Maija Kajanto on ylpeästi viihdekirjailija: ”Pidän mielelläni lukijat, muut voivat ottaa ne kritiikit”

Maija Kajanto on yksi suosituimmista hyvänmielen kirjallisuuden tekijöistä, jonka kirjasarjaa on myyty jo yli 100 000 kappaletta.

Olet kuvannut Kahvila Koivu -kirjasarjan päähenkilöä Krisseä tavalliseksi ja kertonut, että juuri tavallisuus kiehtoo sinua. Miksi?

Haluan kirjoittaa hyvän mielen kirjoja, joissa on tavallisia juttuja. Krisselläkään ei ole aina kaikki mennyt putkeen, mutta hän ei myöskään ole supertraumatisoitunut. Suomalaisen korkeakirjallisuuden päähenkilöt ovat usein kokeneet kovia. Krisse tulee tavallisesta taustasta, hänellä on perusturvallisia ihmisiä ympärillään ja hän on pysynyt työkykyisenä. Haluan kertoa tavallisista ihmisistä, jotka etsivät tapaansa olla onnellisia.

Kahvila Koivu -kirjasarjan teoksia on myyty jo 100 000 kappaletta. Menestyksen myötä olet jäänyt pois palkkatöistäsi ja ryhtynyt täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Millaista se on?

Ihan tosi hienoa! Jäin tosin jo kahdeksan vuotta sitten palkkatöistä pois, kun ryhdyin vapaaksi toimittajaksi. Viime kevääseen asti maksoin laskut niillä töillä. Kun jätin nekin pois, kirjoittamiselle vapautui aikaa. Nykyään voin suunnitella töitäni kirjailijana, kun ennen kirjoitin työn ohessa yhden kirjan kerrallaan. Toisaalta aiemmin rentouduin kirjoittamalla juonellista tekstiä. Nyt, kun teen sitä työkseni, minun täytyy etsiä keinot rentoutumiseen ja palautumiseen muualta. En oikein vielä tiedä, mitä se voisi olla.

Alku oli hankala ja sinulla kesti kustannussopimuksen saamisessa seitsemän vuotta. Kerro lisää.

Vuonna 2011 mursin nilkkani kreikkalaisella rantakalliolla ja se jouduttiin leikkaamaan. Makasin sohvalla kuutisen viikkoa ja kirjoitin hyvänmielen romaanin, jossa päähenkilö irtisanoutuu työstään mainostoimistossa ja päätyy remontoimaan sukunsa rintamamiestaloa. Ensimmäinen kustantamo hylkäsi käsikirjoituksen heti, toisessa ehdotettiin, että muokkaisin teoksen työelämäromaaniksi.

Muokkasin käsikirjoitusta palkkatyön ja vauva-arjen ohella ja käytin siihen vapaa-aikani useana vuonna. Kun käsikirjoitus oli valmis, kustantamo ilmoitti, ettei se sovi kustannusohjelmaan. Kolmas kustantamo luki molemmat versiot ja ehdotti, että tekisin kolmannen, johon ottaisin kummastakin parhaat puolet. Tein niin, ja se läpäisi kustantamon seulan. Itku pääsi, kun seitsemän vuoden projekti kannatti.

Millaisia kirjoja itse tykkäät lukea?

Luen paljon viihdekirjallisuutta, josta kolme suurinta kotimaista minulle ovat Enni Mustonen, Veera Nieminen ja Tuija Lehtinen. Ulkomaisista suosikkini ovat lajin pitkällinen taitaja Marian Keyes ja britti Mhairi McFarlane, joka osaa kuvata ihmissuhteita ja romantiikkaa tosi hyvin. Kolmas on Jenny Colgan.

Olit 2023 kustantamosi WSOY:n eniten myyneiden kirjailijoiden listalla, jolla oli peräti viisi dekkaristia. Olit ainoa feelgood-viihdekirjailija. Saatko ihan yksinäsi kirjoitella vai onko sinulla suomalaisia kollegoja?

On, ja lisää tulee. Tällä hetkellä hyvänmielen kirjallisuus on nousussa. Välillämme on hyvä tsemppihenki, vaikka joskus vieläkin huomaa, että korkeakirjallisuus kirjoitetaan omalla nimellä ja viihdekirjallisuus nimimerkillä. Itse olen hirveän tyytyväinen, että ponnistin kärkeen viihteellä, koska sillä on oma paikkansa kirjallisuuskentällä.

Monet kirjoittavat rahankiilto silmissä dekkarikäsikirjoituksia. Pitäisikö heidän vaihtaa hyvänmielen kirjoihin?

Jos haluaa rahaa, ei kannata sotkeutua kirjallisuuskenttään ollenkaan. Rahat ovat jossain ihan muualla. Viihdekirjallisuuden kirjoittamista pidetään usein helppona ja osittain se onkin sitä. Esimerkiksi taustatyön määrä on vähäisempää kuin vaikkapa historiallisessa romaanissa. Viihdekirjassa voi saada monta asiaa anteeksi, mutta ei sitä, jos kirja ei koukuta lukemaan. Joku voi kahlata palkitun teoksen hampaat irvessä siksi, että se sivistää, mutta viihdekirjallisuutta ei lue väkisin kukaan.

Alusta loppuun saakka otteessaan pitävän kirjan kirjoittaminen ei ole niin helppoa kuin ehkä voisi ajatella.

Miten suhtaudut seksikohtauksiin? Kahvila Koivuissa on sitä aika vähän.

Seksikohtauksissa olen noin 400 kilometriä mukavuusalueeltani. Yhdessä vaiheessa yritin kirjoittaa päähenkilöiden välille seksikohtausta, mutta he eivät suostuneet siihen. Kahvila Koivu -sarjan suhteen tein tietoisen päätöksen pitää seksikohtaukset viitteellisinä. Hyvän mielen sarja ei välttämättä kaipaa kovin yksityiskohtaisia kuvauksia.

Miten kriitikot suhtautuvat?

Eihän viihdekirjoista juuri tehdä kirjallisuuskritiikkejä. Se on tavallaan sääli, mutta toisaalta en kauheasti jaksa välittää. Pidän mielelläni lukijat, muut kirjailijat voivat ottaa ne kritiikit.

Nautitko itse korkeakulttuurista jossakin muodossa?

Uudenvuodenlupaukseni on käydä useammin klassisen musiikin konserteissa. Kirjastotkin ovat korkeakulttuuria ja käyn niissä usein. Luulen, että ensi vuonna otan listalle taidenäyttelyt.

Kerro jokin salaisuutesi?

Olen taitava kävelemään puujaloilla.