Kansallispuku: Näin sitä saa ja ei saa käyttää – Miten siihen liittyy Kalevala ja naisten lupa kosia?
Karkauspäivänä 29. helmikuuta on tilaisuus hankkia hamekangas – vaikka kansallispukuun.
Kerran neljässä vuodessa koittavana karkauspäivänä naisilla on perinteisesti lupa kosia. Mies voi kieltäytyä kosinnasta, mutta silloin hänen on ostettava naiselle hamekangas.
Perinne on saanut uutta pontta Facebookin Kansallispuku – folkdräkt -ryhmässä: ”Sen jälkeen, kun olen tutustunut kansallispukuihin, minulle on aivan uudella tavalla kirkastunut karkauspäivän kosintaperinne. Uusi hamekangas ei olekaan mikään ihan pieni juttu.”
– Kankaat kudotaan käsin. Metrihinta voi olla 250 euron luokkaa, nauraa ryhmän perustaja Soja Murto-Hartikainen.
Vuonna 2010 perustettu ryhmä on kerännyt yli 9 000 asiantuntijaa, harrastajaa ja tiedon etsijää.
– Olen ylpeä ryhmäläisistä. Keskustelu on fiksua, vaikka aihe herättää intohimoa.
Imatralainen Soja Murto-Hartikainen on vaatetus- ja tekstiilialan artesaani. Hän valmistaa kansallispukuja sekä opettaa niiden tekoa kursseilla ja verkossa.
– Käsillä tekeminen huoltaa mieltä. Tunnen iloa, kun saan kaunista aikaan. Kursseille olisi tulijoita enemmän kuin on tarjontaa.
– Äitini on ommellut kansallispukuja 50 vuotta. Alkuun kudoin hänelle kankaita ja tein kirjontaa, mutta kun kärsivällisyys kasvoi, aloin nauttia pienten piiperrysten teosta. Nyt äiti tekee minulle töitä; osat ovat vaihtuneet.
Soja Murto-Hartikainen on palkittu monesti. Hän on vuoden 2017 Imatran Inkeri ja Vuoden käsityöläinen, 2018 hänelle myönnettiin Taito-palkinnon kunniamaininta. Uran hienoin hetki oli, kun Kansallispukuneuvosto kutsui hänet mukaan mallipukujen tarkistukseen vuonna 2008.
– Kuolemajärven mallipuvun työmäärä ja vaatimustaso oli omaa luokkaansa. Paidan kirjottua rekkoa ei oltu toteutettu 1800-luvun jälkeen.
Kestävä kehitys ja retromuoti ovat saaneet nuoret kaivelemaan isovanhempiensa kansallispukuja kaapeista. Niihin pukeutuminen ilmentää yksilöllisyyttä.
Kansallispukuneuvosto linjasi jo 1990-luvulla, että puvun osia voi käyttää vapaasti tavallisiin vaatteisiin yhdistettynä. Eri alueiden pukujen osia ei sen sijaan suositella yhdisteltäväksi.
Kansallispuvut herättävät yhteisöllisyyden tunnetta sekä yhteyden esivanhempiin ja omiin juuriin. Jonkun mielestä ne tosin näyttävät tunkkaisilta ja noloilta.
– Puku antaa kantajalleen ryhdikkään olon ja saa hänet tuntemaan itsensä kauniiksi. Sopivan kokoinen, kauniisti puettu ja hyvin huollettu puku on ilo nähdä, Murto-Hartikainen sanoo.
Pukuja voi ihailla Suomen Kansallispukukeskuksen ja Brages dräktbyrån nettisivuilla. Pukukulttuuria edistää myös Suomen kansallispukuyhdistys Raita, joka on vasta saanut apurahan kattavan tietokannan suunnitteluun.
Jos kansallispuvun hamekangas tuntuu kosinnasta kieltäytyneestä kalliilta, voi tilalle ostaa Kansallispukuraidat-kankaita, joiden kuosit on kopioitu kansallispuvuista. Niihin voi tutustua Murto-Hartikaisen kansallispuku.com-sivustolla.
Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää vietetään 28.2., karkauspäivää 29.2. Tietoa kansallispukutuuletuksista ja tapahtumista löytyy Facebookin Kansallispuku – folkdräkt -ryhmästä.
