Image

Karo Hämäläinen: ”Kirjoja ei osata myydä”



Karo Hämäläinen: ”Kirjoja ei osata myydä”

Avaaja. Kustannusalalta puuttuu kykyä ymmärtää numeroita, sanoo kirjailija Karo Hämäläinen.
Teksti Heikki Valkama
Kuvat Timo Pyykkö

Kirja-alalla ei ymmärretä alan taloudellista logiikkaa, sanoo kirjailija, taloustoimittaja ja Parnasson tuottaja Karo Hämäläinen. Hänen mukaansa kirja-ala on siitä harvinainen ala, että sen toimijoilta odotetaan liiketaloudellisesti järjettömiä toimia. Kustantamot tuottavat kirjoja, joista jo ennakkoon tiedetään, että ne eivät myy. Ja kirjakaupat ottavat hyllyihinsä kirjoja, joista tietävät, että niitä ei kannattaisi ottaa pölyttymään.

”Me kirja-alalla kovasti vaadimme, että kustantamot ja kirjakaupat ovat kulttuuritoimijoita. Ja niinhän ne ovat. Mutta on itsekäs ajatus, että kirja-alan täytyy tehdä tappiota palvellakseen juuri minua.”

Alan toimijoiden pitää Hämäläisen mukaan varmistaa toiminnan jatkuvuus pitkällä aikavälillä. Tilinpäätösten perusteella monella kustantamolla ja kirjakaupalla menee huonosti.

”Kirjamyynti on laskenut huimasti, katsoo sitten kappaleita tai euroja. Jopa top 20 -bestsellerit myyvät vähemmän kuin aiemmin. Kirja-ala on menettänyt markkinaa kilpailussa ihmisten ajasta ja rahasta.”

Alalla pitäisi Hämäläisen mukaan myydä ja markkinoida aggressiivisesti. Vaikka myyminen tuntuisi kuinka epämiellyttävältä, se on ainoa tapa saada kirja-ala voimaan hyvin. Vain kannattavuus takaa sen, että kirjojen julkaiseminen voi jatkua.

”Kirja-alalle on perinteisesti tullut kirjallisuusihmisiä, joille on lyöty myyntisalkku käteen.”

Numerotaidottomuus tuntuu Hämäläisen mukaan olevan jopa ylpeilynaihe. Osa kulttuuriväestä on joko pihalla talouden lainalaisuuksista tai esittää tyhmää käyttääkseen järjestelmää hyväkseen. Huonosti myyviä kirjoja perustellaan taiteellisella arvolla, jota niillä ei välttämättä ole.

”Kirjallisuustieteen maisterinopintoihin ei kuulu markkinointi. Tiedän tämän, koska olen kirjallisuuden maisteri.”

Hyviä kirjoja Suomessa kyllä tehdään, Hämäläinen sanoo. ”Kirjallisuudella menee hyvin, kirja-alalla ei.”

Kirjamarkkinoinnin pitäisi Hämäläisen mukaan rohkeasti ottaa oppia muiden alojen myyntitavoista, myydä vaikka väkisin.

”Miten saataisiin myytyä nämä kirjat ihmisille, jotka eivät vaivaudu kirjakauppaan? Pakotettaisiinko e-kirja sähköpostiin?”

Jos Jari Sillanpää- tai Teemu Selänne -kirja myy, siihen kannattaa panostaa. Nämä kirjat pitävät alan pystyssä ja saavat uusia ihmisiä kirjallisuuden pariin.

”Monella muulla alalla on onnistuttu keksimään keinoja lisätä kiinnostusta alaa kohtaan. Hyvä esimerkki on Vain elämää, joka on palauttanut unohdettuja muusikkoja eturiviin ja tuonut nousevia tekijöitä laajan yleisön tietoisuuteen.”

Kirja-alan myynti- ja markkinointitaitojen parantaminen on koko kirja-alan etu.

”Ollaan tilanteessa, jossa maakuntien kirjakaupat kuolevat. Kirjat ostetaan Prismasta, kirjakaupan asiantuntemus katoaa. Jos haluamme, että meillä on kirjakauppoja, meidän pitää ostaa kirjoja niistä.”

Vaikka suuret kustantamot luopuisivat huonosti myyvästä kirjallisuudesta, se ei välttämättä tarkoita kuoliniskua tälle kirjallisuudelle.

”Jos kustannetaan teoksia, joita ei ole tarkoituskaan markkinoida ja myydä, siitä seuraa lopulta vain pahaa mieltä kaikille. Se on kaikille vastenmielistä. Silloin julkaisu kannattaa tehdä toisella tavalla.”

Esimerkiksi runous voi Hämäläisen mukaan hyvin, vaikka suuret kustantamot eivät siitä juuri välitä.

”Runous on löytänyt kanavansa. Pienet kustantamot, kuten Ntamo tai Poesia, tuovat runoudelle enemmän lukijoita kuin suuren kustantamon kustannuslistan mukana roikkuminen. Poesia vie lukijoita runouden ääreen ja hallitsee koko kenttää”, Hämäläinen sanoo.

Suuren kustantamon taas ei kannata julkaista runokokoelmaa tappiolla.

”Ei tällaisella kirjalla ole mitään taloudellista merkitystä edes kirjoittajalle. Se, että suuri kustantamo jättää runokirjan kustantamatta, ei kaada kirjailijan taloutta.” ■

Julkaistu: 25.10.2016