Jukka Rautakorven lemmenloma Olympiakomitean piikkiin – puheenjohtaja Petteri Kilpisen selkää kynnetään pitkin poikin

Nyt kohistaan Ilta-Sanomissa otsikolla Lemmenloma vai työmatka? Olympiakomitean huippu-urheiluvastaava Jukka Rautakorven vaiheilla.

Rautakorven matka Tour de Skille Italian Val di Fiemmeen on maineikkaan yökerhojournalisti Marko Viktor Lempisen mukaan saattanut sisältää paitsi ristiinpölyttämistä voitelukopilla myös niin kutsuttua pöllyttämistä ja hätyyttelyä hotellihuoneessa.

Minullakin on ollut entisinä aikoinani ymmärrystä ja osaamista tuon tuollaisen tiimoilta, vaikka luetteloni eivät pärjääkään Casanovalle, Rasputinille saati kirjailija Roald Dahlin kuuluisalle Oswald-enolle.

Vaan jonkinlainen täysinpalvelleen emerituksen asemani kera sen, että olen noissa edellä vihjatuissa toimenpiteissä jo väistyvä uros, kuitenkin estää minua spekuloimasta Olympiakomitean lääkäri Maarit Valtosen ja Rautakorven mahdollista kiekottelua lavasta lapaan, onko kihautettu takatolpalta vai ei.

Joka tapauksessa tämä Olympiakomitean mahdollisen pakkiparin Valtonen-Rautakorpi tapaus on äärimmäisen kiusallinen tuoreen Olympiakomitean puheenjohtaja Petteri Kilpisen kannalta. Uskottavan ja luppakorvankatseisen Kilpisen laaja pr-kiertue uuden urheilukulttuurin airuena on valumassa vessanpöntöstä alas.

Kilpisen yli kävellään oikealta ja vasemmalta. Vieläpä kun asiaa – että kyllä Rautakorven matka Italiaan oli Olympiakomitean strategian mukainen reissu, eiväthän valmentajat, aikuiset miehet Teemu Pasanen ja Ville Oksanen pärjänneet siellä ilman Toni Roposta, piti välttämättä saada Rautakorpi hätiin – selitellään strategialla, ja vielä kerran strategialla, on käry käynyt.

Annan viheliäisen pelinlukuohjeen. Aina jos huippu-urheilun piirissä turvaudutaan viimekätiseen selitykseen – on makuasia, pidetäänkö sitä viimeisenä oljenkortena vai pelastusrenkaana –, että jokin arveluttava toiminta kuuluu strategian mukaiseen toimintaan, on jääty rysänpäältä kiinni.

Oikeastaan niin yksinkertaiselta väeltä kuin urheiluväeltä sopisi melkeinpä kieltää sanan strategia julkinen käyttö. Se joka tapauksessa kannattaisi kieltää, sillä sen käyttäminen paljastaa ihmiset ilkeällä tavalla. Vielä kamalammin urheiluväki puhuu arvoista, mutta en mene siihen nyt.

Olympiakomitean toimitusjohtaja Taina Susiluoto perustelee Rautakorven soitimella olemista Val di Fiemmessä strategialla ja urheilustrategialla, heh.

Niin ikään Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön väliaikainen johtaja Jaana Tulla tarraa kuin hukkuva taikasana strategiaan. Tuo rautakorpelainen sydämiin käypä, eräänlaisesta sisäisestä välttämättömyydestä kummunnut urheilupalvelutehtävä ynnä muu, ynnä muu, tiedättehän, Val di Fiemmessä oli peräti kvartaaleittain suunniteltujen strategisten toimenpiteiden ehtymättömästä sammiosta ammennettu. Kuinkas muuten.

On jopa kaunis ajatus, että Rautakorpi ja Valtonen olivat romanttisessa Italiassa, sen upeissa talvimaisemissa Olympiakomitean strategian asialla. Saan heidät vaivatta kuvitelluksi, kun suljen silmäni. Strategian pyhittämä matka!

Sentään jompikumpi, en enää muista kumpi, Susiluoto vai Tulla, sanoo sittenkin topakasti, että rahat ovat tiukalla, tiukkaa talouskuria joudutaan pitämään ja viljelemään.

Koska tämä on pakina, en sano suoraan niin kuin kolumnissa sanoisin, että Rautakorven reissu Italiaan oli silkkaa rahan tuhlaamista. Härskiä rahan kylvämistä taivaan tuuliin. Teknisesti ilmaistakseni niin kutsutun (rakastuneen) laskutusmiehen laskutustoimintaa.

Sen sijaan kerron laajasta elämänpiiristäni kumpuavaan ymmärrykseeni siitä, mitä Rautakorpi itse olisi ajatellut ja tehnyt, jos hän valmentajana olisi törmännyt tuollaiseen oljentelevaan, keikaroivaan ja suorin polvin Florida Panthersin pipo päässä pasteeraavaan Rautakorpeen Hakametsän maineikkaan jäähallin käytävällä.

– Kukas, mikäs himputin hippaheikki sinä olet, millä asialla täällä pyörit? kysyy Tapparan päävalmentaja Rautakorpi ankarasti Olympiakomitean Rautakorvelta.

– Moi, olen Rautakorven Jukka Olympiakomiteasta, tulin tänne pukukoppien liepeille haistelemaan vähän tunnelmaa ja ikään kuin ristiinpölyttämään näitä valmennusasioita, rakastuneen oloinen Olympiakomitean Rautakorpi vastaa.

– Mitä, mitä helvettiä sinä horiset!? Ristiinpölyttämään! Nyt. Heti. Painu helvettiin täältä! Juokse! Jos vielä kerran tulet tänne, saat selkääsi ja talosi palaa! tulistuu valmentaja Rautakorpi.

Seuraava tarina sen sijaan on tosi, se ei ole luikuria. Valmentaja Jukka Rautakorpi saattoi aikoinaan tulistua aivan mitättömistä seikoista jopa omille huoltajilleen siitä, jos vaikkapa pelaajien pukukoppikäytävän seinällä olevat mailat olivat vähänkin epäjärjestyksessä. Rautakorpi heitti ja potki mailat nurin ja antoi huoltajalle sellaisen haipakan, että tuntui.

Asetelma on raju. Jopa pelottava. On valmentaja Rautakorpi, ja on Olympiakomiteaan aina valmennuspestien välillä pelastautuva keinottelija Rautakorpi. Ensin mainittu ei voisi ikimaailmassa sietää jälkimmäistä kilometrin säteellä itseään. Valmentaja Rautakorven koko ura ja karriääri perustuvat vastoin keinottelija Rautakorven doktriinia toimiseen.

Valmentaja Rautakorpi on huippu-urheiluihminen. Keinottelija Rautakorpi on anti-huippu-urheiluihminen.

Tietymättömiin jää, miten nuo kaksi tulevat toimeen keskenään yhden ja saman Rautakorven pään sisällä. Voisi kuvitella, että asetelma johtaa hyvinkin riitaisiin ja puheliaisiin ajatuksiin – ellei sitten ole vain parempi katsoa ohi ja olla käymättä tuollaista itsetutkiskelua.

Ja ainahan löytyy yksi kahta täysin erilaista Rautakorpea yhdistävä tekijä, se on se, josta Olympiakomiteassa on nyt kova pula: raha.

Molemmat Rautakorvet ovat mitä ilmeisimmin niitä kuuluisia laskutusmiehiä, jotka ottavat itselleen sitä, mistä urheilijoilla on puutetta: rahasta.

On surullista mutta metkaa jäädä seuraamaan, miten nämä laskutusmiehet – en nyt sano nimiä, nimilista minulla on – tulevat viemään puheenjohtaja Kilpistä kuin mätää lanttukukkoa. Niin on aina ollut, niin on oleva. Laskutusmiehiä on jonoksi asti Olympiakomitean ovella. Laskutusmiehiä piisaa, he ovat kuin kaniinien kaneja.

Laskutusmiehet ovat kaiken lisäksi eräänlainen veljeskunta, joka pitää toinen toisestaan huolen. Vaikka he toki kilpailevatkin asemista keskenään – sitä pirun rahaa kun on vain se rajallinen määrä Olympiakomitealla –, silti mottonsa kuuluu: muuttuvatpa elot ja olot millaisiksi tahansa, kaltaisemme ihmiset löytävät aina toisensa.

Tuossa hyvin äkkiä puheenjohtaja Kilpisen taitavakin julkisivuornamentiikka rapistuu. Ei Olympiakomitean toiminnassa oikeasti mikään muutu, vaikka Jan Vapaavuori vaihtui Kilpiseen.

Tässä kun nyt olympiadin ajan laskutusmiehet kyntävät pitkin poikin Kilpisen selkää, voidaan neljän vuoden päästä valmistautua seuraavaan Olympiakomitean puheenjohtajan vaaliin.

Rystylätty on sen päiväinen kolkka, jossa urheilulle vasemman polvensa, lonkkansa, arvokkaan elämänaikansa, kourallisen ihmissuhteita ja noin viidestä kymmeneen kirjoittamatonta laaturomaania uhrannut kyynikko, nimimerkki Petrus Sihto yrittää tehdä pakinoissaan tolkkua kiusaajastaan ja elämäntehtävästään urheilusta.