Apu

Kari Väänänen: Suomella on kolme tarkoin varjeltua salaisuutta, joita soisi tyrkytettävän ulkomaan elävälle

Kari Väänänen: Suomella on kolme tarkoin varjeltua salaisuutta, joita soisi tyrkytettävän ulkomaan elävälle
Saaristomeren kauneus, Järvi-Suomen rauhallinen lumo ja Lapin tuntureiden vaikuttava autius ovat kyllä kävijänsä ansainneet, kirjoittaa Kari Väänänen kolumnissaan.
Julkaistu: 14.5.2022

On maamme köyhä ja siksi jää, jos kultaa kaivanet, sanotaan vanhassa laulussa. Minä en nyt ole kaivamassa kultaa, vaan puhumassa maamme yleisestä kiinnostavuudesta matkailun näkökulmasta.

Mitä ulkomainen tulee tänne katsomaan? Mitä hän täältä hakee? Siinäpä pulma. Suomessa ei ole mitään erikoista. Maamme on tuiki tavallinen plätty maata Euroopan koilliskulmalla. Väritön, tavallinen, ei niin kiinnostava, metsien peittämä ja soiden silpoma kaistale maata. Miten saada tänne jevrooppalainen turisti kääntämään autonsa keulan, kun seuraavat vapaat koittavat orjuuttavasta työstä Saksan tai muun Keski-Euroopan valtion jännittävistä maisemista. Meillä ei ole täällä maailman suurimpia aaltoja, ei upeimpia hiekkarantoja, ei huikeimpia vuoristoja, ei mahtavimpia virtoja putouksineen ja kanjoneineen ei tulivuoria. Ei ole ei.

Kovin on tasainen ja mäetön maamme, jos sitä vertaa muihin maihin tai paikkoihin. Missä hurjuus, uljuus ja luonnon raivokkuus? Vastaus: Eipä oikein missään. Kovin on väritön maamme, jos ei katso pintaa syvemmälle. Metsää piisaa radan molemmin puolin ja pitkään.

Kuitenkin yrittää joka kunta ja kylä markkinoida itseään ainutlaatuisuudellaan ja eksotiikallaan. Tule turisti meille, koet jotakin ennennäkemätöntä. Eksoottista ryijyn kudontaa, kalakukkoa, moottorisahaveistämistä ja pitsin nypläämistä on riittämiin tarjolla, joka puolella Suomea. Joka niemessä, notkossa ja saarelmassa löytyy kyllä kutoja ja veistelijä, joka sormet ruvella yrittää saada turistin mielenkiinnon heräämään tuotoksiaan kohtaan, siinä yllättävän usein onnistuenkin.

Sitten on vielä kyläjuhlat ja kotiseututapahtumat, joissa esitetään tanhuja ja lauletaan sekakuorossa jo niin kaluttuja ja koluttuja Suomen suven kauneutta ylistäviä lauluja. Jos ei satu satamaan, eikä tule takatalvi. Jokaisella vähänkin itseään kunnioittavalla kaupungilla on oma kaupunkifestivaali, jossa rokki soi ja humalaiset pyörii mutakossa. On edustavaa nuorisoa liikkeellä, on. Heitäkö turisti töllää ihmeissään, kun nämä nuorisomme uljaat edustajat konttaavat ohitse käsittämätöntä kieltään solkaten, kuola suupielestä valuen, mölähdellen ja raakkuen nuoruuden iloaan.

Turisti töllää, kun nuorisomme uljaat edustajat konttaavat käsittämätöntä kieltään solkaten, kuola suupielestä valuen, mölähdellen ja raakkuen.

Mutta onhan meillä kolme tarkoin varjeltua salaisuutta, joita soisi tyrkytettävän ulkomaan elävälle. Meillä on Turun ja Ahvenanmaan saaristo, Järvi-Suomen järvien sokkelot ja Lappi tuntureineen ja erämaineen. Usein ovat matkamiehet ja -naiset ihmetelleet, että miksi tästä ei ole ennemmin kuultu. Ja hiljaisuus, jota he jaksavat ihmetellä yhä uudestaan, miksi siitä ei pidetä enemmän ääntä. Ristiriitaista. Silloinhan se ei enää olisi hiljaisuutta, jos sen markkinointi älämölöä pitämällä pilaisi.

Mutta saaristomeren kauneus, Järvi- Suomen rauhallinen lumo ja Lapin tuntureiden vaikuttava autius ovat kyllä kävijänsä ansainneet. Olen lukenut lehdistä, että ihan ylistämään käyvät kohdatessaan nämä ihanat ja kauniit luonnon omat tuotokset. Ihmettelevät vain, että miksi näistä ei ole aiemmin kuultu, kun muualla pidetään meteliä jostakin paljon vaatimattomammastakin lätäköstä tai parista saaresta ja ylistetään ne maasta taivaaseen luonnon ihmeinä. Miksi emme me tekisi samoin?

Meillä löytyy ihmeteltävää ulkomaan elävälle siinä missä muuallakin. Sano.

Kommentoi »