Emma ja Tuomas ovat kolmekymppinen pariskunta, joka elää tavallista arkea taaperon kanssa, käy töissä ja kuntosalilla, katselee läppäriltä dokumentteja ja tapaa kavereita. Jos lapsi on hoidossa ja pariskunnalla kahdenkeskistä aikaa, Tuomas saattaa antaa Emmalle selkään ja tukehduttaa häntä. Sen jälkeen halataan. Jos Emmaa itkettää, Tuomas muistuttaa, että kyllä hän oikeasti tykkää Emmasta eikä ajattele, että Emma on arvoton lutka.

”Nyt kun meillä on lapsi, mä en tietenkään voi siivoilla koko ajan korkokengissä. Nyt se on vaikka sellaista, että Tuomas pitää mua kovasti kiinni käsistä kun ollaan sängyssä.”

Aikaisemmin alistusleikit olivat pitkiä ja kaikenkattavia. Paras leikki syntyi, kun Emma luki Fifty Shades of Greyta ja sai siitä hyvän idean.

”Fifty Shadesissa on sellainen tyhmä sopimus, että mitä välipaloja se nainen saa syödä ja muuta sellaista. Mä rupesin miettimään, että sellainen olisi oikeastaan aika hyvä. Tuomas on terveysnatsi. Se saisi superalistuskokemuksen.”

Pariskunta laati kirjallisen sopimuksen, jossa määriteltiin tarkat raamit Emman arkeen: seksiä aina kun Tuomas haluaa, tarkka dieetti, ei nameja, säännöllistä urheilua, maksimissaan kaksi drinkkiä kerran viikossa.

”Ja rangaistukseksi piiskaa. Vai oliko se palkinnoksi? Se oli tosi kivaa! Mä laihduin tosi paljon ja olin niin hyvässä kunnossa. Mä aina lähdin lenkille, vaikka olisi sade ja kylmä. Ei olisi tehnyt mieli, mutta mun oli pakko.”

Pariskunta piti seksikkäästä personal trainer -sopimuksesta kiinni puoli vuotta. Kerran Emma lähetti bileistä tekstarin, saisiko hän ottaa vielä kolmennen drinkin.

”Tuomas vastasi että ei, enkä mä ottanut. Se oli todella tervettä elämää. Mulle tuli siitä tekstarista tavallaan ihana olo, sellainen, että meillä on yhteinen juttu, ihana salaisuus, jota kukaan ei tiedä”, Emma kertoo.

Vähitellen molempien into leikkiin lopahti. Kurinpitäjän rooli alkoi vaatia Tuomakselta paljon: hänen piti laatia sääntöjä ja ylläpitää asetelmaa jatkuvalla kontrollilla ja palkinnoilla tai rangaistuksilla. Tottelemisen ja palkitsemisen epätasapaino alkoi suututtaa Emmaa.

”Tottelin Tuomasta joka päivä ja joka tunti, ja se noteerasi sitä ehkä kerran viikossa vähän. Se rupesi tuntumaan samalta kuin olisi ollut töissä joku paska pomo”, Emma sanoo.

”BDSM-suhde on ihana, mutta se vaatii joskus aika paljon energiaa.”

Kahleet, kaulapannan, suupallon ja paljon muuta saa tätä nykyä Anttilasta kätevästi yhdessä pakkauksessa. Fifty Shades of Grey -elokuvan ensi-iltaviikonloppuun myytiin Suomessa ennakkoon 30 000 lippua. Seksivälinekauppa SinCityn verkkokaupassa on osio nimeltä Fifty Shades of Grey -teema. Kaalimato.com taas mainostaa etusivunsa suurimmassa mainostaulussa Fifty Shades of Grey -välinepakettia. Mainoslauseella Ole tilanteen herra kaupiteltavan paketin kerrotaan olevan The official pleasure collection approved by E. L. James.

Esimerkkejä valta-asetelmilla leikkivän seksin noususta riittää. Kun erotiikkamyymälän tuote-esittelijä lähtee illanistujaisiin tai polttareihin esittelemään seksivälineitä, laukkuun saa työntää perinteisten dildojen ja suristimien lisäksi käsirautoja, anaalitappeja ja piiskoja.

Tämä on tietenkin usein ennen kaikkea leikkiä ja hilpeää flirttiä seksitrendin kanssa. Viimeistään Fifty Shades on saanut seksuaalisesti aktiiviset kansalaiset sitomaan toisiaan aivan kuten Sinkkuelämää aikoinaan sai heidät varaamaan ajan brasilialaiseen vahaukseen.

Viime vuodet ovat olleet vapautumisen aikaa myös vannoutuneimmille alan harrastajille. Sadomasokismi poistettiin kansainvälisestä tautiluokituksesta neljä vuotta sitten. Kiihottuminen vapaaehtoisista valtaleikeistä ja kivusta tai sen tuottamisesta on nykylääketieteen mukaan normaalin vaihtelun rajoissa eikä tarkoita mielenterveyden häiriöitä.

Tämä yhdessä aiempaa avarakatseisemman valtavirran kanssa on saanut asialleen jo vihkiytyneet domit ja subit työntämään kaapinovea auki. Se ei ole vielä selällään, vaan töissä ja harrastuspiireissä eletään yhä yleensä kaksoiselämää. Ymmärtäväiset ystävät tietävät, mutta mummi ei.

Turkulaistyöpaikan kahvihuoneessa istuu nelikymppinen kolmikko. Heillä on tavalliset suomalaiset nimet, mutta maineikkaassa BDSM- ja fetissiyhdistyksessä Turun Baletissa heidät tunnetaan paremmin nimillä Peikko, Blondi ja Whiterope.     

Ponnaripäinen Peikko on puhelias ja niin joviaalin oloinen, että hänet olisi helppo kuvitella vetämään lauantaiaamuisin nappuloille jalkapalloharjoituksia. Taidokkaista shibari-sidonnoista ja sidontatyöpajoistaan tunnettu Whiterope istuskelee pitkään hiljaa, mutta ääneen päästyään kertoo hauskimmat jutut. Peikon avovaimo Blondi on analyyttinen ja aavistuksen varautunut nainen, jonka voisi kuvitella helposti humanistisen tiedekunnan käytäville.

Peikko kertoo, että löysi alistajan itsestään jo nuorena.

”Uskon, että kinkyksi synnytään. Moni voi olla kiinnostunut ja testailla, mutta luulen, että se on pohjimmiltaan ominaisuus, johon ei voi kovin paljon vaikuttaa. Mä olin ihan pieni poika ja luin sarjista makuupussissa. Siinä oli Wonder Woman, joka oli jostain syystä sidottu. Ja minä olin heti, että mitäs tuolla alhaalla makuupussissa tapahtuu. Se on aina ollut osa minua.”

Turun Baletissa Peikko vetää aloittelijoille ja BDSM:stä (bondage, domination/discipline, sadism, masochism) kiinnostuneille infotilaisuuksia, joissa käydään läpi BDSM-seksin turvallisuusseikkoja ja sitä, mitä yhdistyksen bileissä tapahtuu. Se on tarpeen: tulokkaat ovat usein ujoja ja moni pelkää, että kaikki muut ovat nuoria ja nättejä ja tietävät, mitä tekevät. Juhlissa Peikko pitää tulokkaille seuraa ja antaa piiskaa kaikille halukkaille. Useimmiten hän piiskaa lähimmäisenrakkaudesta ja silkkaa reiluuttaan, mutta joskus piiskan alle sattuu joku, joka todella nauttii käsittelystä.

”Silloin kun toinen on fiiliksissä, se on itsellekin tosi siistiä. Viimeksi yksi nainen tuli pyytämään kaksi kertaa piiskaa ja jälkimmäisestä kehittyi erityisen upea yhteinen hetki.”

Blondi alistuu Peikolle kotona eikä saa koskaan orgasmia ilman miehensä lupaa – joka tosin yleensä heltiää. Bileissä Blondikin saattaa ottaa dominoivan roolin, sillä alistajista on ainainen pula.

”En saa siitä mitään erityistä irti, mutta totta kai tykkään tuottaa ystäville mielihyvää. Me sanotaan sellaisia tyyppejä paskadommeiksi”, Blondi sanoo.

Puhetta värittää alan jargon: karkkikauppasub on alistuja, joka haluaa määrätä kaiken, juoksupoikadomilla taas ei riitä auktoriteetti rooliinsa. Kolmikolle yhdistyksen bileet ovat tapa tavata ystäviä ja viettää iltaa tutussa porukassa. Fetissiasuihin pukeutuneet juhlijat pääsevät näyttäytymään seurassa, joka osaa arvostaa pukuja, mutta ei käy töllistelemään, kuten tavallisessa baarissa kävisi. Seksiä bileissä ei juuri harrasteta, vaikka se onkin sallittua. Suurimmat elämykset koetaan yleensä jossain muualla.

Niin kuin fetissiyhdistykset usein, myös Turun Baletti on eräänlainen lajinsa yleisseura. Mielikuva voi olla yksituumaisen lateksinen ja nahkainen, mutta todellisuudessa yksi pitää villaisista kalukukkaroista, toinen kumisaappaista, kolmas on kipufriikki ja neljäs arvostaa eleganttia, henkistä kontrollia. Jotkut jäsenistä sessioivat vaihtuvien partnerien kanssa, joku elää parisuhteessa tai polyamorisessa suhteessa, joku on leipääntynyt koko seksiin. Sekalaista porukkaa yhdistää erilaisuuden kokemus.

”Joskus tulee juttuja, joita kukaan ei tunnu ymmärtävän”, Whiterope sanoo.

”Minullahan on esimerkiksi finnienpuristelufetissi. Kerran siskontytöllä oli naama täynnä finnejä ja minun piti melkein istua käsieni päällä, että en olisi rynnännyt hänen kimppuunsa. Lähetin sitten foorumillemme tylyn viestin, jossa ei ollut mitään tunteilua, vain se, että haluan puristella finnejä ja sitten voit häipyä. Kaikki ihmettelivät viestiä, eikä kukaan ei vastannut moneen kuukauteen, mutta lopulta sain myös vastauksen.”

Whiterope tapasi hotellissa nuoren miehen. Kosmetologisen tuokion, piiskaamisen ja kylmien suihkujen jälkeen he huomasivat viihtyvänsä muutenkin toistensa seurassa. Nyt he asuvat yhdessä.

”Seksi on niin paljon muutakin kuin hydrauliikkaa. Käsitys siitä, että alistusleikissä ensin piiskataan ja sitten pannaan, on ihan väärä. Tärkeintä on se, mikä ei tapahdu iholla”, sanoo Peikko.

Tietenkin myös BDSM-seksi voi olla surkeaa siinä missä tavallinen vaniljaseksikin. Pahimmillaan sadomasokismi on vaarallista, joten BDSM-yhteistöt painottavat yhä uudestaan turvallisuutta, vapaaehtoisuutta ja sääntöjen noudattamista. Kokemattomat ensikertailaiset ovat hyväksikäyttäjille helppoja uhreja. Poliisille on vaikea selittää tulleensa raiskatuksi, jos on mennyt omin jaloin toisen kotiin ja ilmoittanut haluavansa alistua.

”Netin treffipalstoilla liikkuu paljon hamstereita, joiden tapana on saada alistuva neito piiriinsä kertomalla valheita. ’Minulla on kahdenkymmenen vuoden kokemus ja tiedän, miten sinun pitää käyttäytyä’ ja niin poispäin. Toinen joukko on näitä, jotka liikkuvat vain pillun perässä”, Peikko sanoo.

”Monilla on parinhaussa joku koukku. Jotkut etsivät seuraa alistuvista naisista, ja kun saavat heidät kiikkiin, kertovatkin itse olevansa alistuvia. Tämä liittynee jonkin verran siihen, että dommeista vaikuttaa olevan suurin pula ja alistuvista miehistä ylitarjontaa.”

Kahvi on loppu. Ikkunoiden takana on alkanut hämärtää. Whiterope näyttää vielä esimerkin taidokkaasta sidonnasta. Hän kiertää sidottavan ylävartalon ympärille symmetrisen köysikehikon ja kiinnittää kädet selän taakse. Jos sidontaa jatkaisi, sidottavan voisi nostaa turvallisesti vaikkapa katosta roikkumaan.

Tunnelma on hetken herkkä. Huoneeseen laskeutuu hiljaisuus, ainoa ääni on luonnonköysien suhina.

”Toi on aina niin kaunista”, Blondi sanoo.

Pari vuotta sitten uutisoitiin hollantilaistutkimuksesta, jonka tulosten mukaan SM-seksin harrastajat olisivat muuta väestöä henkisesti terveempiä. 900 SM-harrastajan ja 400 henkilön verrokkiryhmän tutkimus päätyi pitämään SM-harrastajia kontrolliryhmään nähden ulospäinsuuntautuneempina, tunnollisempina ja vähemmän neuroottisina ja miellyttämisenhaluisina. Helsingin Sanomien uutisessa tutkimuksen johtaja Andreas Wismeijer sanoi, että sadomasokistinen seksi vaatii harkintaa, luottamusta ja kommunikaatiota, kaikki hyvin toimivien ihmissuhteiden ominaisuuksia.

Kyseessä on tietenkin vain yksi tutkimus, mutta ainakin turkulaiskolmikkoon sekä Emmaan ja Tuomakseen on helppo sovitella tutkimuksen esittämiä luonnehdintoja. Silti on tuskin kenellekään yllätys, että E. L. Jamesin sadomasokistisen romanssin maailmanvalloitus on aiheuttanut myös pientä moraalipaniikkia.

 The Atlantic -lehti otti helmikuussa Emma Greenin kirjoittamassa laajassa artikkelissa pääasialliseksi huolekseen juuri yhteisen sopimisen puuttumisen Christian Greyn ja Anastasia Steelen tuoreesta suhteesta. Green kirjoittaa holhoavaan sävyyn kirjasarjan unohtavan kokonaan sen, mihin hyvät BDSM-suhteet perustuvat: luottamukseen, molemminpuoliseen haluun ja suostumukseen sekä säännöistä sopimiseen. Christian tietää mitä haluaa, mutta nuori Anastasia ei, ja suostuu siksi Christianin temppuihin ja vaatimuksiin.

Greenin huoli on, että laajamittaista vahinkoa syntyy, kun tällainen asetelma leviää elokuvasaleissa ympäri maailman. Ja etenkin nuoret, kokemattomat mielet saattavat siitä turmeltua – Yhdysvalloissa kun seksivalitus ei ole kaikkialla samaa tasoa kuin Suomessa.

Greenin huoli on malliesimerkki seksuaalikielteisestä näkökulmasta: oletus on, että elokuva normalisoi seksuaalista väkivaltaa ja vaikuttaa siten suoraan ihmisten käyttäytymiseen. Kuitenkaan edes pornosta tehty tutkimus ei ole yleisistä luuloista poiketen löytänyt näin suoraviivaisia vaikutuksia.

Elokuvan ja E. L. Jamesin kirjasarjan arvioiminen tai haukkuminen on jonkinlainen sivistystesti kaikkinensa. Kirjoja on myyty miljoonittain, mutta kukaan ei myönnä pitävänsä niistä. Leffakritiikit, ilmiötä analysoivat lehtiartikkelit ja Facebook-statukset kulkevat useimmiten seuravaa reittiä: a) Fifty Shades of Grey on ihan nössö. Minäkin olen tehnyt, tai no, ainakin internetissä nähnyt, paljon hurjempaa, b) BDSM-suhteet eivät ole oikeasti yhtään tällaisia, c) tämä kökkäre on syvästi epäfeministinen.

Analyysit huipentuvat useimmiten huomautukseen, että pahinta sadismia teoksessa edustaa proosan surkea taso ja elokuvassa kököt näyttelijät.

Jotkut BDSM-aktiivit taas ovat närkästyneet siitä, että Christian Greyn alistelutarve johtuu lapsuuden traumoista, ja viattoman neitosen tosirakkaus tekee hänestä vaniljaseksin ystävän. Näin huolimatta siitä, että kovia kokeneen miehen kesyttäminen aviosiipaksi on hömppäviihteen peruskaava, eikä Fifty Shadesin juoni ole taantumuksellisuudestaan huolimatta erityinen piikki BDSM:n suuntaan.

Perinteinen ajatus vahvasta miehestä, joka tietää mitä haluaa ja osaa ottaa sen, edustaa monen mielestä puhdasta romantiikkaa, jossa ei ole pervouden häivääkään. Tavallisessa heterosuhteessa valta-asetelmia ja niiden seksikkyyttä ei välttämättä edes huomaa. Kulttuuri rakastaa ajatusta naisesta, joka on niin houkuttava, ettei mies voi itselleen mitään.

Joskus BDSM:n harrastajien analyyseissa onkin puristinen vivahde, vähän kuin niillä viileän kulttibändin faneilla, joiden lempibändi yhtäkkiä breikkaa ja muuttuu valtavirtasuosikiksi. Ei sitä näin tehdä! Älkää tulko meidän hiekkalaatikolle leikkimään, kun ette mitään tästä tajua! Ja sitä paitsi Christian Greyn leikkihuone on ihan pöljän näköinen!

Aivan elokuvan lopussa Christian läiskäyttää Anastasiaa kuusi kertaa vyöllä. Mutta se oli jo liikaa ja aivan liian sairasta – adios! Anastasia lähtee hissillä alas Christianin toimistosta ja elämästä.

Kaikki alkoi siitä, kun Tuomas otti kerran Emmaa käsistä kiinni seksin aikana. Emma jäi pitkäksi aikaa miettimään tapahtunutta.

”Se tuntui ihanalta, mutta mä olin in denial niin voimakkaasti, etten voinut tehdä sille pitkään aikaan mitään.”

He olivat siihen asti harrastaneet ihan tavallista seksiä, mutta se tuntui kummastakin laimealta. Kumpikaan ei silti kehdannut kertoa toiveistaan. Parikymppisenä Emma ei millään tajunnut, miten voimakastahtoinen nainen voisi halua kovakouraista käsittelyä, kipua ja kaulapantoja.

Pariskunta eteni vähä vähältä. Ensin kokeiltiin vähän lyömistä ja kiinnipitämistä ja sitten askel askeleelta vähän kovempia temppuja. He joutuivat puhumaan ja riitelemään pitkään. Tuomas oli tiennyt aina pitävänsä alistamisesta, mutta ei ollut koskaan ennen uskaltanut toteuttaa haaveitaan.

”Mä suutuin lyömisestä ja haukkumisesta, ja Tuomas oli vain, että sähän toivoit sitä. Mutta maailma on opettanut meitä, että naiselle ei saa tehdä sellaista, vaikka nainen sitä itse haluaisi. Ensin mä säikähdin ja sitten kun aloin nauttia, mulla tuli monet katarttiset itkut, ja niitäkin Tuomas pelästyi.”

Emma sanoo, että tyypillinen alistuja on työelämässään napakka ja ihmissuhteissaan ylihuolehtiva stressaaja. Sub-tila on kuin transsi, meditatiivinen hetki, jossa huolet ja murheet katoavat. On helpottavaa antaa vastuu pois.

Pariskunnan edetessä pikkuhiljaa kohti rajumpia leikkejä Emma joutui vakuuttamaan monta kertaa, että he olivat oikealla tiellä. Nykyisin hänellä ei ole vaikeuksia yhdistää feminismiä ja BDSM-seksiä.

”Miten naisen nautinto voisi olla epäfeminististä? Mä saan haluta mitä vain riippumatta siitä, miltä se jonkun mielestä voi näyttää”, Emma sanoo.

”Kerran Tuomas pani mua kovaa peppuun ja samalla mä olin tukehtumassa. Ja sitten meillä oli siinä joku insestifantasiakin päällä. Se oli pahin kokemus, se meni henkisesti yli ja siitä kesti pitkään toipua. Mutta jälkeenpäin sekin on tuntunut just parhaalta, kun sitä on ajatellut. Sub saa kaiken. Varsinkin jos on sidottuna. Toisen täytyy huolehtia silloin kaikesta. Mä olen supersuoriutuja, mä olen koko ajan huolissani ihmisistä ja kaikesta, ja sitten kun saan alistua, voin luopua hetkeksi kaikesta vastuusta. Se on jumalallista, jumalallista.”

Mutta arki on arkea eikä sirkushuveja. Pitkän päivän jälkeen, kun lapsi on nukutettu on joskus mukavampi lössähtää sohvalle ja avata televisio sekä sipsipussi. Eikä muutenkaan tee aina mieli leikkiä.

”Me rakastetaan toistemme persoonia. Sen takia me ollaan viime kädessä yhdessä. Ja oikeasti mä en tietenkään alistu.” ■

Emman ja Tuomaksen nimet on muutettu.