Muusikko Jukka Kuoppamäellä on seitsemän lasta ja yksitoista lastenlasta: ”Kateellisena katson, kun lastenvaunut vierivät kadulla ohitse”
– Minulla on upea puoliso. On meillä tietysti erimielisyytemmekin. Sirpahan on hyvin temperamenttinen ihminen. Olemme kuitenkin oppineet tunnistamaan naamanliikkeistä, milloin on syytä laittaa suuta pienemmälle, muusikko Jukka Kuoppamäki sanoo.
Minun olisi pitänyt syntyä Jukaksi, ja synnyinkin syksyllä 1942. Ihan ok niin.
Lapsuuteni sitkein haave oli päästä seikkailemaan ympäri maailmaa, ja niin pääsinkin. Taiteilijan ammattini vei minut aina Tokioon ja Yhdysvaltoihin asti. Ja päälle miljoona kilometriä kotimaan teitä.
Teini-iässä ihailin erityisesti poikakirjojen sankareita, jotka selvisivät vaikeista tilanteista.
Vihaan sydämeni pohjasta sitä, kun partavaahto on päässyt loppumaan ja uusi unohtunut hankkia. Silloin naama menee ruvelle ja tulee verta!
Viimeksi rakastuin musiikkikaupan ikkunassa olevaan kitaraan. Viisas vaimoni kuitenkin huomautti, että sinulla niitä on jo tarpeeksi – ja taisi olla oikeassa.
En enää rakasta upeita vaatteita. Nykyisin farkut ja villapaita riittävät, vaikka täytyyhän esiintyjällä olla myös duunivaatteet.
Kateellisena katson, kun lastenvaunut vierivät kadulla ohitse. Toisaalta olihan meilläkin onnea; seitsemän lasta ja yksitoista lastenlasta.
Kadun yhä nuoruuteni erehdyksiä. Toisaalta ihminen oppii vain kokeilemalla. Vaikeilta kriisitilanteilta olen onneksi välttynyt.
Pyydän anteeksi, jos olen tuottanut läheisilleni surua ja pettymystä.
Urho Kekkosesta haluan sanoa, että hän on aikanaan rakentanut hyvää perustaa Suomen tulevaisuudelle.
Join pääni täyteen, kun… Ei tule mieleen. Olen yrittänyt olla varovainen. Alkoholia en ole käyttänyt enää viiteentoista vuoteen. Saunakaljakin on alkoholiton.
Häpeän syvästi itsekkäitä ajatuksia, jos saan itseni sellaisesta kiinni. Nuorempana saatoin kadehtia kanssataiteilijoitteni menestystä – vaikka ihan hyvin meni itsellänikin.
Hermoni menevät, kun… En kimmastu oikeastaan mistään. Korkeintaan omista töppäyksistäni.
Minun Jumalassani mukavinta on, että hän ymmärtää ihmistä, antaa anteeksi ja ohjaa hellällä kädellä.
Luulin itsestäni liikoja ehkä nuorena. Toisaalta sitkeä yrittäminen vie läpi vaikka harmaan kiven.
Teini-iässä inhosin erityisesti pitkäveteistä elämää! Onneksi partion ja eräretkien kautta sain sitä sisältöä, jota töölöläisnuorelta muuten olisi puuttunut.
Aion vielä opetella… Eiköhän se opettelu kahdeksankymppisenä jo riitä. Ensi kerralla sitten.
Harkitsin avioeroa, kun… En ole harkinnut. Minulla on upea puoliso. On meillä tietysti erimielisyytemmekin. Sirpahan on hyvin temperamenttinen ihminen. Olemme kuitenkin oppineet tunnistamaan naamanliikkeistä, milloin on syytä laittaa suuta pienemmälle.
Liikutun yleensä kyyneliin, kun näen pieniä lapsia, joilla on kaikki vielä edessään. Toivotan heille onnea matkaan.
