Kameleontti Paavo-Roberto valloitti kukkakaupan väen – ”Kyllähän tähän kiintyy, mamman vauva”

Hiitolan kukkatalo ja hautaustoimiston Oulaisten liikkeen asiakkaat suuntaavat nenänsä ennen ruusuja ja jukkapalmuja kohti seinustalla olevaa terraariota. Sieltä heitä katselee Paavo-Roberto silmillään, jotka ovat kuin minikokoiset betonimyllyt. Toinen silmä tiiraa aivan eri suuntaan kuin toinen. Jos jossain lentää kärpänen, Paavo-Roberto näkee sen kyllä ja ampuu imukuppipäisellä kielellään kohti saalista – jos sillä sattuu olemaan nälkä.

En ole mikään matelijaihminen. Niin liikkeen kalajokinen yrittäjä Hanna Niemi ajatteli. Kunnes eräänä iltana vastaan tuli jotain vastustamatonta, kun hän selaili puhelintaan – jemeninkameleontti. Se oli ihastusta ensisilmäyksellä.

Niemi etsi tietoa harvinaisesta matelijalajista netistä, liittyi alan harrastajien Facebook-ryhmiin ja tuli siihen lopputulokseen, että siinä olisi täydellinen lemmikki hänen toiseen kukkakauppaansa.

Niemen puoliso ei näistä aikeista vielä tiennyt, kun he kantoivat yhdessä isoa terraariota kotiinsa. Oli helppo uskoa kukkakauppiaan selitys siitä, että terraarioon tulisi vain kasveja.

Kunnes perheen kaikki lapset olivat terraarion edessä ja tuijottivat sen sisälle hartaasti.

– Liikkuuko siellä joku, Niemi muistaa puolisonsa kysyneen.

Yllätys tuskin oli kuitenkaan mahdottoman suuri, olihan tämä saanut vuosia aiemmin Niemeltä ponin lahjaksi.

Hanna Niemi ei ole ikinä pitänyt itseään matelijaihmisenä – kunnes näki kuvan jemeninkameleontista.

Paavo-Roberto on vielä pieni, vasta viiden kuukauden ikäinen. Aikuisena sen mitta tulee olemaan hännän kanssa noin 30–35 senttiä.

Mitä korkeammalle Paavo pääsee kiipeämään, sen parempi.

Tämäkään yllätys ei jäänyt siihen, että perheen kotiin muutti suomalaisen matelijoihin perehtyneen yrityksen kautta hollantilaiselta kasvattajalta tilattu jemeninkameleontti Pekka-Miguel. Se ja yksi perheen lapsista ihastuivat toisiinsa niin, että Niemen suunnitelma muuttaa lisko myöhemmin kukkakaupalle oli tuhoon tuomittu ajatus. Oli siis hankittava toinen samanlainen. Kuukausi sitten Hollannista saapui uusi liskolähetys, Paavo-Roberto.

– Näitä ei ole kovin helppo saada. Meillä kävi tuuri, kun tämä toinen löytyi näinkin nopeasti, Niemi kertoo.

Nyt perheen kotona asuu kymmenen kuukauden ikäinen Pekka-Miguel, Hiitolan kukkatalolla Oulaisissa viisi kuukautta vanha Paavo-Roberto. Molemmat ovat nahkansa väriä vaihtamalla ympäristöönsä maastoutuvia jemeninkameleontteja. Ne eivät kuitenkaan muutu esimerkiksi violeteiksi yhtäkkiä, vaan niiden perusvärinsä vihreä vaalenee, syvenee tai muuttuu ruskeammaksi sen mukaan, mitä sävymaailmaa niiden lähellä on.

”Paavolle” kävisi luonnossa todennäköisesti köpelösti, sillä se on värivirheellinen. Yli puolet sen päästä sekä raajat ja hännänpää ovat aivan vaaleita, eikä niiden väri vaihdu ollenkaan.

Niemi seuraa Paavoa kameroiden kautta silloin, kun kukkakauppa on kiinni.

Paavo ei pärjäisi luonnossa, sillä osa sen päästä, raajoista ja hännästä eivät vaihda väriä ympäristön mukaan.

Paavo tulee uteliaana kohti ja lähtee hapuilemaan käsivartta pitkin ylöspäin. Niemi kertoo, että sinne kameleontit tykkäävät suunnata, niin ylös kuin mahdollista. Hetken päästä pienet, vähän kuin kahtia jakautuneet käpälät tarttuvat hiuksiin, sitten poskeen. Se nipistää vähän, mutta ei käy varsinaisesti kipeää – silloin käy, jos kynnet nappaavat kiinni herkemmistä paikoista, kuten sieraimesta, kokemusta on.

Kun Paavo pääsee päälaelle, sillä ei ole enää kiire mihinkään.

Kerran Paavo kipusi Niemen pään päälle, eikä suostunut tulemaan sieltä pois, kun Niemen oli päästävä palvelemaan asiakasta.

– Asiakas tuli laittamaan adressiin nimeä, niin ei kai siinä, mulla oli koko sen ajan kameleontti päässä.

Eläin on kyllä asiakkaiden mieleen. Osa on tituleerannut sitä jo toimitusjohtajaksi, kun se ihmettelee asiakkaita välillä oman orkideansa seasta kassalla.

– Onneksi molemmat tykkäävät vain elävästä liharuuasta. Ne eivät syö kasveja, Niemi sanoo kameleonteistaan.

Viimeksi eilen hän haki Matkahuollosta tilaamaansa paketillisen eläviä matoja. Paavo on vielä niin nuori, että se saa päivittäin ruuaksi esimerkiksi juuri matoja, toukkia tai kärpäsiä. Isompana se alkaa paastota ja ruokailla vain kolmen päivän välein.

Paavo-Roberto on saanut ensimmäisen osan nimestään Niemen papan veljen mukaan.

Paavolla on kukkakaupassa oma orkidea.

Kameleonteista sanotaan, etteivät ne ole ihmisläheisiä, eivätkä kiinny ihmisiin. Niemi on toista mieltä omien lemmikkiensä perusteella, varsinkin juuri kukkakaupan asukki on hyvin sosiaalinen. Se myös tuntuu tietävän, että Niemi on juuri se, joka antaa ruuan ja jonka avulla voi päästä ulos terraariosta.

Paavolle on parhaillaan rakenteilla isompi asunto, kun Niemen isovanhempien vanhan hautaustoimiston arkkuliinakaappi muuntautuu terraarioksi. Remontilla ei ole vielä kiire, sillä nuorelle kameleontille riittää pienempi tila. Toista on sitten, kun se on kasvanut täyteen mittaansa. Uroksella se mitta on yleensä 30–35 senttiä hännän kanssa.

Jos hyvin käy, Niemellä on luvassa yhteistä aikaa kameleonttiensa kanssa 5–8 vuoden verran. Sen ikäisiksi jemeninkameleonttiurokset yleensä elävät. Naaraat ovat yleensä lyhytikäisempiä, sillä muniminen rasittaa niiden kehoa.

– Olen niin eläinrakas. Se luopumisentuska on kaikista pahin tuska, joten halusin urokset, että saan toivon mukaan pitää ne mahdollisimman pitkään itsellä. Vaikkei uskoisi, että tällaisiin kiintyy, niin kyllähän tähän kiintyy, mamman vauva.