Apu

Karita Mattila: ”Twitter, tuo iltojeni ilo! – Kaikki sen kautta tulleet tuttavuudet, keskustelut, ihanat rohkeat suomalaiset miehet!”

Karita Mattila: ”Twitter, tuo iltojeni ilo! – Kaikki sen kautta tulleet tuttavuudet, keskustelut, ihanat rohkeat suomalaiset miehet!”
Kuka olisi pari vuotta sitten povannut, että Karita Mattila viettää 60-vuotissyntymäpäiväänsä puolen vuoden koronajumin jälkeen Kansallis- oopperan lavalla, Twitteriin humahtaneena sinkkuna? Maailman oopperalavat valloittanut tähti löysi uudelleen Suomen ja itsensä.
Julkaistu: 19.9.2020

Myllerrys. Se saattaa olla osuva sana kuvaamaan sitä, mitä Karita Mattilan elämässä on tapahtunut parin viime vuoden aikana. Iso osa mullistuksista on omakohtaista, loput koko maailmalle yhteistä ja arvaamatonta.

Mutta miten valoisasti, suhteellisuudentajuisesti etäisyyttä ottaen hän asioista puhuu! Pehmeämmin kuin ennen, ääni välillä lempeänä ja haikeana, kunnes tulee kohta, että stop tykkänään: tuonne ei mennä, tätä en ryhdy edes ajattelemaan.

Karita Mattila tähditti Suomen kansallisoopperan Covid fan tutte -oopperaa.

Nauhuri Kansallisoopperan kokoushuoneen pöydällä heittää tutisten punaiselle vain silloin, kun sopraano vetäisee näytteitä uudesta Covid fan tutte -oopperasta, jossa Mozartin ihmissuhteiden karuselli onkin koronaeristyksen karu selli, varsin absurdi muunnos klassikosta.

– Olen sielultani soturi. Sen olen aina tiennyt. Kuuntelen, tottelen, menen vaikka läpi harmaan kiven. Sopeudun nopeasti, mukaudun muutoksiin. Pysyn aktiivisena, pakotan ja pusken itseäni. Siksi olen ylipäätään tässä ja tällaisessa mielialassa myös nyt, kun ollaan tilanteessa, jolle kukaan ei voi mitään, tuntemattoman tulevaisuuden edessä.

– Olen päättänyt murehtia asioita sitä mukaa kuin ne eteen tulevat. En märehdi, piehtaroi tai ruikuta. On elettävä sen mukaan, mitä on. Ja minulla on asiat hyvin. Olen lintukodossa Suomessa ja saan tehdä pitkästä aikaa töitä, Karita sanoo.

Korona pani suunnitelmat uusiksi

Karita Mattila lähti kotoaan Floridasta helmikuussa mukanaan varusteet Lontoon talvea varten. Takaisin kotiin hänen piti palata lomalle kahden Lontoon-produktion jälkeen kesäkuussa. Toisin kävi: korona löi rajat kiinni ja pisti uusiksi kaikki suunnitelmat.

Jo edellinen vuosi oli ollut erilainen kuin mikään aiempi. Karitan ja Tapio Kuneisen pitkä avioliitto päättyi. Karita jäi asumaan Floridaan, Kuneinen muutti Suomeen. Karita teki vuoden aikana neljä uutta roolia ja opetteli manageeraamaan virallisia asioita Amerikassa ja Floridan-talon hoitoa. Itsetunto kohosi samaa tahtia kuin asiat alkoivat luistaa.

– Kun tulot loppuivat, päätin, että mitään ylimääräistä en osta. En edes farkkutakkia, vaikka mieli teki.

Kun Lontoon-produktiot peruttiin, Karita päätti tulla Suomeen. Ensin täyskaranteeniin kahdeksi viikoksi, eristyksenomaisiin oloihin yhteensä kahdeksi kuukaudeksi.

– Mikä onnenpotku, että tänne pääsin! Täällä on ystäviä, jotka puhuivat kanssani puhelimessa tuntikausia, hakivat karanteeniaikaan ruokaa ja Alkosta votkaa, Karita nauraa.

Ystävätär lainasi vaatteita, kun kesätamineet ovat Floridassa. Tuhlariksi itseään kutsuva tähti päätti pistää hanat kiinni.

– Periaatteesta, ja kun tulot loppuivat, päätin, että mitään ylimääräistä en osta. En edes farkkutakkia, vaikka mieli teki, kun kotona on varmaan kuusi farkkutakkia. Olo on sillä tavalla katkeransuloinen, että totta kai kaipaan kotiin – jokainen kaipaa kotiin, kaikkea omaa – ja samalla tiedän, että jos ei voi olla kotona, paras paikka on täällä!

– Onhan minulla turvanetti. Agentti ja tilinpitäjä, jolle olen sanonut, että ilmoita sitten, jos mulla on jokin kauhea murhe. Minä maksan siitä, että sinä murehdit raha-asiani. Edes tiliotteita en halua nyt katsoa.

Karita Mattila juhlisti 60-vuotissyntymäpäiväänsä Twitterissä:

Twitter, tuo päivieni valo

Jotta päästään syvemmälle Karitan ajatuksiin Suomesta, mukaan on otettava sinkkuus ja Twitter, molemmat hänelle tuttuja parin vuoden ajalta.

– Twitter, tuo iltojeni ilo ja päivieni valo! Kaikki sen kautta tulleet uudet tuttavuudet, keskustelut, ihanat rohkeat suomalaiset miehet! Heihin tutustuin jo viime vuonna, mutta eri aikavyöhykkeillä ei synny sellaisia keskusteluja, yhteyden tunnetta ja jopa ystävyyttä kuin nyt, kun olen Suomessa ja uudessa elämäntilanteessa, vapaana sinkkuna.

Karita kehrää. Hän päätti heti Twitteriin liittyessään olla avoin oma itsensä, vapautua – tätä hän sanoo osaksi eron jälkeistä myönteistä prosessia. Näyttää kiinnostuksensa laajan skaalan, ei vain kulttuuria, kuntoiluintoa, ihania aamiaisia ja kokkausvinkkejä, vaan myös kaikenkattavan kiinnostuksensa politiikkaan ja maailman tapahtumin.

"Haluan osallistua, tykkään keskustella kaikesta. Sen takia minä sinne New York Timesiin pääsin, Euroopan-version kanteenkin."

Hän lukee vakituisesti amerikkalaisia New York Timesia ja Washington Postia, englantilaista The Intependentiä, seuraa amerikkalaisia huippukommentaattoreita ja paneelikeskusteluita. Niitä hän kommentoi ja laittaa linkkiä – näin hän on tehnyt vuosikausia sähköpostissa ystäville.

– Haluan osallistua, tykkään keskustella kaikesta. Sen takia minä sinne New York Timesiin pääsin, Euroopan-version kanteenkin. Vuosi sitten kesällä ne tulivat haastattelemaan mua Ranskaan Aix-en-Provenceen. Olivat huomanneet, että twiittaan ja osallistun kaikkeen. Halusivat tietää, mikä se tällainen oopperalaulaja on. Ennakkokäsitykset meistä ovat tietynlaisia, ja moni niitä ruokkii – minä rikon!

– Olen löytänyt Suomen uudestaan ja oman avoimuuteni! Paljon asioita on puhdistunut, olen tullut uudelleen uteliaaksi ja rohkeaksi, kun olen huomannut, miten avosylin ihmiset ovat ottaneet minut vastaan!

Kuutena kuukautenaan Suomessa Karita on alkanut rikkoa myös omia Suomi-panssareitaan yksi kerrallaan.

– Ja kaikkia panssareita, joita tällaisessa ammatissa rakentaa suojamuuriksi ulkomaailmaa kohtaan. Olen löytänyt Suomen uudestaan ja oman avoimuuteni! Paljon asioita on puhdistunut, olen tullut uudelleen uteliaaksi ja rohkeaksi, kun olen huomannut, miten avosylin ihmiset ovat ottaneet minut vastaan! Sydämellisyys ja kokemani arvostus liikuttavat.

Karitan suhdetta kotimaahan on hiertänyt ryhmä, jota hän kutsuu selkäänpuukottajiksi, nämä pahantahtoiset.

– Olen ymmärtänyt, että selkäänpuukottajien joukko on loppujen lopuksi ollut aika pieni. Aina sen olen tavallaan tiennyt, nyt vain olen itse paremmin sinut sen kanssa, että ei kaikki musta tykkää, eikä tarvitsekaan. Jos yrittää kumarrella joka suuntaan, pyllistää myös joka suuntaan. Ei siis kumarrella ketään!

Sen Karita sanoo aina tienneensä, että suuri yleisö, joka ei paljoa itsestään mölyä pidä, on tullut uskollisesti häntä kuuntelemaan, vaikka hänestä olisi kirjoitettu mitä vain.

– Joku kertoi somessa mummonsa sanoneen: ”Vanhaksi ei tulla, vanhaksi ruvetaan. Enkä mie ole aatellut vielä ruveta.” Se kiteytti hyvin, että tämä on itsestä kiinni.

Paluu Yhdysvaltoihin odottaa

Yhdysvaltoihin hän palaa heti, kun se on mahdollista. Oopperaesitysten keskellä on kaksi konsertti-iltaa Radion Sinfoniaorkesterin solistina Musiikkitalossa. Töiden pitäisi jatkua syyskuun puolivälissä Krotiassa, Madridissa ja Brnossa. Jos jatkuvat.

– Vastaan tähän kuin robotti. Nämä ovat riskimaita, huoli on suuri, ja yritän olla sitä ajattelematta. Fokus on vain tässä hetkessä. Kaipaan kotiin – jokainen kaipaa, jos joutuu olemaan ehkä vuoden verran poissa – ja menen kotiin, heti kun sinne pääsee. Riippumatta siitä, kuka tulee presidentiksi.

– Presidenttejä tulee ja menee maksimissaan kahdeksan vuoden välein. Toiset rikkoo ja toiset yrittää paikata. Täällä kuvitellaan, että Donald Trumpin takia Amerikka olisi mahdoton paikka elää. En koe olevani mitenkään masokisti, kun siellä elän. Minun on siellä tosi hyvä elää, sanoo 19 vuotta maassa asunut Karita.

– Ainoa mikä on Amerikassa ikävää ja joka koskee minua, on ikärasismi ammattikuntaani kohtaan. Se on ihan kouriintuntuvaa. Työt siellä ovat vähentyneet radikaalisti, suurin osa töistäni on Euroopassa.

– Ikääntymisessäkin on välitila, kun ei voi suunnitella mitään. Suurin lahja, jonka sain jo, on se että mulla on näytös syntymäpäivänäni. Se on tosi hienoa; pääsee yleisön eteen tekemään töitä, eikä tarvitse murehtia.

Kun haastattelua tehdään, Karita Mattila on paria päivää vaille 60-vuotias, lehden ilmestyessä pari päivää päälle.

– Ei tunnu miltään. Ei ole mitään syytä juhlia nyt, kun kaikki muukin siirtyy, niin lykätään tätäkin ensi vuoteen. Kaikki nämä muutokset muutoksen perään, ja sitten vielä jotkin syntymäpäivät, ai kenen, minunko? Ikääntymisessäkin on välitila, kun ei voi suunnitella mitään. Suurin lahja, jonka sain jo, on se että mulla on näytös syntymäpäivänäni. Se on tosi hienoa; pääsee yleisön eteen tekemään töitä, eikä tarvitse murehtia.

Valkoisessa housupuvussa kuvaukseen saapunut Karita asteli Kansallisoopperan satametrisen lämpiön halki veistoksellisen iättömänä. Kuin nelivitonen.

– Ei, vaan tältä kuusikymppinen näyttää. Jos joku sanoo, että olet hämmästyttävän nuorekas, ajattelen heti: mihin verrattuna? Joku kertoi somessa mummonsa sanoneen: ”Vanhaksi ei tulla, vanhaksi ruvetaan. Enkä mie ole aatellut vielä ruveta.” Se kiteytti hyvin, että tämä on itsestä kiinni.

Metropolitanin vuoden 2004 Salomen ensi-illassa 4 000 ihmistä ponkaisi seisomaan ja tömistämään. Sekä yleisö että kriitikot.

Karita on kuorinut kiloja ja kohottanut kuntoa Jenny Craigin täyspäisin opein.

– Niissä sanotaan, että minua ei määritä painoni, ja jatkan, että minua ei myöskään määritä ikäni. Ainoa, mitä voin sanoa, että olen hirveän paljon kokenut. Ihmeen rikasta elämää olen saanut elää, ja ajattelen, että paras on vielä edessäpäin. Korona on osoittanut, että mitä tahansa voi tapahtua eikä suuria päätöksiä pidä ainakaan poikkeusoloissa tehdä. Ei kannata lyödä hanskoja tiskiin eikä ainakaan ruveta vanhaksi.

Twitter on muuttanut kaiken sitenkin, että siellä kuka vain saa maailmantähteen yhteyden, eivät vain oopperaintoilijat tai salaisten yhteystietojen haltijat. Kuka vain voi luikahtaa juttusille.

Ensimmäisessä aallossa Karitan seuraajiksi ja viestittelykumppaneiksi saapui joukko suomalaisia upseereita, maa- ja merivoimista, tiedotusyksiköstä.

Korona-aikana Karita on käynyt muutaman henkilökohtaisemmaksi muuttuneen Twitter-tuttavuutensa kanssa Helsingissä kävelyllä ja sanoo sitä terveeksi, hyväksi tavaksi tutustua.

Lähikontakti on nyt mahdotonta. Mitään ei voi riskeerata, kun pääsee pitkästä aikaa yleisön eteen, töihin ja ansaitsemaan.

"Mitä minä eläkkeellä tekisin – joisin itseni kuoliaaksi! Olen mukavuudenhaluinen ja laiska, mun pitää saada haastaa itseäni. Toimettomuus ei minulle sovi."

Erotiikka on korvien välissä

Sinkkuna Karita on ajatellut vapautta ja miehiä ja erotiikkaa, joka on korvien välissä.

Elämänmuutoksen jälkeen hän arveli, ettei miestä taida rinnalle löytyä, koska vaatimustaso on liian korkealla – ei sinne kukaan yllä, eikä hän aio ryhtyä kenenkään mielenhoitajaksi tai elättäjäksi. Turha siis edes ketään tavata.

– Sitten tajusin, että totta kai voi tavata, ei sitä heti olla naimisiin menossa. Tässä kokee itsensä välillä hyvässä mielessä teini-ikäiseksi, pelottomaksi. Joissain kerroksissa on varmaan estoja vähemmän, kun tuntee itsensä paremmin. Mutta vuorovaikutus on yhtä kutkuttavaa, hauskaa ja uteliasta kuin silloin. Pelko siitä, että olisin Suomessa lasikaapissa toljotettavana, on osoittautunut aivan vääräksi.

Karita sanoo että oma tupa, oma lupa -elämä on niin nautittavaa, ettei siitä kannata luopua. Ei tarvitse kenellekään kokkailla eikä menemisiään tilittää.

– Olen lähestyttävämpi, naisena rohkeampi. Muistan itseni negatiivisena ja tyytymättömänä monen vuoden ajalta. Ennen olin tämmöinen kuin nyt. Huomaan pienet kivat asiat taas. Itseterapointikin toimii hyvin. Unelmoin saavani jonkun kainalooni, että sais halata. Joku ottaisi syliin ja rutistaisi. Olen saanut rutistaa vain Hannu Linnun ihanaa Shurik-koiraa!

Lontoossa Karita asui 20 vuotta. Royal Opera House on ollut aina yksi tärkeimmistä työllistäjistä. Arabellan vierellä Mandrykana lauloi baritoni Thomas Hampson.

Opettaminen kiinnostaa

Harkitulla äänellä Karita Mattila sanoo, että alkaa olla ammatillisen miettimisen aika.

– Ehkä tämä ikä saa miettimään, että en monta vuotta enää esiintyvän taiteilijan hommalla sataprosenttisesti elä. Toivon saavani laulaa terveenä vielä muutaman vuoden. Tulee piste, johon haluan valmistautua kunnolla. Minua himottaa opettaminen, varsinkin kun olen mestarikursseja jo pitänyt. Haaveilen, että saisin pestin jostain yliopistosta, ja nimenomaan Amerikassa, professuurin tai konsultin hommia. Tällaista on jo väläytelty. Se olisi hyvä pehmeä lasku.

Karita sanoo, että jos esiintymiset kaukana Euroopassa vähenevät, Kalifornia olisi hyvä uuden kodin paikka. Kyllä hän Floridan-taloaan rakastaa, mutta pikkukaupungin yhteisö koostuu pääosin eläkeläisistä, joita korona-aika on koetellut.

Paikalliset ystävät ovat olleet avuksi, yksi heistä on Karitan talonvahtina, mutta tilanne saattaa kasikymppisten kohdalla muuttua.

– Tykkään tehdä nuorten kanssa töitä. Luulen, että minulla olisi kokemusperäistä annettavaa.

– Ei mulla ole mitään hinkua lähteä eläkkeelle, kun olen esiintyvän taiteilijan hommat lopettanut. Mitä minä eläkkeellä tekisin – joisin itseni kuoliaaksi! Olen mukavuudenhaluinen ja laiska, mun pitää saada haastaa itseäni. Toimettomuus ei minulle sovi.

Karita on pitänyt mestarikursseja eri puolella Yhdysvaltoja. Helsingissä hän veti pari viikkoa sitten mestarikurssit, joitakin yksityistuntejakin hän on antanut.

– Ja kivaa on ollut, tykkään tehdä nuorten kanssa töitä. Luulen, että minulla olisi kokemusperäistä annettavaa.

Diivaa ei tästä puheesta löydy tavun vertaa.

40-vuotispäivänsä alla vuonna 2000 Karita pohti elämäänsä kuusikymppisenä näin: ”Kunpa voisi katsoa taaksepäin, että tuon ja tuon olen tehnyt, ja hauskaa on ollut, ja nähdä edessäpäin vielä vaikka mitä!”

Mikä povari! ●

Karita Mattila

  • Syntyi: 5.9.1960 Somerolla.
  • Asuu: Floridassa, USA:ssa.
  • Uraa: Sibelius-Akatemian ja Cardiffin laulukilpailun voitto 1983. Kymmeniä rooleja maailman merkittävimmissä oopperataloissa. Kaksi Grammya, Ranskan kulttuuriministeriön kunniamerkki, Pro Finlandia 2001, Turun yliopiston ja Royal Academy of Musicin kunniatohtori 2011.
  • Ajankohtaista: RSO:n solisti 10.9. Kansallisoopperassa 12.9. asti Covid fan tutte joka on uusi versio W. A. Mozartin Cosi fan tutte -oopperasta Minna Lindgnin libretolla. Tallenne löytyy Yle Areenasta
  • Tulossa: Joulukonsertti Johanneksen kirkossa 10.12.2020.
  • Karitan asu tämän haastattelun kuvissa: Erika Turunen / Suomen kansallisooppera.

Kirjaudu ja lue
Haluatko lukea koko jutun?
Voit jatkaa lukemista kirjautumalla palveluun. Lukeminen on maksutonta.
2 kommenttia