Apu

Kahden maailman kansalainen – Anton Odabasi palaa loukkaantumisen jälkeen Susijengiin mutta epäröi paluuta Turkkiin



Kahden maailman kansalainen – Anton Odabasi palaa loukkaantumisen jälkeen Susijengiin mutta epäröi paluuta Turkkiin

Koripalloilija Anton Odabasilla on kaksi kotimaata. Suomessa hän pelaa maajoukkuepelejä, Turkissa seurajoukkuesarjaa. Nyt hänen on päätettävä, voiko levottomaan Turkkiin palata.
Teksti Valtteri Mörttinen
Kuvat All Over Press, Ville Vuorinen / Koripalloliitto

Anton Odabasi, 23, on elänyt koko elämänsä kahden kulttuurin välillä. Hänellä on suomalainen äiti ja turkkilainen isä. Hän aloitti uransa Espoossa Tapiolan Hongassa mutta on pelannut viime vuodet ammattilaisena Turkissa. Maajoukkuekentällä hän edustaa yksinoikeudella Suomen omaa Susijengiä.

EU:n ja Turkin välit ovat kireät, ja levottomuudet lisääntyvät jatkuvasti. Maan nykyisen johdon katsotaan ajavan hallintoa kohti diktatuuria. Sananvapaus on uhattuna, ja presidenttiä kritisoineita toimittajia istuu vankiloissa. Jopa urheilijan täytyy varoa, mitä sanoo.

Identiteettikysymykset heräsivät vasta aikuisiällä

Lapsuudessa Odabasilla ei ollut ongelmia identiteetin muodostamisessa. Hän on aina ollut suomalainen, vaikka kesäisin perhe onkin tehnyt retkiä sukulaisten luo Turkkiin. Hän puhuu kumpaakin kieltä äidinkielinään mutta toteaa, että paikalliset hänen viimekautisessa kotikaupungissaan Trabzonissa kyllä huomasivat, että hänen turkkinsa ei ole puhdasta vaan aksentilla maustettua. Teoriassa hänellä olisi ollut aikoinaan mahdollisuus valita Suomen sijaan Turkin edustaminen kansainväliselläkin tasolla, mutta Odabasille Suomen valintaan on ollut muitakin syitä kuin vain se, että Suomen maajoukkueeseen pääsee helpommin.

– Olen asunut ja käynyt kouluni täällä ja rakastunut koripalloon täällä, joten olen aina pitänyt itsestäänselvyytenä, että pelaan Suomen maajoukkueessa.

Kansalaisidentiteetin kysymykset ovat kuitenkin nousseet esille Odabasin mielessä nuorella aikuisiällä, kun Turkin liiga on tuonut mukanaan kovatasoisen kilpailun lisäksi myös sopeutumishaasteita. Joukkueurheilun johtamiskulttuurissa on aika ajoin häiritsevästi samoja piirteitä kuin hallituslinjassakin.

– Nuoria pelaajia helposti alistetaan sanallisesti ja jopa fyysisesti. Asema joukkuehierarkiassa vaikuttaa kohteluun. Tätä on suomalaisen kasvatuksen saaneena vaikea hyväksyä. Pyrin itse oikeudenmukaisuuteen, ja auktoriteetit ottavat helposti nokkiinsa, jos puolustan itseäni tai joukkuekaveria.

Kouluttaminen saattaa pahimmillaan muistuttaa sitä, mitä Suomessa jopa armeijassa pidettäisiin simputtamisena. Huippu-urheilussa fyysinen rääkki kuuluu olennaisesti asiaan, mutta usein ongelmat tulevat pikemminkin henkilökemiasta.

– Olen vahva persoona ja esitän herkästi omat mielipiteeni. Ensimmäisenä kautenani Turkissa se aiheutti yhteentörmäyksiä, mutta nyt osaan diplomaattisesti löytää oikeat sanat oikeassa tilanteessa, kun tiedän paremmin, mitä minulta odotetaan.

Turkin sarja on Euroopan kovimpia

Odabasi aloitti uransa Turkissa vuonna 2015 kakkostasolla pelaavassa Denizlissä, josta hän pääsi yhden kauden jälkeen korkeimmalle sarjatasolle Trabzoniin. Turkin liiga on kehittyvälle pelaajalle erinomainen paikka työskennellä, sillä sarja on pelaajien tason puolesta Euroopan korkeinta kastia. Ainoastaan Espanjan ACB:tä voi vakavissaan väittää kovatasoisemmaksi. Odabasilla on kuitenkin Turkissa yksi valtti, jota hänellä ei muualla ole. Turkin liigassa – kuten monessa muussakin Euroopan sarjassa – joukkueessa saa pelata vain tietty määrä ulkomaalaisvahvistuksia. Odabasia ei kuitenkaan hänen kaksoiskansalaisuutensa johdosta lasketa ulkomaalaiseksi, joten hänet voi palkata vielä virallisen kuuden ulkomaalaisen kiintiön päälle.

Kaksoiskansalaisuudessa on varjopuolensa. Tuontipelaajia kohdellaan huomattavasti löysemmällä kurilla kuin paikallisia. Heidän managereidensa suhde seuraan ja valmentajaan vaikuttaa suoraan peliaikaan. Näissäkin asioissa, joissa paikallisuus taas vastaavasti poistaa erivapauksia, Odabasi katsotaan turkkilaiseksi. Siksi hän on välillä joutunut istumaan vaihtopenkillä enemmän kuin hänen tasoisensa pelaajan kuuluisi.

Nyt sopimus on katkolla, eikä vielä ole varmaa tietoa, missä ura jatkuu. Urheiluliigat ovat kärsineet taloudellisesti maan poliittisesta tilasta, sillä turismi ei vedä ja monet ulkomaiset sponsorit ovat kaikonneet maasta rahoineen.

– Kokonaisia seuroja on pistetty kiinni, ja joukkueilla on velkoja pelaajille. Sieltä on minulle muutama työtarjous, jotka olisivat allekirjoitusta vaille valmiita, mutta en ole pystynyt tekemään vielä päätöstä, Odabasi kertoo.

Anton Odabasi nähtiin susipaidassa viimeksi syksyn 2017 MM-karsintaikkunassa. Kuva: Matti Raivio, AOP.

Susipaita ylle ja kentälle

Odabasi ei päässyt osallistumaan kesän MM-karsintoihin. Hän kuuluu Susijengin viralliseen pelaajarinkiin, mutta loukkaantuminen esti pääsemästä kentälle. MM-karsinnat jatkuvat 13. syyskuuta Bosnia-Hertsegovinaa vastaan Espoon Metro Areenalla, ja Suomi on pakkovoiton edessä.

Odabasikin pääsee palaamaan joukkueeseen, ja häntä tarvitaan, sillä samoja pelipaikkoja hoitava supertähti Lauri Markkanen ei NBA-velvoitteidensa takia voi osallistua. Odabasi ei silti aio arastella Markkasen varjossa tai ottaa paineita roolin täyttämisestä.

– Pelaajan on pelattava omaa peliään. Turkissa olen tottunut laittamaan kovan kovaa vastaan, joten saman teen maajoukkueessakin.

Pojasta mieheksi

208-senttinen korinalusjyrä on edustanut maataan menestyksekkäästi aiemminkin. Vuonna 2015 hän pokkasi arvokkaimman pelaajan palkinnon alle 20-vuotiaiden EM-kisojen B-divisioonassa. Suomi voitti kisoissa kultaa ja nousi sen ansiosta ensimmäistä kertaa nuorten tasolla A-divisioonaan.

– Muistelemme silloisten joukkuekavereiden kanssa yhä lämpimästi sitä kesää. Alku oli vaikea, mutta saimme pakan kokoon ja omalla kohdallanikin pelit menivät kohtuullisen hyvin.

Aikuisten maajoukkue on pelaajalle erilainen kokemus kuin nuorten joukkueet. Aikuisten tasolla ikähaarukka on paljon laajempi, kun taas nuorten tasolla samat pelaajat kulkevat usein yhteisen polun juniorijoukkueesta toiseen. Susijengin kulttuurissa pelimenestystä edesauttaa kuitenkin se, että kaikki Suomen maajoukkueet ikätasosta riippumatta käyttävät samaa pelikirjaa ja samoja taktiikoita.

Susijengi on kulttuurina kaikin puolin kaukana turkkilaisesta mentaliteetista. Television kautta otteluita seuraava katsojakin voi kiinnittää huomionsa siihen, että päävalmentaja Henrik Dettmann ei aikalisällä karju pelaajille pää punaisena. Itse asiassa hän saattaa viettää koko aikalisän avaamatta suutaan ylipäätään. Tekeminen ei perustu pelottelemalla saavutettuun kuriin vaan pelaajien yhteistyöhön ja omaan luovuuteen.

Julkaistu: 2.9.2018