Apu

Jyrki Katainen: "EU:ssa ei voi polkea demokraattisia arvoja"


Suomen väistyvä komissaari Jyrki Katainen pitää oikeusvaltioperiaatetta EU-vaalien jälkeisen ajan ydinkysymyksenä. "Unkarin, Puolan ja Romanian touhu on saatava loppumaan. EU:ssa ei voi olla jäseniä, jotka kyseenalaistavat demokratian perusarvoja." Mutta miten savolaisesta Jyrki-boysta tuli unionissa "se äkkiväärä ja kylmä suomalainen"?
Kuvat All Over Press

Euroopan komission 10. kerroksesta aukeavat komeat näköalat yli sokkeloisen EU-hallintokompleksin ja Brysselin. Suomen komissaari ja komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen päättää viisivuotisen pestinsä tilanteessa, jossa EU on kansalaisten joukossa sekä suositumpi kuin koskaan että suurempien haasteiden edessä kuin vuosikymmeniin.

Sunnuntaina käytävien parlamenttivaalien ja koko EU:n lähitulevaisuuden ydinkysymykset ovat Kataisen mukaan turvallisuus laajasti käsitettynä ja ilmastoasiat, joihin hän näkee yhdeksi ratkaisuksi kiertotalouden sekä oikeusvaltioperiaate, josta puhuessaan Katainen suorastaan kiihtyy.

– Siinä olen käyttänyt vaikutusvaltaani täysillä hyväksi ja venyttänyt mandaattia yli vastuurajojen, koska en pysty olemaan hiljaa Puolan, Romanian ja Unkarin tapauksista. Joko ihmisarvo on jakamaton tai ei ole, joko tuomarit ovat itsenäisiä tai eivät ole, joko on vapaa media tai ei ole. Ei voi olla puolittain raskaana eikä Eurooppa voi pysyä rauhallisena, jos jotkut EU:n jäsenet kyseenalaistavat nämä asiat.

Kataisen vastuualueet ovat marraskuusta 2014 lähtien olleet työllisyys, kasvu, investoinnit ja kilpailukyky. EU-arjessa hän yllättyi siitä, kuinka sitoutuneita virkamiehet ovat työhönsä ja kuinka pitkää päivää komissiossa tehdään. Katainen yritti alkuun saada oman kabinettinsa väen lähtemään kotiin iltakuudelta, jos työn alla ei ollut akuutteja asioita.

– Ensi kerralla ehdotukselle naurettiin. Kun yritin uudestaan, kabinettini jäsenet eivät vain hyväksyneet sitä. En tiedä, onko käytäntö hyvä tai huono, mutta näin se vain menee, hän hymähtää.

Toinen yllätys oli tiukka hierarkkisuus.

– Suomessa pääministeri ei ole esimies kuin ryhmänsä ministereille, kommunikaatio on avointa ja ”herranpelko” pientä. Täällä on toisin, ja haluaisin muuttaa käytäntöjä pohjoismaiseen suuntaan.

Toisaalta Kataisen profiili on EU:ssa huomattavasti jyrkempi kuin Suomessa, ”jopa äkkiväärä ja kylmä”.

– Talousasioissa täytyy olla tiukka, ja olen oppinut haastamaan voimakkaammin. Ja kun jättää 10 minuutin kohteliaisuudet väliin ja menee suomalaisittain asiaan, se voi antaa kovan vaikutelman.

"Valtaa on, ja sitä kannattaa käyttää"

Kataisen vaikutusvalta on pitkään komissiossa vaikuttaneen suomalaisen virkamiehen mukaan ollut suurempaa kuin Suomessa välttämättä ymmärretään. Myös Erkki Liikasen ja Olli Rehnin salkut olivat painavia, mutta nykyisin komissaari esikuntineen pääsee vaikuttamaan asioihin alusta eli valmistelukokouksista asti.

Tosin salkku voi olla raskas monella tapaa. Yksi virkamies muotoili asian Rehnin nimityksen jälkeen ja puolisen vuotta ennen eurokriisiä näin: ”Taloussalkku tuli. Nyt ollaan lirissä.”

EU-komission toiminta on vähemmän siiloutunutta kuin ennen, kun komissaarit kabinetteineen tekevät yhteistyötä ja ovat paremmin perillä prosessien etenemisestä. Katainen ei ole kokenut EU:n sisäistä nokkimisjärjestystä hankalaksi. Pienen maan komissaari suuremman maan asia-alueen koordinoijana saattaa joskus aiheuttaa kitkaa, mutta ex-pääministeriys on EU-ympyröissä paljon kovempi meriitti kuin Suomessa.

Komission työ on Kataisen mukaan enimmäkseen sujuvaa: edustetaan Eurooppaa ja ratkotaan yhteisiä ongelmia.

– Ministerineuvostossa on enemmän vääntöä, mutta rajalinjojen merkitys on vähentynyt. Minullakin on ollut kokouksia, joissa en edes tiennyt tai muistanut, mitä kansallisuutta kukin edustaa. Mutta toki tulee tilanteita, joissa Jean-Claude Juncker on todennut, että ”France is France” – eli on ajatusmalleja, joiden mukaan esimerkiksi Ranskaa pitäisi kohdella eri tavoin, koska se on Ranska.

Suomen komissaarin nimityspelissä ennakkoveikkailuissa vahvimmilla ovat olleet SDP:n Miapetra Kumpula-Natri ja Jutta Urpilainen. Oli seuraaja kuka hyvänsä, Kataisen mukaan hänen olisi hyvä verkostoitua yli kansallisuus-, politiikka- ja eturyhmärajojen – ja käyttää puhevaltaa aina kuin voi.

– Itse olen ollut tiiviisti yhteydessä yhtä lailla portugalilaisiin maanviljelijöihin ja Puolan elinkeinoelämään kuin Brysselissä vaikuttaviin palkansaajajärjestöihin. Kiertotalousyhteisö koostuu sekä kansalaisjärjestöistä että yrityksistä. Komissaarin puhevallalla voi oikeasti vaikuttaa asioiden suuntaan, vaikka niistä ei heti säädettäisikään lakeja.

"Ei harmainta aavistusta, mitä teen seuraavaksi"

Jyrki Katainen, 47, on tehnyt käytännössä koko työuransa politiikassa – alkaen siitä, kun tuli 22-vuotiaana valituksi Siilinjärven kunnanvaltuustoon. Jo lukioikäisenä kokoomukseen liittynyt, slipoveria käyttänyt savolaispoika oli tietynlainen outolintu politiikkaa vieroksuvan x-sukupolvensa joukossa, mutta valtasi kokeneempien tukijoukkojen avulla kokoomuksen Kuopion paikan eduskuntaan vuonna 1999.

Sittemmin hän eteni puolueensa puheenjohtajaksi, valtiovarainministeriksi ja pääministeriksi.

– No en olisi kunnanvaltuustossa uskonut, että istun tässä. Erasmus-opiskelijavaihdon aikana haaveilin muuttavani Lontoosta suoraan Brysseliin, mutta EU-virkamieheksi. Perusoppi on silti sama kuin aloittaessa: useimpien ihmisten kanssa tulee toimeen, kun pystyy keskustelemaan, on vilpitön ja kiinnostunut.

– Tuossa seinällä on kuva Kiinan presidentistä (Xi Jinping). Olemme tavanneet useita kertoja, eikä hänen kanssaan ole sen kummempaa puhua kuin muidenkaan.

Kataisen vaimo Mervi pyrki Suomen vaaleissa eduskuntaan kokoomuksen listoilta, muttei tullut valituksi. Vuonna 2003 avioituneella parilla on kaksi kouluikäistä tytärtä, joiden piirustukset pakataan muuttokuormaan työhuoneen seinältä.

Mihin perhe suuntaa seuraavaksi – ja mitä ex-pääministeri aikoo tehdä?

– Ei harmainta aavistusta, mutta se on varmaa, että palaamme Suomeen. Joitain kyselyjä on tullut, mutta yritän ensin päästä sinuiksi sen kanssa, mikä on mahdollista ja mikä minua todella innostaa. Eikä se välttämättä ole politiikkaa – pakko maailmassa on olla muutakin, mikä sytyttää.

Julkaistu: 20.5.2019