Vihreä pallo palaa valokuvani nurkassa. Enää Irc-Galleriassa ei lue ”kirjautunut: kyllä”. Sivuston värimaailmaa leimaa yhä tuttu sininen, ja toiminnot ovat tutuilla paikoilla. Niiden lisäksi palveluun on ilmaantunut Facebookista tuttuja ominaisuuksia: peukkujen sijaan kuvista tykätään antamalla sydämiä.
1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa syntyneille suomalaisille on keksitty monia kutsumanimiä: Y-sukupolvi. Diginatiivit. Pullamössösukupolvi. Laman lapset. Ei. Jos oma sukupolveni pitäisi joksikin leimata, niin Irc-Galleria-sukupolveksi. Siellä me olemme kasvaneet ja oppineet internetin sosiaaliset normistot, vuosia ennen kuin massat löysivät Facebookin. Parhaimpana kuukautena Irc-Galleriassa käyttäjien yhteenlaskettu kirjautuneenaolemisaika oli yli 1 000 vuotta.
Irc-Galleria oli nuorille jo 2000-luvun puolivälissä sosiaalisen maailman jatke, joka vaikutti myös internetin ulkopuoliseen elämään. Koska Galleriassa kommentointikynnys on matala ja käyttäjämäärä suuri, sen kautta oli helppo löytää muita samanhenkisiä.
Irc-Galleria oli henkinen ja viestinnällinen vallankumous, suomalaisteinien vastine arabikeväälle. Eikä se ole mihinkään kadonnut, vaikka itse olen jättänyt ja jopa unohtanut sen. Palvelun etusivun mukaan sinne lisätään kuukausittain 180 000 kuvaa, 200 000 blogimerkintää ja 7 miljoonaa kommenttia. Nykyisin Galtsu on kuitenkin vain yksi sosiaalinen media kymmenten muiden joukossa. Olisiko siitä voinut tulla suurin ja kaunein? Mitä jos itseni lisäksi myös Irc-Galleria olisi kasvanut aikuiseksi?
Jari Jaanto, 34, on pyöreäkasvoinen ja rastapäinen mies, jonka jokaista liikettä ja sanaa leimaa rauhallisuus. Internetissä hänet tunnetaan Jaffana. Irc-Gallerian tarina alkoi joulukuussa 2000, kun Jaannon kotikoneen mustaa pikselitaustaa vasten ilmestyi kolme riviä tekstiä.
<shalafi> jaffa: mullon idea tän mtv3irc:n lisäksi, irc-galleria!
<shalafi> pistin tällaisen virityksen pystyyn
<shalafi> lähdetkö mukaan?
<jaffa> shalafi: joo
Tuolloin 23-vuotias Tomi ”Shalafi” Lintelä kirjoitti viestit kaverilleen Jari ”Jaffa” Jaannolle, 22, Internet Relay Chatissa eli irkissä. IRC on oululaisen Jarkko Oikarisen vuonna 1988 kehittämä pikaviestin, joka pohjautui julkisiin verkkoihin. Kuka tahansa saattoi keskustella kanavilla, joiden tunnus oli nykyisin Twitteristä tuttu #-merkki. Kanavia oli muun muassa bändeille, paikkakunnille ja tietokoneharrastajien demoryhmille. Niinpä irkistä muodostui jo alkujaan samanhenkisten ja internetissä viihtyvien ihmisten kohtaamispaikka. Sen yleistymistä jarrutti käyttöliittymän tekstipohjaisuus. Irkkaajilta vaadittiin vähintään pari ripausta taipumusta nörtteyteen.
Jaanto oli aivan tarpeeksi nörtti: helsinkiläispojan tietokoneharrastus alkoi 1980-luvulla Commodore 64:llä. Ennen kuin internet yleistyi, Jaanto jo keskusteli samanmielisten kanssa purkeissa eli lankapuhelinajan alkeellisilla keskustelupalstoilla ja irkkasi.
”Minut vapautti irkkaaminen”, Jaanto kertoo. ”Se oli aikaa, jolloin tietokoneista kiinnostuneet pystyivät löytämään verkosta toisensa ja muodostamaan kaverisuhteita. Monen nykyisen startupin tai peliyrityksen tekijät tuntevat toisensa jo näiltä ajoilta.”
Tekstipohjaisuus ei ollut irkin ainoa ongelma. Kenties vielä suurempi oli viestinnän kasvottomuus: irkissä ei voinut tietää, kenen kanssa puhui. Siksi Lintelä sai idean paikasta, jossa nimimerkeille annettaisiin kasvot, ja tämän idean hän heitti Jaannolle.
Irc-Galleria oli usean vuoden aikaansa edellä, vaikkei lajissaan ensimmäinen. Käyttäjäprofiileita ja keskustelupalstoja oli jo aiemminkin, mutta varsinainen sosiaalinen media antoi odottaa itseään. Verkkosivuja, joille käyttäjät luovat sisällöt, alettiin kutsua termillä web 2.0 vasta vuonna 2004.
Gallerian avaamisen jälkeen se levisi puskaradion kautta ja veti puoleensa Lintelän ja Jaannon kavereita, jotka päätyivät roikkumaan Gallerian omalle irc-kanavalle. Irkissä jutustelun lomassa aktiiviset käyttäjät pallottelivat ajatuksia, kuinka palvelua voidaan kehittää.
”Me oltiin koko ajan irkissä. Kanava oli kuin avoimen datan olohuone, jos joku sai idean, niin sen sai koodata palveluun”, Jaanto kertoo.
Aluksi Irc-Galleriaan saattoi laittaa vain yhden kuvan, jota muut pystyivät kommentoimaan. Kuvat lähetettiin sähköpostilla ylläpitäjille, ja niiden alle kirjoitetut kommentit olivat arkisia. Siitä huolimatta uudet kuvat olivat kuitenkin irkkaajien kestopuheenaihe.
Kun pienen piirin ulkopuoliset käyttäjät löysivät palvelun, sen suosio leimahti. Kaksi kuukautta perustamisen jälkeen käyttäjiä oli sata. Puolen vuoden päästä 1 000, ja puolta vuotta myöhemmin jo 10 000. Tuolloin, vuoden 2002 alussa, palvelu tarvitsi oman palvelimen.
Sen rahoittamiseksi sivusto lanseerasi joukkorahoituskampanjan: 60 markan tukea vastaan sai vuodeksi mahdollisuuden yksityiskommentointiin ja kaverilistaan, jolla sai päivitykset kaverien uusista kuvista ja näki etusivulla, mikäli he olivat kirjautuneina palveluun.
Maksutapa oli tilisiirto, sillä tekstiviestimaksut olivat vielä lapsenkengissä. Silti kyse oli samanlaisesta freemium-mallista, jota vaikkapa musiikkipalvelu Spotify hyödyntää: kenenkään ei tarvitse maksaa, mutta sitoutuneimmat haluavat, koska saavat vastineeksi paremman käyttäjäkokemuksen. Kaikkein sitoutuneimpia olivat Gallerian tekijät, joilla intohimo, harrastus ja elämäntapa sekoittuivat lukuisiksi yön yli venyneiksi koodaussessioiksi ja tuhansien tuntien palkattomaksi työksi.
It-alalla työskentelevälle Lintelälle Irc-Galleria on historiaa. Jaanto käy siellä yhä päivittäin. Hänellä on Irc-Gallerian sininen käyntikortti. Titteli on Director Business Management.
Kuuden vuoden takainen minäni Irc-Galleriassa ei ole erityisen kaukana nykyminästäni, paremminkin jonkinlainen epäkypsä betaversio siitä.
Galtsu-minä oli julkinen, eikä sen tarvinnut olla se sama minä, joka haahuili lukion käytävillä napit korvissaan. Irc-Galleriassa jokaisella oli mahdollisuus olla oman makunsa parhaat puolet esittelevä, nokkela ja tarkasti visuaalisen puolensa miettivä hahmo. Photoshopilla saattoi tuhria 17-vuotiaan röykkyistä ihoa sileämmäksi. Kuvateksteissä siteerattavat bändit tai kirjailijat oli harkittava tarkkaan. Puhumattakaan siitä, mitä kertoa itsestään 50 yhteisön avulla.
Yhteisöt ovat gallerialainen tapa esitellä mielenkiintonsa kohteita ja keskustella aiheista valmiiden otsikoiden alla. Bändejä, kirjailijoita ja elokuvia, mutta myös ironiantajua: ilmoitin ystäväkseni Godot’n ja filosofiasta minua kiinnosti ”post-kaikki”. Yksi silmäys tuntemattoman ihmisen profiiliin paljasti hänestä valtavasti.
Nykyään jokaisessa sosiaalisen median palvelussa esitettävä minäbrändi on vähän erilainen. Facebookissa ollaan pääasiassa tuttujen ja puolituttujen kesken ja pyritään lohkaisemaan mahdollisimman suuret tykkäyspotit kerääviä statuksia tai kuvia. Twitterin 140 merkillä on luotava itsestä niin nokkela ja fiksu kuva kuin mahdollista. LinkedInissä jäykistellään cv:t ojossa tulevaisuuden työnantajille.
Uusi sosiaalinen media mahdollisti myös käyttäytymismallin, jota alettiin kutsua heruttamiseksi: nuoret tytöt poseerasivat puolituhmasti kommenttien ja huomion toivossa. Nyt sama kulttuuri on levinnyt Instagramiin, jossa suomalaisten tyttöjen ja nuorten naisten omakuvia kasaava #finnishgirl-hashtag kasvaa yli parin tuhannen kuvan päivävauhtia. Siinä missä Galtsussa kauniit kuvat saivat kommentteja Suomen rajojen sisältä, Instagramissa niillä kerätään sydämiä ja uusia seuraajia ympäri maailman.
Tietenkin Irc-Galleria toimi täysin aikansa verkkoturvanormien vastaisesti. Omien tietojen tai kuvan jakamisen internetissä väitettiin olevan valtava riski, sillä ”mitään ei saa sieltä pois ikinä”. Varoittelu hiipui, kun keski-ikäiset löysivät Facebookin.
”Me reagoitiin kertomalla, millainen on se hyvä kuva. Ja koska Galleria oli yhteisö, myös sen käyttäjille on aina ollut tärkeää pitää se puhtaana”, Heini Varjonen sanoo. Hän oli Gallerian perustamisen aikaan tuotantotalouden opiskelija ammattikorkeakoulussa. Varjonen tuli osaksi Galleria-porukkaa heti palvelun perustamisen jälkeen, 19-vuotiaana. Jaannon tapaan myös Varjonen työskentelee edelleen Irc-Galleriassa. Hän keskittyi jo alkuvaiheessa moderointiin ja asiakaspalveluun. Muun ylläpidon lisäksi apuna oli kymmenestä kahteenkymmeneen vapaaehtoista moderaattoria.
Lähes alusta asti oletuskuvan tuli näyttää käyttäjän kasvot kunnolla. Kuvia moderoidaan jatkuvasti, mikä on opettanut käyttäjät noudattamaan itse sääntöjä. Vaikka Galleriassa esiinnytään oman nimen sijaan nimimerkillä, kommentit ovat siistejä, koska omat kasvot näkyvät.
”Kun tarpeeksi kauan moderoi kuvia, kehittyy ’ylläpitäjän kuudes aisti’, jolloin huomaa hyvin herkästi, kuka ei ole omalla kuvallaan liikenteessä”, Varjonen jatkaa.
Itse opin olemaan kiinnostava. Smalltalk-höpinä kuvista tai yhteisöistä muuttui säännölliseksi keskusteluksi. Yleensä se syveni ennen pitkää Messenger-osoitteiden vaihtoon tai Livejournal-kaveruuteen ja aamuyöhön venyneiksi juttusessioiksi.
Galleriatutut tapailivat toisiaan myös oikeassa elämässä, mitä aikoinaan pidettiin kaikkein kauheimpana riskinä, jonka internetissä voi ottaa. Samaa tein minäkin, tietysti salaa vanhemmilta. Osa näistä tutuista on sittemmin kadonnut, joihinkin ihastuin ja toisten kanssa kehitin yhä kestäviä ystävyyssuhteita.
Olen juossut nimimerkki Nomenan kanssa Roskildessa Mew’n keikan eturiviin, puhunut Aethenen kanssa öisiä puheluita vaatekomeroittemme suojasta ja värjötellyt loppusyksystä Kkoosan kanssa Temppeliaukion kirkon katolla. On vaikea kuvitella noita vuosia ilman heitä ja lukuisia muita. Ilman Galleriaa ja sen luomia ihmissuhteita elämäni olisi tuskin ollut ankeaa, mutta tylsempää ja turhauttavampaa varmasti.
Irc-Gallerian tarkoitus ei ollut olla deittisivusto, mutta se toimi myös sellaisena. Jari Jaanto heittää arvion, jonka mukaan noin 50 000 paria on löytänyt toisensa Galtsusta, ja että avioliittojakin olisi solmittu vähintään 3 000.
Neljäs helmikuuta 2004 tuolloin 19-vuotias Mark Zuckerberg perusti Yhdysvalloissa Facebookin. Irc-Gallerialla oli silloin jo yli 40 000 käyttäjää ja yli kolmen vuoden etumatka – ja silti se hävisi kisan.
Kipinän Facebookiin Zuckerberg sai tekemästään FaceMash-palvelusta, jossa Harvardin yliopiston opiskelijat saivat valita kahdesta koulun naisopiskelijan kuvista, kumpi oli kauniimpi. Nämä kuvat saadakseen Zuckerberg oli hakkeroitunut koulun tietokantoihin.
Facebookin varhaishistoria oli muutenkin täynnä kyseenalaisuuksia. David Fincherin The Social Network -elokuva esittää palvelun alkuvuodet riitaisina. Zuckerberg pompotteli perustajakavereitaan miten tahtoi, ja häntä myös syytettiin ideavarkaudesta.
Siihen verrattuna tuntuu käsittämättömältä, kuinka yksinkertaisesti Irc-Galleria muuttui yritystoiminnaksi: vuonna 2003 palvelun kuusi aktiivisinta pyörittäjää perustivat Dynamoid Oy:n palvelun taustalle. Ehkä se selittyy sillä, että tuolloin Irc-Galleria oli ennemminkin työläs harrastus kuin mitään bisnekseen viittaavaa. Päivisin galtsulaiset kävivät oikeissa töissä, esimerkiksi Jari Jaanto oli ohjelmoijana digi-tv-yrityksessä. Firmaa pyöritettiin käyttäjiltä kerätyillä maksuilla ja mainosbannereilla.
Yhtiö hankki toimitilat Espoon Tapiolasta vasta vuonna 2005. Kun aiemmin pääosin irkin kautta asioineet galtsulaiset tuotiin fyysisesti yhteen, asiat saivat vauhtia. Irc-Gallerian profiileihin liitettiin uusia toimintoja, kuten blogit, kännykkäkuvat ja soittamalla jätetyt ääniviestit – viimeksi mainittu jäi kuriositeetiksi. Jaanto teki sen avulla kuitenkin säännöllistä ”piraattiradiota”.
Irc-Galleria toimi tiimityön ja ryhmähengen voimin. Jos mokasi koodatessaan siten, että se näkyi sivuilla, siitä seurasi tequilaa, joka tuli nauttia joko paikan päällä tai firman yhteisessä tilaisuudessa. Mokan suuruudesta riippuen tequilarangaistus vaihteli yhdestä shotista ”planeetalliseen”. Jos ei ollut töissä autolla, tapana oli kuitata sanktiot välittömästi. ”Tequila!” -huutoihin opittiin vastaamaan kysymyksellä: ”Kuka?”
”Samalla kun sille yhdelle nauretaan, niin käydään porukalla virhe läpi ja opitaan yhdessä. Se teki virheen tekemisestä hyväksyttävää ja yhdisti porukkaa”, Jari Jaanto kertoo. Työajoilla ei ollut juuri merkitystä, kun kaikki irtoava aika kului Galleriassa.
”Muistan, kun alettiin lähettää omasta yöelämästämme kuvia yöllä päiväkirjaan. Oli hauskaa katsoa aina, missä kaverit olivat. Sitä ei ollut missään aiemmin. Facebookin kännikuvakulttuuri tuli vasta paljon myöhemmin”, Jaanto kertoo.
Käyttäjämäärät kasvoivat yhä vahdilla. Vuoden 2004 lopussa käyttäjiä oli 120 000, vuotta myöhemmin 300 000. Samassa ajassa liikevaihto kymmenkertaistui miljoonaan euroon. Parhaimpina aikoina yli 60 prosenttia käyttäjistä oli tilannut kymmenen euron vip-paketin. Lisäksi nuorison tehokkaasti tavoittanut palvelu alkoi kiinnostaa yrityksiä. Niitä varten Jaanto ideoi sponsoroidut yhteisöt. Yhteistyökuvioiden vuoksi toimistolla alkoi ravata julkisuuden-henkilöitä ja muusikoita Duudsoneista Maija Vilkkumaahan ja Zen Caféhen.
”Jaffa on vaatimaton, mutta se on varmaan keksinyt koko sosiaalisen median mainonnan”, sanoo Ville Mujunen, Irc-Gallerian emoyhtiön nykyinen toimitusjohtaja.
Toinen Jaannon neronleimaus liittyi ”ihkusäliin”, profiileissa leijuviin esinemäisiin kuvakkeisiin. Niitä saattoi ostaa tekstiviesteillä tai R-kioskeilla myydyillä Galleria-seteleillä. Jannon idea oli rakentaa yritysten kampanjat sälien varaan. Kun käyttäjille antoi sponsoroituja mainossäliä, monet sijoittivat ne kellumaan omalle profiilisivulleen.
Huhtikuussa 2007 Habbo Hotelista tunnettu suomalaisyritys Sulake osti Irc-Gallerian. Ostohinta oli 12,5 miljoonaa euroa – 25 kertaa suurempi kuin yrityksen tulos. Kauppa toteutettiin osakeantina. Dynamoidin omistajien piti jäädä odottamaan Sulakkeen listautumista pörssiin. Se ei koskaan toteutunut. Sen sijaan laskukierteeseen joutunut Sulake myytiin Elisalle tämän vuoden helmikuussa.
Irc-Galleria saavutti käyttäjähuippunsa syksyllä 2008, jolloin se oli noin 550 000 suomalaisnuoren yhteisö. Lisäksi perustettiin maakohtaisia Irc-Gallerioita Baltian maihin, Saksaan, Espanjaan, Ranskaan ja Australiaan. Näistä on jäljellä enää Saksa, jossa Facebook ei ole läheskään yhtä suosittu kuin muissa länsimaissa.
Facebook osoittautui liian kovaksi haastajaksi sekä maailmalla että Suomessa. Se on luonut nahkansa useasti ja haastanut jatkuvasti käyttäjiensä käsitykset yksityisyyden rajoista.
Ehkä Irc-Gallerian olisi pitänyt uusiutua vieläkin rivakammin. Profiilisivuihin pohjautuva systeemi tuntuu vanhahtavalta maailmassa, jossa lähes kaikki informaatio virtaa feedeissä Facebookin esimerkin mukaisesti.
Facebookia ja Irc-Galleriaa on kuitenkin hankala verrata, sillä niiden perusideat ovat päinvastaiset. Facebook yhdistää jo valmiiksi toisensa tuntevat ihmiset ja kenties juuri siksi se onnistui lyömään isosti läpi: on helppo mennä sosiaaliseen mediaan, jossa tuntee muut ihmiset jo valmiiksi.
Alakynteen jääneiden Irc-Gallerian ja MySpacen valtti oli toinen: ne olivat ennen kaikkea paikkoja löytää uusia ystäviä. Se tarve ei tietenkään ole kadonnut.
Enää sille ei ole vain yhtä paikkaa: Kiinnostavan näköisiä tuttavuuksia voi bongata myös Instagramista ja heidät voi liittää vaikkapa mobiilipohjaisiin Kik-messengeriin tai Snapchatiin. Myös esimerkiksi Tumblr-kuvapalvelussa jaetaan kiinnostavia kuvia anonymiteetin suojissa.
Nyt Irc-Gallerian selailu tuntuu kuin kävelisi teini-ikänsä museossa, josta osa arvoesineistä puuttuu. Tai kuin katsoisi repaleisia päiväkirjamerkintöjä samasta ajasta. Jäljellä on vain murto-osa siitä elämästä, jota elin Galleriassa.
Jokainen palvelusta poistettu ystäväni ja tuttuni tili on vienyt mukanaan kommenttinsa, blogimerkintänsä ja sen nostalgisimman: kuvat ja niiden alla käydyt keskustelut. Jäljelle jääneet tilit ovat kuin internetin kätköihin haudattuja aikakapseleita. Tuoreimmat kommentit ovat muutaman vuoden takaa.
Sukupolveni aikuistui, muutimme samoihin aikoihin opiskelukaupunkeihin pois maakuntien Suomesta. Kouluajoilta mukaan oli tarttunut tärkeimmät ihmiset, ja ympäristömme oli täynnä uusia, samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Irc-Galleriaa ei enää tarvinnut kuten ennen.
Mutta muutos on enemmän meissä kuin Galleriassa, joka pyörii entiseen malliin. Eikä sen ylläpitäjillä ole – tietenkään – tarvetta jättää sitä maailmaa.
”Mutta ollaan mekin kasvettu ja rauhoituttu, jos Irc-Galleriassa töissä ollessaan voi ylipäätään ikinä olla vanha”, Heini Varjonen sanoo
Maaliskuussa 2011 Heini Varjonen, Jari Jaanto, Ville Mujunen ja mainostiimin vetäjä Antti Laakso pitivät palaverin.
”Mentiin nelistään neukkariin ja mietittiin, pitäisikö alkaa startup-yrittäjiksi. Voisimme kehittää uutta tuotetta ja ostaa Galtsun Sulakkeelta samalla. Kahdessa minuutissa kaikki olivat mukana”, toimitusjohtaja Ville Mujunen kertoo.
Kaupat tehtiin julkistamattomalla hinnalla. Nyt Mujunen, Varjonen ja Jaanto istuvat Somia Dynamoidin sokkeloisten toimitilojen neuvotteluhuoneessa Helsingissä Erottajalla. Viereisessä huoneessa on avokonttori, jossa tietokoneryppäät ovat kahtena kehänä. Yhden nurkan seinustalla lojuu valtava mainospahvi. Se teetettiin, kun Galleria juhli puolen miljoonan käyttäjän rajan rikkoutumista.
Yrityksellä on seitsemän työntekijää, kun niitä parhaimmillaan oli 40. Vuoden 2012 liikevaihto asettunee 700 000 euron tienoille, taloudellinen tulos on nollan pinnassa. Gallerian käyttäjämäärien pohjalukemat olivat vuoden 2011 alussa. Nyt ne ovat hitaassa kasvussa. Sivuston klikkaa auki viikottain 200 000 eri kävijää. Se on neljännes Gallerian vuoden 2008 ennätysluvuista, mutta saman verran kuin uutispalvelu Amppareilla tai hyvän viikon tehneellä maakuntalehdellä. Aktiivisimpia ovat 15-vuotiaat, jotka käyvät sivulla keskimäärin kaksi kertaa päivässä. Teini-ikäiset tuottavat suurimman osan sisällöstä, vaikka noin puolet aktiivisista käyttäjistä on yli 18-vuotiaita. Pojat ovat hieman tyttöjä vanhempia.
”Käytännössä 21-vuotiaat jätkät tapaa 19-vuotiaita mimmejä. Sitä ei vain huomaa, jos katsoo palveluun lähetettävää sisältöä”, Ville Mujunen mainostaa.
Galtsulla on olemassa lokero myös nykyteinien elämässä. Mujusen mukaan palvelu pyrkii tarjoamaan muuta sosiaalista mediaa henkilökohtaisemman ympäristön. Se tarkoittaa vaikkapa sitä, ettei teinin Irc-Galleriassa edelleenkään tarvitse pelätä törmäävänsä omiin vanhempiinsa. Teini-ikäisenä se olisi ollut nolostuttavuudessaan täysin verrattavissa siihen, että kotibileet pidettäisiin äidin valvovan silmän alla. Se ei ole pikkujuttu. Erityisesti Yhdysvalloissa Facebook tuskailee parhaillaan sen kanssa, kuinka tavoittaa omaa rauhaa muista palveluista hakevat teinit.
Mujunen, Varjonen ja Jaanto ovat kokeneet Irc-Gallerian kanssa paljon. Luulisi, että mielessä kävisi edes ajoittain ”entä jos”. Hieman paremmalla onnella Irc-Gallerian perustajista ja johdosta olisi tullut miljonäärejä. Ja jos onnea olisi ollut todella, todella paljon… no, galtsulaiset eivät lähde leikkiin.
”Mitään ei ole jäänyt hampaankoloon”, Mujunen sanoo.
Somiaa ei perustettu Gallerian ostamiseksi. Yrityksellä on myös toinen tuote: Ninchat, johon se laittaa kovimmat paukkunsa.
Ninchatin ajatus on päivittää tekstipohjainen IRC 2010-luvulle. Tähtäimessä ovat erityisesti amerikkalaiset markkinat. Somialaiset valmistelevat haastatteluhetkellä lähtöä South by Southwest -jättitapahtumaan julkistamaan palvelunsa. Siellä tuhannet startupit taistelevat digialan rahoittajien ja vaikuttajien huomiosta.
Ninchat on kehitetty versio siitä viestintätavasta, jolla Irc-Galleriaa on pyöritetty alusta lähtien.
”Me yritämme tuoda oman työhevosemme nyt kaikkien ulottuville. Me tiedämme, että tämä on hyvä juttu, koska olemme käyttäneet tällaista kommunikaatiomuotoa duuneissa yli kymmenen vuotta. Tämän aika ei välttämättä ole nyt, mutta on uskottava siihen, että se tulee”, Mujunen sanoo.
Somia on kerännyt muutaman sadan tuhannen euron rahoituksen muun muassa Supercell-pelifirmaa vauhdittaneelta yritys-kiihdyttämö Lifeline Venturesilta. Ninchatia on tukenut myös Tekes. Loppu on rahoitettu pankkilainalla.
Irc-Gallerian tekijät ovat samassa tilanteessa kuin Galtsun kanssa aikoinaan: nollapisteessä.
”Tällä hetkellä maksavia asiakkaita on kaksi: minä ja Jaffa”, Mujunen kertoo. ”Mutta kun ensimmäinen oikea asiakas saadaan, me lähdetään sillä sekunnilla tuohon alakerran baariin kaljalle.”
Muutama viikko haastattelun jälkeen huurteiset on jo kumottu.
