Juuso-karhu aloittaa päivänsä suukottelulla

”Juuso syntyi täällä Kuusamon Suurpetokeskuksessa keväällä yhdeksäntoista vuotta sitten. Syntyessään se painoi vähän yli kaksi kiloa, nykyään enimmillään 483 kiloa. Juuso on maailman hienoimpia karhuja: kookas ja ystävällinen. Meille se on kuin perheenjäsen.

Juuso ymmärtää aika paljon puhetta. Juttelemme päivittäin ja käymme läpi niin kielteiset kuin myönteisetkin asiat. Karhun sanavarasto ei ole suuri, mutta se ymmärtää minua enemmän kuin minä sitä. Juuso kertoo aina, kun menee hyvin tai jotain erikoista tapahtuu. Usein se näyttää asioita käpälällään ja sanoo jotain siihen päälle.

Meidän aamumme alkavat aina suukottelulla, illallakin viimeisenä pitää vielä halailla. Jos olen matkoilla, Juusolla on kova ikävä ja huoli minusta. Se kävelee aidan talonpuoleisella sivulla, puhuu ja kurkistelee.

Juuso on ystävällinen myös muita ihmisiä kohtaan. Se on aistien spesialisti, joten kaikki vieraat pitää ensin haistaa ja tunnustella. Jos Juuso haistaa ihmisen hengityksestä pelon, se pyrkii väistämään.

Talviunilta herättyään Juusolla menee viikon verran ennen kuin ruoka alkaa maistua. Sitten se alkaa osoitella, että nyt voisi vähän harkita jotain makeaa suuhunpantavaa: hunajaa tai hedelmiä. Kun vatsa alkaa toimia, se haluaa lihaa ja kalaa.

Juuso on maalannut paljon tauluja tassuillaan ja selällään. Teoksista on järjestetty näyttely. Nyt into on kuitenkin laantunut. Viime keväänä yritin houkutella sitä maalaamaan ja annoin purkin hunajaa, mutta sen syötyään Juuso meni sokerihumalaan ja kellahti piirustuspöydälle.

Kesällä Juuso nautiskelee ja viettää aikaa ihmisten seurassa. Kuvauksiakin tehdään, kun ihmiset ulkomailta asti tulevat tapaamaan sitä. Sellaista se on – tarhakarhun elämä.” ●

Juttu on julkaistu Eevassa 6/2019. Nettiversiota on muokattu.