runsaasti erilaisia välineitä perinteisestä kärpäspaperista sähköisiin kärpässieppareihin. Paras tapa kärpästen, kuten muidenkin hyönteisten torjunnassa, on kuitenkin estää niiltä pääsy sisätiloihin.
Parin millimetrin alueelle tarkennettu erikoislähikuva paljastaa kukkakärpäsen verkkosilmän yksityiskohdat.
Jos kysyttäisiin ihmisiltä, mitkä kärpäset ovat kaikkein miellyttävimpiä, useimmat vastaisivat epäilemättä: kukkakärpäset. Ne muistuttavat väritykseltään ampiaisia, mutta suuret violetinväriset verkkosilmät kertovat oitis, että kyseessä on kärpänen. Eräs kukkakärpäslaji, kimalaisvieras, muistuttaa erehdyttävästi kimalaista – kunnes katsoo sen silmiä. Kukkakärpäset pörräävät iloisesti kukkien luona ja saattavat lentää pitkään paikallaan. Usein ne myös istahtavat ihmisen iholle, kuin tullakseen ystävällisesti tervehtimään. Kukkakärpäset vaikuttavat suorastaan hyväntuulisilta eivätkä ole ihmiselle millään tavoin haitallisia. Koko maailmasta tunnetaan noin 6 000 kukkakärpäslajia, Suomessakin niitä elelee pitkälti yli 300. Kukkakärpäsillä on tärkeä rooli kasvien pölyttäjinä, aivan kuten pistiäisillä, joiden ulkonäköä monet kukkakärpäslajit jäljittelevät. Kärpäset ovat myös tärkeä ravinnonlähde monille hyönteissyöjille, etenkin pitkältä muuttomatkaltaan tropiikista Suomeen palaaville laululinnuille.
Paarmojen parittelu.
Teksti ja kuvat Juho Rahkonen
