Jatka lausetta, Kaari Utrio: Viimeksi kiljuin riemusta …kun ymmärsin Me too -liikkeen. Nyt meillä on naissukupolvi, joka uskaltaa avata suunsa. Ehkä tämä vähän opettaa miehiäkin ja on heille varoitus. Monille naisille liike on todellinen helpotus. He huomaavat, että se, mitä he ovat joutuneet kokemaan, ei ole heidän syytään.

Liikutun usein kyyneliin, kun kuuntelen renessanssimusiikkia. Se on sielunrauhaa. Liikutun kyyneliin myös aina, kun näen kurkiauran. Kunpa ne tietäisivät, miten hirveästi niitä ihaillaan.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla historiantutkijaksi. Kun opin seitsemänvuotiaana lukemaan, luin heti 1 100-sivuisen Jokamiehen maailmanhistorian. Kirja alkoi sanoilla: ”Egypti on Niilin lahja, jota se ei saanut ilmaiseksi…” Historian suuret kaaret ja runollinen kerronta kiehtoivat.

Sen päivän haluan nähdä, jolloin kaikki maailman tytöt pääsisivät kouluun. Se ei paljon maksa. Mutta se maksaa miesten vallan monessa yhteiskunnassa, kun tasa-arvo lisääntyy.

Suomen olisi jo aika luopua avohakkuista. Luonnon monimuotoisuus kärsii niistä. Tässä ihan lähellä oli jopa lintujen pesimäaikana valtavat avohakkuut. Kyllä Suomi voi elää metsistä, vaikka ei tehtäisi avohakkuita.

Viimeksi rakastuin mieheeni Kai Linnilään, ja siitä on 47 vuotta. Hän oli tavattoman karismaattinen. Hänen älynsä, sivistyneisyytensä ja vetovoimansa lumosivat minut.

Pelkään kuollakseni, että joudun elämään vielä ehkä kymmenen tai jopa kaksikymmentä vuotta. Olen 78-vuotias ja ällöttävän terve! Ainoa toivoni on se, että tupakoin. Ei ikävuosilla ole mitään merkitystä, jos ne ovat kurjia. Pitäisi pyrkiä siihen, että elämä on hyvä, eikä siihen, että se on pitkä.

Vihaan sydämeni pohjasta ylikansallisia suuryhtiöitä, jotka erityisesti kehitysmaissa tuhoavat luonnon ja ihmiset. Pelkästään ahneuden vuoksi!

Ennen oli paremmin ainakin julkinen liikenne Suomen maaseudulla. Asun Somerolla 90 kilometrin päässä Helsingistä, eikä täältä mene sinne yhtään bussivuoroa. Vuonna 1975 meni kymmenen vuoroa päivässä.

Nykyajan parhaita puolia on sananvapaus. Ilman sitä ei mikään voi mennä eteenpäin. Sananvapaus on uusi länsimainen etu ja maailmanhistoriassa aivan poikkeustapaus.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun lukion ruotsinopettaja inhosi minua. Hän kritisoi aina, kun yritin sanoa jotain ruotsiksi. Nyt luen ja kirjoitan ruotsia, mutta en pysty puhumaan sitä. Oletan koko ajan, että teen virheitä.

Jos olisin mies, opiskelisin huolellisesti naisen biologisen järjestelmän – kuukautiset ja raskaaksi tulemisen. Koska lisääntymistaakka on lähinnä naisen kannettavana, kyllä miehen kannattaisi opiskella, miten se kaikki tapahtuu.

Seuraavan Nobelin rauhanpalkinnon antaisin Angela Merkelille. Hän on esimerkki tyynestä, järkevästä harkinnasta poliittisella, valtiollisella ja kansainvälisellä tasolla.