Apu

Suomen kansallismaisema eilen ja tänään – Werner Holmbergin 1854 maalaama Kyröskoski oli lähes täydellinen lavastus

Suomen kansallismaisema eilen ja tänään – Werner Holmbergin 1854 maalaama Kyröskoski oli lähes täydellinen lavastus
Werner Holmberg saapui 1854 Kyröskoskelle. Hän maalasi kuohut ja dramaattisen taivaan kuten ne silloin edessään näki. Paitsi ettei maalannut.
Julkaistu: 10.1.2022

Taivasta ratsastavat raskaat pilvet. Vyöryvät varjot painavat alleen kalliokolot ja metsäiset rinteet. Auringon viime säteet valaisevat uoman, jossa vesi raivoaa tiensä läpi peruskallion. Hökkelimyllyt meinaavat kaatua koskeen. Sahalla puuhataan. Kohta ukkostaa, ainakin sataa rajusti. On kesä 1854 ja Kyröskoskella on tilanne päällä.

Werner Holmberg (1830–1860) on taiteen 23-vuotias kultapoika, joka maalaa Suomea maailmankartalle. Siveltimestä syntyy dramaattinen kuvaus hämäläisestä koskesta, ensimmäinen suomalainen maisemamaalaus kesyttömästä erämaasta. Se sopii nousevan Suomen tarinaan: korpimaassa luonnonvoimat kamppailevat.

Viisi vuotta aiemmin julkaistussa Kalevalassa Väinämöinen on paaluttanut: Kolme on koskea kovoa, / Kolme järveä jaloa, / Kolme vuorta korkeata / Tämän ilman kannen alla: / Hämehess´ on Hälläpyörä, / Kaatrakoski Karjalassa, / Ei ole Vuoksen voittanutta, / Yli käynyttä Imatran.

Hämeen Hälläpyörällä Väinämöisen lienee tarkoittanut Kyröskoskea.

Holmberg on siis maalannut Kyröskosken alajuoksulta suuren isänmaallisen näyn.

Maalaus syntyi parintuhannen kilometrin päässä Kyröskoskelta

Hyvä tarina, mutta oikeasti sitä ei koskaan tapahtunut. Maisema on vahvasti liioiteltu näkymä koskesta ja sen ympäristöstä. Kuvan pilviä ei koskaan ole ollut.

Sahalaitostakaan ei maalaushetkellä ollut.

Ja mikä parasta, Werner Holmberg maalasi teoksensa sisätiloissa, parintuhannen kilometrin päässä Kyröskoskelta Saksan Düsseldorfissa, jossa oli opiskellut jo parin vuoden ajan.

Hän käytti maalauksensa pohjana muiden taiteilijoiden Kyröskoskella tekemiä teoksia, muistojaan kävelyretkiltään – ja lisäsi tuhdin annoksen romanttisen ajan maustetta, jossa jylhä taivas antaa teokselle latauksen.

Maisemamaalausta ei tehty paikan päällä. Se oli ajan tapa. Oli normaalia, että kesät luonnosteltiin maastossa ja talvet maalattiin sisätiloisssa. Öljyväritkään eivät olleet kehittyneet maasto-olosuhteisiin sopiviksi.

Taiteilijan näkemys etusijalla

Luonto opettaa, sanoivat ajan taidefilosofit. Kuviin voitiin lisätä tunteita, tunnelmia ja elementtejä muista maisemista. Tärkeää oli kuvata, millaiseksi taiteilija sen tahtoi maiseman nähdä. Tämä oli Holmbergin ihannenäky Kyröskoskesta. Siinä voi nähdä vaikutteita ja lainoja norjalaisista ja saksalaista koskiteoksista.

Holmberg teki Kyröskoskelta vielä vuonna 1857 upean tussilaveerauksen, nyt paikan päällä. Koskea maalasivat 1800-luvulla toki muutkin, kuten Magnus von Wright, Johan Knutson, Carl von Kugeln ja Felix Frang.

Holmbergista kasvoi Zacharias Topeliuksen ja Fredrik Cygnaeuksen, ajan suurten vaikuttajien, lempilapsi, joka antoi suunnan Suomen maisemamaalaukselle. Kun Werner kuoli vain 29-vuotiaana, hänen hautaansa kumarrettiin.

Vuonna 1870 Kyröskoski-teos ostettiin valtion kokoelmiin. Wernerin kasvot ikuistettiin vuonna 1887 Ateneumin julkisivun korkokuvaan.

Kyröskoskelle syntyi sittemmin puuteollisuutta ja koski valjastettiin sähkötuotantoon. Neljästi kesässä koski vapautetaan koskinäytöksiin.

Koski padottiin vuonna 1907, ja vesi otettiin sähkövoiman lähteeksi. Kyröskoski pääsee vapaaksi neljästi kesässä koskinäytöksissä. Kuva: Google Maps
Werner Holmberg: Kyröskoski (1854), öljy kankaalle. Kuva: Kansallisgalleria.
Kommentoi »