
Kidnappaus katkaisee perhedraaman – Kaikki tietävät on toimiva kokeilu lajityyppien rajamailta
Arvostelu: Kaikki tietävät on luova yhdistelmä perhedraaman ja jännityselokuvan aineksia. Elokuva saa Suomen ensi-iltansa perjantaina 29. maaliskuuta.
Asghar Farhadin Kaikki tietävät (Todos lo saben) onnistuu alkaessaan melkein hämäämään katsojaa olevansa laimea perhedraama. Ja perhedraamahan se onkin. Mutta se on varastanut juonensa jännityselokuvalta, ja tämä yhdistelmä on se, mikä pitää elokuvaa muuttumasta laimeaksi.
Juonielokuva on haastava tuote, koska tarinoita on olemassa vain rajallinen määrä ja kaikki ne on kerrottu useasti ennenkin – jo ennen sitäkin, kun joku kertoi ne ensimmäistä kertaa. Farhadin resepti on periaatteessa niinkin yksinkertainen, että yhteen genreen tavanomaisesti yhdistetty tarina kerrotaan täysin toisen genren ilmaisukeinoin.

Farhadilta sopiikin odottaa laadukasta jälkeä, sillä kyseessä ei ole mikään amatööri vaan jo ennestään kaksinkertainen parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-voittaja. Hän hallitsee harvinaisen hyvin ne pienet yksityiskohdat, jotka tekevät elokuvasta aidon tuntuista ja elämän makuista. Hän on taitava tarttumaan katsojaan ja halutessaan kiinnittämään tämän huomion kaikkiin hienovaraisimpiinkin nyansseihin ilman, että niitä tarvitsee epätoivoisesti ja teennäisesti korostaa.
Elokuvateatterisalissa on helppoa pistää merkille myös, kuinka tehokkaasti Farhadi ja äänisuunnittelija Gabriel Gutiérrez käyttävät ääntä. Elokuvaan on sisällytetty musiikkia varsin hillitysti, mikä on ehdottomasti oikea ratkaisu sen tunnelman kannalta. Ei olisi missään nimessä tarkoituksenmukaista työntää itse tarinaan kuuluvia diegeettisiä ääniä taustalle ja antaa ylimääräistä tilaa hissimelodioille.

Farhadi ohjaa silmin nähtävän hyvin audiovisuaalisten keinojen lisäksi myös näyttelijöitä. Penélope Cruz ja Javier Bardem tunnustetaan melko yleisesti lukeutuviksi maailman tämän hetken johtaviin elokuvatähtiin, mutta heidän lisäkseen myös vähemmän tunnetut esiintyjälistan jäsenet antavat erinomaisia suorituksia. Paras merkki taitavasta näyttelemisestä on useimmiten se, ettei katsoja kiinnitä huomiota siihen, että joku ylipäätään näyttelee. Tämän vaikutuksen aikaan saamisessa tarvitaan esiintyjän lisäksi myös ohjaajan panosta.
Kaikki tietävät on mielenkiintoinen rajatapaus jossain genre-elokuvan ja genrettömän elokuvan välimaastossa – jälkimmäisellä kategorialla ei oikein ole olemassa riittävän yleistynyttä nimeä, mikäli tahtoo välttää harhaanjohtavaa ja halventavan kuuloista taide-elokuvan käsitettä. Kieltämättä teoksessa on yksittäisiä hetkiä, joissa ohjaaja hairahtaa – joko menettää hetkellisesti katsojan mielenkiinnon tai tekee kevyesti korneja ratkaisuja – mutta missään vaiheessa teos ei käy lähelläkään lässähtämistä.
★★★★