Koko ikänsä urheillut psykoterapeutti Kirsi Valasti huomasi talvella 2016, ettei lantion asento tuntunut omalta. Kehonsa hyvin tuntevan olympiajuoksijan mielestä juoksusta puuttui normaali rentous. Valasti pysähtyi lenkillä hakemaan oikeaa asentoa, mutta ei saanut lantiota ylös ja hallintaan. Hengitys ei kulkenut normaalisti syvemmältä keuhkoista, ja pallean käyttö jäi vajaaksi. – Yksinkertaisesti minulle tuli tunne, että juoksusta puuttui jotain. Jokin oli kadonnut. Kehotietoisuuteni on vuosien juoksuharjoittelun ansiosta tullut herkäksi, enkä voinut olla reagoimatta tuntemuksiini, Valasti kertoo. Hän tilasi ajan gynekologilta ja epäili itse varhaisia vaihdevuosia. Syy outoihin tuntemuksiin löytyi ultraäänikuvassa: munasarjoissa näkyi iso kasvain. Vuosien mittaan Valastilla oli ollut isompia ja pienempiä kystia, mutta nyt löydös oli vakavampi. Hän joutui leikkaukseen, ja kasvain osoittautui munasarjasyöväksi. Juokseminen on Kirsi Valastille elämäntapa ja rakkaus. Se saattoi myös pelastaa hänen henkensä.
Alitajuinen syövän pelko Kirsi Valastilla oli ollut. Hänen isänsä, ikämiessarjassa kovia maratonaikoja juossut Tauno Valasti kuoli syöpään, samoin isänäiti ja isän molemmat veljet. – Kun gynekologini sanoi, että minulla on valtaisa kasvain, yllätyin – ja toisaalta en. Helsingin Kätilöopistolla tehdyssä seuraavassa tutkimuksessa todettiin, että kasvaimen pinta näyttää pahanlaatuiselta. Leikkauspäätöksestä leikkaukseen kului kolme viikkoa, eikä Kirsi Valasti vielä tiennyt, oliko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. – Aina juostessani mieleeni tulivat kaikki kuolemaan liittyvät ajatukset ja lasteni pärjääminen, jos minua ei ole. Ystäväni Outi Kivekäs tuli apuun. Juostessamme sovimme, että kälätetään koko ajan ja erityisesti kaikesta hömpästä. Käänsimme puheen heti mukaviin asioihin, jos keskustelu oli kääntymässä synkäksi. Kirsi Valasti muistelee hyvällä, miten he juoksivat pitkin Otaniemen rantoja. Ilman ystävää henkinen olo ei olisi helpottunut. Hänet leikattiin kiirastorstaina 2016. Kasvain osoittautui 1,6 kilon painoiseksi, ja suuren koon vuoksi sitä oli vaikeaa saada tähystysleikkauksessa kokonaan pois.
Leikkaukseen mennessään Kirsi Valasti pelkäsi eniten, ettei herää nukutuksesta. – Tukenani oli puolisoni Pekko ja hyvä ystäväni Mama, joka saattoi minut leikkaussaliosaston ovelle asti. Tiesin, miten tärkeää tuki on. Olin ollut aikoinaan isäni mukana hänen saadessaan sytostaattihoitoja. Leikkauksen jälkeen Valasti oli lähes viikon tiputuksessa, eikä hän tuntenut toipuvansa lainkaan. Hän pyörtyi noustessaan ensimmäistä kertaa ylös sairaalasängystä. – Pulssini oli kolmekymmentä. Selitys saattaa löytyä siitä, että herkkä urheilijankroppani reagoi rajusti nukutukseen ja leikkaukseen. Kotiuttamisen jälkeen Kirsi Valasti oli hyvin kipeä ja väsynyt, ja olo oli kuin rekan alle jääneellä. Kun viikko oli kulunut, hänelle nousi korkea kuume. – Haavat olivat kyllä parantuneet hyvin, mutta koko vatsani oli tulehtunut, ja jouduin uudelleen sairaalaan. Siellä todettiin myös, että normaalisti korkea hemoglobiinini oli laskenut huomattavasti. Olin lähes viikon tiputuksessa. Potilas aavisti pahinta, kun patologin lausunto tuli: kasvaimesta oli tehty ”rajatilalöydös”. Lopullinen tieto ehti vielä samana päivänä. Rajatilalöydös olikin syöpä. – Soitin puolisolleni, siskolleni Heidille ja ystävilleni. Oli tärkeää saada jakaa tieto, ja läheisten kanssa puhuminen helpotti omia pelkoja.
Kirsi Valasti leikattiin uudelleen 12. toukokuuta. Ennen leikkausta hän istui palaverissa syöpälääkärin kanssa. – Oli vaikea paikka, kun lääkäri suositteli kohdun ja myös terveen munasarjan poistamista. Oli tärkeää, että mukanani olivat puolisoni ja ystäväni. Pelkäsin kadottavani leikkauksessa itseni ja yhteyden kehooni. Siinä tilanteessa minua ei lohduttanut lainkaan, että vaihdevuoteni olisivat alkaneet joka tapauksessa viiden kuuden vuoden kuluttua. Valasti soitti vielä omalle gynekologilleen, joka lupasi selvittää asiaa. – Riskit syövän leviämiseen olivat niin moninkertaiset, että myös hän suositteli leikkausta. Minulta poistettiin kohtu, terve munasarja ja vatsaa ympäröivä rasvapaita, joka vetää syöpäsoluja itseensä. Toisen operaation jälkeen Valastin kunto alkoi kohentua nopeasti verrattuna ensimmäiseen leikkaukseen. – Ihanat lääkärit, niin leikkaava lääkäri kuin anestesialääkäri, helpottivat oloani. Oli tärkeää, että minua kuunneltiin ja kuultiin. Osa tunteistani oli kuolemanpelkoa, osa kaikkea muuta. Jopa sitä, että minua inhottivat sairaalan valtaisat pinkit kalsarit! Pelkäsin kauheasti myös vaihdevuosia, jotka alkaisivat leikkauksen vuoksi heti.
Hyvä tieto oli lopulta se, ettei syöpä ollut levinnyt. Kirsi Valastilta otettiin kymmeniä näytteitä ja huuhteita vatsasta, ja tuloksiin sanottiin menevän lähes neljä viikkoa. – Odotusaika oli kamala ja ahdistava. Onneksi vastauksiin kului lopulta vain viikko, ja yksi ihana perjantai tuli soitto lääkäriltä. Hän kertoi, että kaikki näytteet olivat puhtaat. Puhelimet kävivät taas kuumina, kun soitin miehelleni, siskolle ja ystävilleni. Itkimme ja nauroimme ilosta. Koska syöpä ei ollut levinnyt, Valasti ei joutunut rankkoihin sytostaattihoitoihin. – Olen miettinyt jopa sitä, oliko minulla oikeus pelätä. Tiedän, millaisen myllyn läpi sytostaattihoidoissa joudutaan menemään. Omille ajatuksilleen ei voi kuitenkaan mitään, ja pelon tunteminen on tervettä. Estrogeenihoidot aloitettiin heti toisen leikkauksen jälkeen. Kirsi Valasti alkoi geeliä levittäessään käyttää mielikuvaharjoitusta, että hän levittää iholleen urheilulinimenttiä. – Geelin käytöstä ei voi lipsua yhtään. Jos unohdan sen, kuumat aallot pitävät hereillä öisin. Vointiini vaikuttaa suuresti myös se, että urheilen säännöllisesti.
Kesä 2016 oli hyvä kesä, sittenkin. Kirsi Valasti pääsi kolmen lapsensa kanssa uimaan, ja hänen kuntonsa alkoi palautua. Hän alkoi juosta ja tehdä lihaskuntoharjoituksia. – Kuntoutuksen ansiosta olen huomannut, ettei lenkkareita tai edes piikkareita kannata vielä heittää ullakkokomeroon. Ilo ja halu juosta palasivat. Juostessa olen hiljaisuudessa, jota välillä tarvitsen. Juostessa tunnen myös olevani täysin yhteydessä kehooni. Se saa aikaan vahvan elossa olemisen fiiliksen. Olen sielultani ratajuoksija, enkä saisi hiihdosta tai pyöräilystä samaa kokemusta. Kirsi Valasti oli aloittanut jo ennen leikkauksia kirjaprojektin, joka käynnistyi uudelleen. Tänä keväänä häneltä ilmestyy kirja #hyväjuoksu – Juoksemisen ilo (Fitra). Siinä hän kirjoittaa, miten kehon ja mielen kanssa on mahdollista työskennellä ja miten juoksemiseen pääsee kiinni. Kirjan esipuheen otsikko on Parhaalle kaverilleni. Sillä Kirsi Valasti tarkoittaa juoksemista. – Tavoitteeni on, että kirja auttaa lukijoita ystävystymään juoksun kanssa. Juoksun ei tarvitse olla elämän ykkösasia, mutta jos sille antaa mahdollisuuden, saattaa huomata, että siitä tulee erottamaton osa elämää. Hän sanoo, että juoksun hyödyt ovat rajattomat. – Moni kamppailee painonhallinnan kanssa. Juoksun ansiosta kalorit kuluvat tehokkaasti ja rasva- ja sokeriaineenvaihdunta paranee. Juoksuharjoittelu nostaa hyvän kolesterolin HDL:n ja laskee huonon kolesterolin LDL:n määrää veressä. Juoksu rytmittää päivän ruokailuja, koska täydellä vatsalla on epämiellyttävää juosta.
Kirsi Valasti toivoo, että ihmiset reagoisivat omiin tarpeisiinsa riittävän ajoissa – ei vasta burnoutin tai vakavan sairastumisen seurauksena. – Jotkut sanoivat minulle sairastumiseni jälkeen, että sellainen pysäyttää. Mihin? Ei tämä pysäyttänyt minua muuttamaan elämäni suuntaa, saanut tekemään jotain tekemättä jäänyttä tai downshiftaamaan elämääni. Olin ja olen onnellinen elämääni ja sen osa-alueisiin. Kirsi Valasti tekee työtä, jota haluaa ja josta pitää. Hän on tyytyväinen siihen, mitä on, ja nauttii uuden oppimisesta ja kehittymisestä ammatillisesti ja ihmisenä. – Ei minusta tämän parempaa äitiä tai puolisoa tule. Koen olevani ihan riittävän hyvä näin.
Lisää tietoa Syöpäjärjestöjen sivuilta
Teksti: Liisa Talvitie
Juttu on julkaistu Apu Terveys -lehdessä 3/2017
Mikä on munasarjasyöpä?
Munasarjasyöpä syntyy, kun munasarjojen kudoksen hyvänlaatuiset solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi. Munasarjasyöpä on naisten 10. yleisin syöpä. Suomessa munasarjasyöpään sairastuu vuosittain reilut 400 naista, ja sairastumisen riski suurenee iän myötä. Eniten munasarjasyöpää löydetään 60–64-vuotiailta naisilta, mutta sitä esiintyy myös nuorilla.
Munasarjasyövän kaikkia aiheuttajia ei tunneta, mutta ainakin hormonaaliset tekijät vaikuttavat sen syntyyn. Hedelmättömyys, endometrioosi ja myöhäinen ensisynnytysikä suurentavat munasarjasyövän riskiä. Myös yli viisi vuotta kestänyt vaihdevuosien hormonihoito suurentaa sairastumisen riskiä, mutta riski pienenee hormonihoidon lopettamisen jälkeen.
Sairastumisriskiin vaikuttaa myös lähisuvussa esiintynyt munasarjasyöpä. Arvioiden mukaan 5–10 prosenttiin suomalaisten munasarjasyövistä liittyy perinnöllinen alttius.
Varhaisvaiheen munasarjasyöpä voi olla pitkään oireeton ja myöhemminkin vähäoireinen. Tyypillisiä ensioireita ovat epämääräiset yleisoireet, kuten lievät vatsavaivat, ruokahaluttomuus ja yleinen väsymys. Epämääräisten oireiden takia munasarjasyöpä huomataan valitettavasti usein vasta myöhäisessä vaiheessa. Joka toisen potilaan sairaus on toteamishetkellä jo levinnyt muihin elimiin.
Pidemmälle edennyt munasarjasyöpä aiheuttaa vatsan turvotusta, täyteläisyyttä tai paineoireita sekä maha- tai alaselkäkipua. Kun kasvain alkaa painaa viereisiä elimiä, se aiheuttaa usein suoliston toiminnan häiriöitä, tihentynyttä virtsaamisen tarvetta, ruokahaluttomuutta, laihtumista sekä yhdyntäkipuja ja muita kipuja. Vatsan turpoaminen johtuu yleensä siitä, että vatsaonteloon on kertynyt nestettä.
Leikkaus on munasarjasyövän hoidon perusta. Leikkauksessa varmistetaan kasvaimen histologinen tyyppi, määritetään sen levinneisyys ja poistetaan kasvain. Jos kasvainta ei pystytä poistamaan, sitä pienennetään leikkauksella tai annetaan solunsalpaajahoitoa. Leikkausta voidaan harkita uudelleen, mikäli kasvain reagoi hyvin sytostaattihoitoon. ◆
