Kari Hotakainen vähensi työntekoa ja raivasi aikaa lapsenlapselleen: ”Jos leikki on lapsen työ, niin se on samalla myös isovanhemman harrastus”

Olet 68-vuotias. Pelottaako sinua ikääntyminen?

Onneksi tässä vaiheessa siihen liittyy vielä luontevia ajatuksia, mutta varmasti tulee myös pelkotiloja.

Jos muu ei meitä ihmisiä yhdistä, niin ainakin kuolema yhdistää.

En tiedä, auttaako minua, että olen ollut paljon vanhojen ihmisten kanssa tekemisissä ja kirjoittanut vanhoista ihmisistä, vähän kuin omasta tulevaisuudesta.

Voiko sitä kautta luopumiseen totutella?

Olet kirjoittanut kirjamessuista näytelmän, joka tulee ensi-iltaan Suomen Komediateatteriin syksyllä. Millaisia muistoja sinulla on kirjamessuista?

Voi sanoa, että sekavia. Olen ollut urani aikana varmaan yli sadassa kirjahaastattelussa.

On aina yhtä outoa mennä selittämään, mitä on kirjoittanut, koska messuilla varsinkin puhe liukuu markkinapuheeksi. En ole ollut ikinä kovin hyvä siinä.

Haastattelutilanne on myös komedian kannalta herkullinen, sillä sen takana on pelko: meneekö haastattelu hyvin vai päin helvettiä?

Olen sitä mieltä, että jokaisen komediatekstin takana onkin hyvä olla jokin henkilökohtainen pelko tai trauma.

Millainen kokemus oli kirjoittaa elämäkerta Kimi Räikkösen kanssa ja markkinoida sitä?

Emme olleet Kimin ja kirjan kanssa kirjamessuilla, mutta pidimme ison julkaisutilaisuuden. Se oli paradoksi, sillä Kimi Räikkönen ei ole hyvä markkinoimaan itseään, enkä minä kirjojani.

Mutta paradoksi kääntyi voitoksi. Toimittajat tykkäsivät, kun meillä ei ollut kaikkeen järkevää ja valmisteltua sanottavaa.

Kimi ei ollut lukenut kirjojani, enkä minä tiennyt autourheilusta ennen projektiin ryhtymistä. Kun sanoo, mikä on totta, se saattaa kääntyä hyväksi markkinoinniksi. Kirja menestyikin poikkeuksellisen hyvin.

Mitä teit Räikkönen-kirjasta saamillasi rahoilla?

Minulla on yhtiö ja mietin tarkkaan, mihin sen rahoja laitan, omiani en niinkään.

Yhtiöni teki rahoilla muutamia investointeja. Yksi niistä on riskibisnes, jossa yhtiö tekee käännöskirjoja yhdessä Siltala-kustantamon kanssa.

Kimi-kirjan tuotot rauhoittivat myös oman tilanteeni sillä tavalla, että minun ei tarvinnut hötkyillä seuraavaa työtä.

Miten jaksotat töitäsi ja palaudut niistä?

Kimi-kirjan aikaan en voinut tehdä mitään muuta, sillä sen tekeminen oli niin intensiivistä.

Tein käytännössä kirjaa kymmenen kuukautta putkeen. Välissä matkustelin tekemään haastatteluita maihin, joissa Kimi oli.

En halua riuhtoa itseäni enää samalla tavalla piippuun, sillä jälkivaikutukset voivat olla tässä iässä hirveitä.

Kimin kirjan jälkeen meni muutama kuukausi ennen kuin opin taas nukkumaan, tosin nyt unilääkkeiden avulla.

Vielä viisi kuukautta sen jälkeen saatoin herätä yöllä, että kirja on vielä kesken. Sitten havahduin todellisuuteen, että sehän on valmis.

Jätin pari vuotta sitten tv-työn Pitääkö olla huolissaan -ohjelmassa. Se avasi ison aikaikkunan. Vuoteen tuli kuusikin kuukautta lisää hengähdysaikaa, kun kuvaukset ja niihin liittyvät palaverit jäivät pois.

En tee enää muutenkaan pitkiä päiviä.

Joku kollegani sanoi 75-vuotiaana, että töitä voi tehdään pitkäänkin, kun tekee vähän. Yritän pitää siitä kiinni. Olen 68-vuotiaana käytännössä eläkeiässä, mutta teen niin kauan kuin työ on mielekästä.

Nyt olen tehnyt tämän näytelmän lisäksi pienempää tilaustyötä.

Kun nämä ovat valmiit, mietin kesäkuussa, mitä alan seuraavaksi tekemään. Luultavasti alan kirjoittaa romaania, johon menee seuraavat kaksi vuotta.

Yleisestikin työnteko-sanasta työ-sana on haalistunut. Kun alan kirjoittamaan, se ei tunnu aina työltä.

Vasta julkaisemisen hetkellä se tuntuu työltä.

Millaisia asioita olet tehnyt työstä vapautuneella ajalla?

Pyöräilen, pelaan sulkapalloa ja vietän aikaa lapsenlapseni kanssa.

Hän on nyt 3-vuotias, ja hänellä on ihan oma aikaikkunansa. Senkin takia halusin lopettaa tv-työn, jossa oli nauhoituksia ja palavereja kalenterin täydeltä.

Nyt jos lapsi haluaa tulla meille, voin aina sanoa kyllä. Ei haittaa, jos jokin kirjoitustyö jää kesken, sitä voi jatkaa, kun hän ei ole meillä.

Olen vaari ja sitä mieltä, että jos leikki on lapsen työ, niin se on samalla myös isovanhemman harrastus.

Tykkäsin aikanaan lukea iltasatuja omille lapsilleni. Tyttären poika taas tykkää, että hänelle luetaan vähän mihin aikaan vain.

Minulla on kotona aika hyvä osasto lastenkirjoja. Kaikki omilta lapsilta jääneet on säilytetty.

Kaikki mitä poika ehdottaa, käy minulle.

Haluan pitää kunnostani huolta, että myös pystyn siihen. Välillä tuntuu kyllä, että pitäisi olla polvisuojat.