Dekkaristi Kale Puonti on pysynyt koko ikänsä riihimäkeläisenä – ”Tämä on varmaan se paikka, josta jalat edellä lähden”
Dekkaristi Kale Puonti muistaa, miten ihmeelliseltä vielä 1970-luvun Riihimäellä tuntui, kun joku tuotiin autolla kouluun.
Kuvassa Kale (vasemmalla) kaverinsa Arton kanssa Riihimäen lasitehtaan maisemissa 1960-luvun lopulla.
”Riihimäestä tuli kaupunki kolme vuotta ennen syntymääni, vuonna 1960. Siihen aikaan lasitehdas oli iso osa Riihimäkeä ja myös meidän perheemme elämää. Isä toimi tehtaalla lasinpuhaltajana, äiti palkanlaskijana.
Asuimme tehtaan vieressä olevassa kerrostalossa. Suurin osa kavereistani asui vieressä, lasitehtaan hyttikorttelialueella. Myös isovanhemmat asuivat lähellä. Elämä oli hyvin turvallista.
Kansakoulussa oli vain yksi luokka, ja meitä aloitti sillä alle kolmekymmentä oppilasta. Eikä siihen aikaan ollut juuri autojakaan. Muistan ikuisesti 70-luvun puolella, kun lasitehtaan toimitusjohtaja toi tyttärensä kouluun autolla.
Tuntui käsittämättömältä, että joku tuotiin kouluun autolla! Koululla ei ollut edes parkkipaikkaa, sillä ei opettajillakaan ollut autoja.
Kun aloitin vuonna 1983 poliisikoulussa, kävin kurssit Tampereella. Osoitteeni on kuitenkin aina ollut Riihimäellä.
Olin lopulta huumepoliisissa töissä kolmekymmentä vuotta, mutta koskaan en ajatellut, että tulisin Riihimäelle poliisiksi. Ehkä siksi tämä on pysynyt minulle turvallisena ja helppona paikkana.
Riihimäellä joka paikkaan pääsee viidessätoista minuutissa. Jos haluan mennä pelaamaan tennistä, vuoro järjestyy samalle päivälle. Lähikauppa on 400 metrin päässä.
Riihimäestä sanotaan, että täältä on helppo päästä pois, sillä junayhteydet ovat hyvät. Paikka sopii myös sosiaaliselle luonteelleni. Kaikki tuntevat kaikki, ja saan olla koko ajan lapa pystyssä.
Sen jälkeen kun jäin neljä vuotta sitten eläkkeelle huumepoliisista, olen viettänyt suurimman osan ajastani Riihimäellä. Asun suojelukohteessa, lasitehtaan vanhassa ruokalassa. Vanhaan kansakouluuni on matkaa 600 metriä, lapsuudenkotiini kilometri. Tämä on varmaan se paikka, josta aikanaan jalat edellä lähden.
Riihimäestä on sanottu, että ”ruma kuin Riihimäki”, sillä sen keskustaa rakennettiin 1970-luvulla, samaan aikaan oman kasvuni kanssa. Sanonta pidä enää paikkaansa, puutarhurit ovat tehneet kaupungista kauniin.
Riihimäellä suosittelen lasimuseon lisäksi käymään erämuseossa sekä tutustumaan monipuoliseen teatteritarjontaan. Kesällä kannattaa käydä maauimalassamme, joka rakennettiin vuoden 1952 Helsingin olympialaisiin.”
Juuret-palstalla tunnetut suomalaiset kertovat kotiseutunsa merkityksestä. Kale Puontin kirjaan perustuva Pasilan myrkky – Joni -sarja alkoi 1.1. Ruutu+-palvelussa.
