Kahvin kallistuminen järkyttää, mutta silti paketin voi saada vain vähän yli eurolla – Miten se on mahdollista?

Kahvi kallistuu koko ajan. Joissain kaupoissa paketti Suomen suosituinta vaaleapaahtoista maksaa kuulemma jo yhdeksän euroa. Lehtijutuissa asiantuntijat arvailevat, milloin menee rikki kymmenen euron haamuraja.

Siltikin marketeista voi edelleen löytyä kauppaketjun oman merkin kahvia hyvin halvalla. Helmikuun puolivälissä esimerkiksi erään ketjun halvin puolen kilon kahvipaketti maksoi vain reilun euron. Hinta poikkesi hurjasti muusta linjasta, niin sanotut brändikahvit olivat samassa liikkeessä kahdeksan euron tienoilla puolen kilon paketilta.

Halvin kahvi maksoi siis vain murto-osan muista kahveista. Miten se on mahdollista? Ja onko halpispaketissa ihan muuta tavaraa kuin muissa?

Elintarviketeollisuusliiton ekonomisti Bate Ismail jakaa vastauksensa kolmeen osaan. Ismail on selvitellyt työssään sitä, miten kahvin hinta muodostuu. Osittain siksikin, että aihe on suomalaisille hyvin tärkeä.

– Kaupan omat merkit, private label -tuotteet, voidaan valmistaa sellaisissa maissa, joissa tuotantokustannukset ovat pienemmät kuin Suomessa.

Kaupan omia merkkejä ei ole myöskään brändätty samalla tavalla kuin merkkituotteita. Toisin sanoen vaikkapa pakkausten suunnitteluun ja mainontaan ei kulu paljonkaan rahaa.

Kahvin hinta markkinoilla riippuu myös siitä, miten se on tuotettu. Ismail selittää, että kahvierää hankittaessa niin sanotun pohjahinnan päälle tulee lisähintaa vaikkapa siitä, jos kahvipapu on viljelty tuhoamatta sademetsiä tai jos viljelijälle on maksettu pavuista reilu hinta. Kalliimmissa kahvierissä myös tuotantotila on jäljitettävissä.

Halvimman kahvin takana ovat todennäköisesti edullisimmat markkinoilta löytyneet raaka-aine-erät.

– Näissä vastuullisuuskriteereistä täyttyvät vain ne minimivaatimukset, jotka EU:n lainsäädäntö edellyttää, jotta kahvi pääsee unionin markkinoille.

Jos ostaa halvinta, ostaa todennäköisesti myös vähiten reilusti tuotettua.

Kaupan oman merkin halpakahvi voi siis tulla halvalla ostetusta suuresta kahvierästä, joka on paahdettu tai jopa jauhettu jossain Euroopan unionin ulkopuolella, pakattu esimerkiksi Saksassa ja tuotu sitten Suomeen.

Sen sijaan merkkikahvin pavut tulevat ehkä toimittajalta, joka takaa tietyt tuotanto-olot ja voi kertoa kahvin alkuperän tarkasti. Sitten raakapavut paahdetaan, jauhetaan ja pakataan Suomessa pakettiin, jonka merkin kehitys- ja markkinointityöhön on käytetty ja käytetään paljon rahaa.

Tämä selittää suuren osan hintaerosta.

– Tietenkin kaupan eri tuotteiden katteet ovat erilaisia. Kauppa voi vaikka myydä tappiolla tiettyjä private label -tuotteita, Ismail sanoo.

Kun Iltalehti kysyi Lidlin osto-osaston johtajalta Thomas Heinrichsilta elokuussa äärimmäisen halvasta kahvista, Heinrichs myönsi, ettei kauppa tee halpiskahvilla voittoa. Bate Ismail arvioi, että myös halvat kahvit ovat periaatteessa samaa tavaraa kuin merkkikahvitkin.

– Se on hyvin todennäköisesti arabica-papua. Suomessa noin 80 prosenttia myytävästä kahvista on arabicaa. Robustaa käytetään lähinnä pikakahvissa ja espressossa.

Maultaan halpakahvi ei silti välttämättä ole kalliimpien veroista. Eri kahvierien sekoittaminen ja valmiiksi paahdetun tai jauhetun tuotteen kuljettelu tuskin parantaa laatua.

Ilta-Sanomien testissä joulukuussa parhaaksi arvioitu halpa kahvi kirvoitti kommentin: ”Joisin vapaasta tahdostani loppuun asti”.

Mihin jännään kysymykseen tarvitset vastauksen? Laita sähköpostia osoitteeseen sammeli.heikkinen@a-lehdet.fi ja yritämme auttaa.