Apu

Kalle Lamberg: ”Olin nuorena todella villi, työnsin sormetkin pistorasiaan – Voisin vaatia prosentteja laastarifirmojen voitoista”

Kalle Lamberg: ”Olin nuorena todella villi, työnsin sormetkin pistorasiaan – Voisin vaatia prosentteja laastarifirmojen voitoista”
– Tilaan vaimoltani salaa tosi tyhmiä asioita. Tilasin kerran 24 pulloa sinappia, vain sentin kappale, näyttelijä tunnustaa.
Julkaistu: 18.4.2021
Jatka lausetta Kalle Lamberg: Minun olisi pitänyt syntyä... noin puolitoista kuukautta myöhemmin. Olen keskonen ja aika kauan keskoskaapissa ottamassa lisähappea. Sain myös aivoverenvuodon, joten alku oli stressaavampaa muulle perheelleni. Ihan kelpo peli minusta sitten tuli, vaikka elämäni alkoi rytinällä.
Lapsuuteni sitkein haave oli tulla näyttelijäksi. Esiinnyin ekan kerran kuusivuotiaana Sauvon kesäteatterissa, äitini oli maskeeraajana. Siitä syttyi kipinä, tykkäsin, että ihmiset katsoivat minua. Näyttelijäksi tuleminen on vaatinut paljon töitä eikä ole itsestäänselvyys.
Teini-iässä inhosin erityisesti ruotsin kieltä. Nykyään en sitä enää inhoa, mutta se on aiheuttanut sen, että en puhu ruotsia. Olisi hyödyllistä osata sanoa muutakin kuin knäckebröd tai jordgubbe.
Liikutun yleensä kyyneliin aina, jos sarjassa tai elokuvassa tapahtuu eläimelle pahaa. Uutisissa voi olla mitä vaan hirveyksiä, mutta jos koira klenkkaa, se on siinä.

Tekevälle sattuu

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun ajoin pienenä pyörällä täysillä seinää päin. Muistona on arpi päässä. Olin nuorena todella villi, työnsin sormetkin pistorasiaan. Voisin vaatia prosentteja laastarifirmojen voitoista, sillä perheemme on rahoittanut niitä isosti kun olin pieni.
Vihaan sydämeni pohjasta tahallista loukkaamista. Vihaan epätasa-­arvoa ja kiusaamista. Vihaan sitäkin, ettei ota vastuuta siitä mitä on tehnyt.
Viimeksi rakastuin tähän vihdoin saapuvaan kevääseen. Pihan kolaus ja pimeys on tuntunut kuin talvi olisi kestänyt vuoden. Valon myötä elämä voittaa.
Kateellisena katson vanhoja lomakuvia. Siitä huomaa, että alkaa olla kaipuu lomalle ja matkoille. Sitä ei tajunnut puolitoista vuotta sitten.
Pelkään kuollakseni vettä. Minulla on ollut muutama lähellä piti -tilanne ja olen meinannut hukkua. En luota veteen elementtinä ja pysyn pinnalla juuri ja juuri.
Hermoni menevät, kun joku asia ei toimi. Pahin on jauhelihapakettien avaa tästä -kulma, joka vain irtoaa käteen. Miksi se ei voi toimia?

Hillosipuli vai kuolema?

Mieluummin kuolen kuin lisään ruokaan hillosipuleita. Syön kaikkea, mutta en tykkää hillosipuleista.
Nykyajan parhaita puolia on, että ihmiset saa helposti kiinni. Näkee mitä ihmisille kuuluu, mutta se on sekä hyvä että huono asia. Some on minulle iso ongelma ja inhoan puhelimeni viikkoraporttia. Se kertoo järkyttäviä lukuja, joten olen yrittänyt vähentää.
Join pääni täyteen ennen paljon useimmin kuin nykyään. En tiedä johtuuko se poikkeusoloista vai iän myötä rauhoittumisesta.
Jos saisin lahjaksi miljoona euroa niin ostaisin isomman asunnon. Tuhlaisin rahaa myös käsittämättömiin asioihin. Tilaan vaimoltani salaa tosi tyhmiä asioita. Tilasin kerran 24 pulloa sinappia, vain sentin kappale! Tajusin sitten, että on aika vähän ruokia mihin voi käyttää sinappia.
Aion vielä opetella luistelemaan kunnolla. Ostin luistimet ja menin kentälle kolmasluokkalaisten kanssa. Tajusin olevani tosi huono, vaikka olen luullut olevani tosi hyvä.
Kommentoi »