Kantasolukuriiri ei saa päästää siirrettä hetkeksikään silmistään – "Tiesin sen menevän lapselle"

”Työskentelin vajaat kuusi vuotta Veripalvelussa sairaanhoitajana. Tein kolme keikkaa kantasolukuriirina eli hain ulkomailta kantasolusiirteen suomalaiselle potilaalle. Kun lähdin ensimmäisellä keikalle Puolaan, olin hyvin jännittynyt. Tehtävä on todella vastuullinen ja paineinen. Kylmälaukkua ei saa päästää hetkeksikään silmistään, eikä sitä saa läpivalaista. Siirre on pidettävä turvassa, mutta viranomaisten kanssa täytyy olla yhteistyökykyinen.

Krakovassa varmistin siirteen hakupaikan. Seuraavana päivänä sen ovi oli kuitenkin lukossa, joten soitin yhteyshenkilölle. Henkilökunta oli melko tylyä, ja pieni jutustelu olisi tehnyt hyvää. Prosessi on hyvin tarkka. Taksi vei suoraan lentokentälle, sillä siirteen tulee olla perillä 72 tunnissa.

Pohdin, että olen lenkki pitkässä ketjussa, jonka tavoitteena on potilaan paraneminen. Uudessa lastensairaalassa tuli suuri helpotuksen tunne, kun olin saanut siirteen turvallisesti perille. Tiesin sen menevän lapselle. Nykyisessä työssäni afereesihoitajana kerään luovuttajilta kantasoluja. Rohkaisenkin liittymään Veripalvelun Kantasolurekisteriin.”