Kun Anne Söderlund näki kädenvääntöä ensi kerran, hän ilmoitti, että moista lajia hän ei ikinä harrastaisi.

Nyt hän on suomalaisen kädenväännön kuningatar, moninkertainen maailmanmestari ja Suomen mestari. Ikaalinen Spa Arenassa selviää, mikä teki hänestä vääntäjän.

Näky tuo mieleen koulun kevätjuhlan. Salin toisessa päässä on näyttämö ja lattialla tuolirivejä, joilla yleisö istuu. Välillä katsojat puhkeavat suosionosoituksiin. Nyt ei kuitenkaan odoteta Suvivirttä ja kesälomaa.

Näyttämöllä on neljä pöytää, joiden luo astelee pareittain vuoroin poikia, tyttöjä, naisia ja miehiä. Nuorimmat ovat teini-ikäisiä ja vanhimmat yli 50-vuotiaita. Pöydän ääressä he ottavat toisiaan kädestä kiinni ja vääntävät niin kauan, että raitapaitaiset tuomarit julistavat toisen voittajaksi.

On lauantaiaamupäivä, ja salissa mitellään kädenväännön SM-mitaleista. Paikka on nimetty komeasti Ikaalinen Spa Arenaksi.

Kisojen 262 kilpailijaa ovat tulleet kylpylähotelliin jo edellisenä päivänä punnitsemista varten. Epäonnisimmilla vaaka on näyttänyt liikaa haluttuun painoluokkaan, joten ylimääräisiä kiloja on jouduttu saunomaan pois alakerran kylpyläosastolla.

Salin takaosassa kävelee nainen. Päässään hänellä on punaiset kuulokkeet. Nainen ei kiinnitä mitään huomiota näyttämön tapahtumiin. Anne Söderlund, 44, on omissa maailmoissaan.

– Minua hermostuttaa aina ennen ensimmäistä matsia. Sen jälkeen kaikki jännitys laukeaa, Söderlund selittää myöhemmin.

Jännittäminen on sikäli erikoista, että Söderlund on yksi Suomen menestyneimmistä kädenvääntäjistä. Takana on 62 turnausvoittoa, joista maailmanmestaruuksia on neljä. SM-kultamitaleita Söderlundilla on jo niin monta, että niitä alkaa olla vaikea laskea.

Ikaalisissa Söderlund osallistuu neljään sarjaan. Hän vääntää naisten alle 70-kiloisten painoluokassa sekä veteraaneissa että avoimessa sarjassa – ja kummassakin oikealla ja vasemmalla kädellä.

Veteraanisarja käynnistyy puoli yhdeltätoista. Söderlundin nimi ilmestyy näyttötaululle: on ensimmäisen ottelun aika. Hän riisuu verryttelyasunsa ja kipuaa portaat näyttämölle.

Anne Söderlundia hermostuttaa ennen ensimmäistä ottelua. Sen jälkeen jännitys kaikkoaa.

Tuskin kukaan tietää, kuinka kauan ihmiset ovat mitelleet kädenväännössä. Kättä vääntämällä on testattu voimia niin ammoisina aikoina kuin firman pikkujouluissa.

Yleisesti ajatellaan, että kädenväännössä kyse on siitä, kuka on vahvin. Ja kun katselee Ikaalisten kisojen osallistujia, ei voi olla huomaamatta suuria hauislihaksia ja treenattuja ylävartaloita. Käsitys voimasta on kuitenkin puutteellinen. Tarvitaan myös muita avuja.

– Kun aloitin kädenväännön, olin todella surkea. Minulla oli kyllä voimaa, mutta ei nopeutta, enkä osannut tekniikkaa, Söderlund muistelee.

Söderlund kertoo olleensa aina fyysisesti vahva. Kouluikäisenä hän harrasti yleisurheilua, ja niissä nimenomaan voimalajeja. Yksitoistavuotiaana hän sai juniorien SM-kisoissa hopeaa kiekonheitossa ja pronssia kuulassa.

Kun naiset alkoivat heittää moukaria, Söderlund vaihtoi lajia ja oli parhaimmillaan junioritilaston kahdeksas. Hän halusi kuitenkin enemmän.

– Minulla on aina ollut kova kilpailuvietti ja voitontahto. Halusin voittaa Suomen mestaruuden, se oli suurin haaveeni. Kun SM-kultaa ei tullut, lopetin yleisurheilun.

Hetken Söderlund mietti, että alkaisi kilpailla Suomen vahvimman naisen tittelistä, mutta luovutti, kun näki, kuinka paljon lajissa joutuu treenaamaan.

– Olen aika laiska, hän sanoo.

Anne Söderlund edustaa Armsport Esse -seuraa. Esse on Pietarsaaren lähellä sijaitsevan Ähtävän ruotsinkielinen nimi.

Olen sopinut Söderlundin kanssa, että hän näyttää aamulla kisojen alkaessa, kuinka kättä väännetään. Menemme aidatulle alueelle, jossa on vääntöpöytiä ja kuminauhoja lämmittelyä varten. Söderlund haluaa vääntää vasemmalla kädellä.

– Olen oikeakätinen, mutta vasen on vahvempi. Johtuu varmaan siitä, että olen kantanut sillä neljää lastani.

Kädenväännössä käytetään sitä varten suunniteltua pöytää. Molemmissa reunoissa on metallitapit, joista otetaan kiinni sillä kädellä, jolla ei väännetä. Pöydällä on kummallakin puolella tyynyt, ja jos oma käsi osuu siihen, on hävinnyt.

Vääntävän käden kyynärpään on oltava koko ajan kiinni pöydän pinnassa. Alavartalon asentoa ei säännöissä rajoiteta, joten osa kilpailijoista ottaa toisella jalallaan tukea pöydän jalasta.

Ensin Söderlund esittelee kaksi kädenväännön perustekniikkaa. Hookissa eli koukussa väännetään vastustajaa voimalla itseä kohti ja käytetään apuna vartaloa. Top Roll eli rullaus on teknisempi suoritus: siinä pyritään vääntämään vastustajien rystysten suuntaan ja saamaan tämän käsi huonoon asentoon.

Näistä kahdesta perustekniikasta kilpailijoilla on omia variaatiotaan, jotka pidetään visusti salassa.

– En halua, että omat kisavääntöni päätyvät Youtubeen, koska silloin tulevat vastustajat voivat varautua niihin, Söderlund sanoo.

Kun nyt olemme vääntöpöydän ääressä, en voi vastustaa kiusausta ja haastan maailmanmestarin otteluun. Aloituskäsky lajissa kuuluu: Ready... go!

Käteni on silmänräpäyksessä pöydän pinnassa. Se ehkä vähän lohduttaa, etten ole ainoa, jolle tänään niin käy.

Söderlundin päivän ensimmäinen vastustaja kestää vääntöä sekunnin, ja samoin käy seuraaville. Päivän ensimmäinen kultamitali on kuitattu parissakymmenessä minuutissa.

Sama ralli jatkuu myös oikean käden sarjassa. Nyt finaali kestää sentään kaksi sekuntia. Kisojen selostaja hehkuttaakin yleisölle:

– Vääntö on varma ja karmea! Anne Söderlund hakee taas yhden SM-voiton palkintokaappiinsa.

Lapsia eivät äidin kädenväännöt kiinnosta. Kun tämä oli MM-kisamatkalla, he eivät edes tienneet, minne tämä oli mennyt.

Anne Söderlund ja Tampereen Nääsvääntäjien Liana Pekkanen ottelivat Ikaalisissa.

Kädenvääntäjä Söderlundista tuli sattumalta. Hän oli syksyllä 2017 käymässä kotipaikkakunnallaan Ähtävällä messuilla ja näki Armsport Esse -seuran esittelevän toimintaansa.

Esse on Pietarsaaren lähellä sijaitsevan Ähtävän ruotsinkielinen nimi. Valtaosa kunnan asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia, niin myös Söderlund.

Kädenvääntäjät näyttivät messuyleisölle, kuinka he harjoittelevat, eikä Söderlund ollut tippaakaan ihastunut.

– Ilmoitin, että moista lajia en ikinä harrasta, ja kävelin ulos huoneesta. Mieheni kuitenkin ehdotti, että kokeilisin edes kerran. Niin sitten tein – ja siitä lähtien olen treenannut.

Söderlundin kehitys kädenvääntäjänä oli nopeaa. Vuonna 2018 hän sai sen, mitä oli aina halunnut: ensimmäisen SM-kultamitalinsa. Sitä Söderlund pitää yhä tärkeimpänä voittonaan, vaikka väänsi viime vuoden MM-kisoissa kolme kultaa ja yhden hopean.

Suurempia juhlia ei ensimmäisen SM-voiton kunniaksi järjestetty.

– Pakkasin lapset autoon ja ajoin kotiin. Töissä tarjosin työkavereille sentään kakkua.

Söderlundin neljä lasta ovat nyt 12–19-vuotiaita, eivätkä he ole lainkaan innoissaan äitinsä harrastuksesta. Kun Söderlund kilpaili ensimmäisistä kertaa SM-mitaleista, lapset olivat vielä reissussa mukana ja joutuivat kisojen jälkeen odottamaan pari tuntia dopingtestin onnistumista.

– Lapset olivat todella kyllästyneitä. Heitä ei kädenvääntö todellakaan kiinnosta. Kun kerran olin MM-kisamatkalla, he eivät edes tienneet, minne olin mennyt.

Söderlundin mies ei harrasta kädenvääntöä, mutta pariskunnalla on silti leikkimielinen kisa. Kerran vuodessa he ottelevat siitä, kuka on perheen kovin vääntäjä.

– Puolisolla ei ole enää vuosiin ollut mahdollisuuksia. Vuonna 2018 kävi vielä niin, että mies loukkasi pahasti oikean kätensä.

Uransa alkupuolella Söderlund kilpaili raskaassa sarjassa, sillä hän painoi yli sata kiloa. Viimeisen kahden vuoden aikana hän on laihtunut 35 kiloa. Yksi syy on työpaikan vaihto.

Söderlund on aina tehnyt ruumiillista työtä. Ensin hän työskenteli kivimurskaamossa, mutta vaihtoi kaksi vuotta sitten kiinteistönhuoltoon. Uusi työ merkitsi liikuntaa, ruohonleikkuuta ja muuta ulkotyötä.

– Ensimmäisenä kesänä painosta lähti pois liki 20 kiloa. Vasta sen jälkeen olen alkanut varsinaisesti laihduttaa. Nytkin on menossa hiilihydraatiton dieetti. Syön salaattia, kalaa ja lihaa.

Evästä dieettiinsä Söderlund saa toisesta työpaikastaan. Hän käy sesonkiluonteisesti pakkaamassa lihaa teurastamolla. Sitä hän on ottanut mukaansa SM-kisoihinkin. Kun muut kilpailijat lähtevät ottelutauolla kylpylähotellin buffetlounaalle, Söderlund suuntaa vuokrakämpälleen ruoanlaittoon.

Kova painonpudotus on merkinnyt myös sitä, että Söderlundin on ollut pakko vaihtaa tänä keväänä kilpailutekniikkaansa. Enää hän ei voi käyttää väännössä apuna massaa.

Söderlund käy kerran viikossa seuran harjoituksissa. Lisäksi hän treenaa tekniikkaa kotona kuminauhalla ja mittaa reaktionopeuttaan kännykkäsovelluksella. Tarkoituksena on saada suoritus lihasmuistiin, jolloin siitä tulee automaattinen.

Kello on kaksitoista, ja naisten avoin sarja on alkamassa. Kilpailijat kokoontuvat seinustalle, ja naisjoukko hakee yhteishenkeä tanssahtelemalla ja tsemppaamalla toisiaan, vaikka kohta oteltaisiin tosissaan.

Samaan aikaan näyttämöllä on menossa miesten raskaan sarjan karsinnat. Yleisön metelistä päätellen nyt otellaan kuninkuusluokassa.

Nämä ottelut tuntuvan kestävän ja kestävän. Ennen aloituskomentoa jättiläiset hakevat minuuttikaupalla parasta mahdollista otetta, ja tuomarit yrittävät saada kilpailijoiden asentoihin järjestystä. Otteluissa on myös enemmän vastustajan psyykkausta. Yhden kilpailijan suu käy tauotta: jotakin tuntuu olevan koko ajan pielessä. Valitusvirsi päättyy varoitukseen.

Tarkoituksena on saada suoritus lihasmuistiin, jolloin siitä tulee automaattinen.

Sitten on naisten vuoro. Avoimessa sarjassa Söderlundilla on vastassaan myös itseään huomattavasti nuorempia vääntäjiä.

Kaksi ensimmäistä vasemman käden otteluaan Söderlund voittaa salamannopeasti, mutta sitten vastaan tulee Tampereen Nääsvääntäjien Katja Liimatainen. Söderlund hyökkää ja saa Liimataisen käden nopeasti lähelle pöydän pintaa. Söderlundin käsi on kuitenkin vääntynyt asentoon, jossa on mahdollista loukata itseään. Siitä tuomitaan varoitus.

Sitten väännetään taas, mutta nyt ote irtoaa. Tuomarit sitovat kilpailijoiden kädet yhteen nahkaremmillä, jottei sama toistuisi.

Ready… go! Söderlund saa taas Liimataisen käden lähes vaaka-asentoon, mutta tämä taistelee vastaan. Ähtäväläinen yrittää entistä rajummin, mutta yhtäkkiä tuomari keskeyttää ottelun. Söderlundin kyynärpää on irronnut pöydästä. Seurauksena on toinen varoitus, mikä merkitsee tappiota.

Selostaja innostuu yllätystuloksesta:

– Liimataiselle arvokas päänahka maailmanmestarista!

Söderlund saa pronssia, ja Liimatainen etenee finaalin, jonka hän myös voittaa.

Tampereen Nääsvääntäjät osoittautuvat Söderlundille ylitsepääsemättömiksi, sillä illalla Liana Pekkanen voittaa hänet oikean käden finaalissa. Tuomisina Söderlundilla on Ikaalisista siis kaksi SM-kultaa, -hopea ja -pronssi.

Anne Söderlund väänsi SM-kisoissa kaksi kultaa, hopean ja pronssin.

Tappiot saavat Söderlundin mietteliääksi. Kädenväännön EM-kisat otellaan jo toukokuussa Pärnussa, ja siihen mennessä hänen olisi saatava käsivarsiin lisää voimaa. Tiedossa on siis kovia punttitreenejä kotitalon kellarissa.

Söderlund myöntää, että raju painonpudotus on ollut liikaa: paras puhti oli nyt poissa. On ehkä syytä palata ylempään, alle 78 kilon painoluokkaan ja vähentää kilpasarjoja neljästä kahteen.

Kun Ikaalisten SM-kisat ovat illalla ohi, kylpylän ravintolassa järjestetään perinteiset jälkiväännöt. Söderlund kiertää joukossa ja tapaa vanhoja tuttujaan.

Ravintolaan on tuotu myös kädenvääntöpöytä, sillä kaikille päivän väännöt eivät ole olleet tarpeeksi. Jälkiväännöissä haastetaan tuttuja ja vähän tuntemattomampiakin mittelemään paremmuudesta. Päivän otteluita otetaan uusiksi – eikä aina täysin selvinpäin.

Söderlundin pitkä SM-voittojen sarja on katkennut kahteen himmeämpään mitaliin, mutta hän ei silti ole pettynyt.

– En, tällaista tämä laji joskus on. Sitä paitsi olen tyytyväinen pronssimitalista, sillä se on minun ensimmäiseni. En ole koskaan aiemmin ollut kolmas.

Juttuun on korjattu kuvateksti 14.4.2025 kello 8.47. Kuva ei ollut oikean käden finaalista, vaan toisesta ottelusta.