Apu

Juha Mieto: Kuka työt tekisi, jos kaikki puhuisivat kuin minä


Juha Miedon hyvä supliikki vie häntä keikoille ympäri maata. Ikimuistoisin hiihtouran kilpailuista oli sadasosasekunnin tappio olympiakullasta. Se sai Kuun valloittaneen Neil Armstronginkin lähettämään Mietaalle sähkeen.
Kuvat Mikko Lehtimäki, A-lehtien kuva-arkisto, Lehtikuva

Tarinaniskijän sukua, Juha Mieto on sitä jos kuka! Hän on mielellään äänessä, ja kuulijoita tarinoille riittää.

Pitkä mies, tuttu pilke silmäkulmassaan, istuu lapualaisen omakotitalon keittiössä ja juttua piisaa.

Tarina siirtyy jouhevasti toiseen ja kolmanteen muistelukseen. Onhan ”Mietaa” ehtinyt elämässään tehdä ja kokea yhtä ja toista.

Ollaan Anna ja Kullervo Övermarkin kotona, ja Mieto on paikalla Kymppi-Katto-yrityksen kutsumana. Övermarkien vuonna 1979 valmistuneen omakotitalon peltikattoa uusitaan, sillä siihen ei aikoinaan tehty ollenkaan aluskatetta.

Edelleen pari keikkaa viikossa

Juha Mieto on paikalla tarjoillakseen lapualaisille grillimakkaraa talon pihamaalla ja tulee siinä sivussa mainostaneeksi ensi tammikuussa kaksikymmentä vuotta täyttävää naantalilaista kattoyritystä.

Juha Miedon raamikas olemus herätti huomiota kisapaikoilla.

Mieto on Suomessa ja myös naapurimaassa Ruotsissa yhä niin tunnettu, että yritysten kannattaa palkata hänet mannekiinikseen.

Kiivaimpina vuosina hänellä oli keikkoja kuulemma 320, ja edelleenkin pari viikossa. Paljon sekin eläkeläiselle, joka elää omien sanojensa mukaan neljättä elämänvaihettaan.

– Ensin oli lapsuus, sitten nuoruus, joka kului hiihtäessä kilpaa, sitten työelämä ja nyt luppoelämänjakso. Se on hanskassa ja kiva on olla. Viihdyn hyvin tässä neljännessä vaiheessa.

Ennen monia tarinoita juodaan kuitenkin kahvit ja syödään maukkaat munkit, vasta sitten Juha Mieto siirtyy pihamaalle tarjoilemaan lapualaisille grillimakkaraa.

– Ollaan Syrän-Pohjanmaalla, Lapualla. Muistaako kukaan, että täällä oli takavuosina kyltti ”Älä ohita Lapuan liikettä”?

Se piti poistaa oikean Lapuan liikkeen mustan maineen takia, mutta juttu naurattaa pohjalaisia.

Kilpakumppani joutui leikkauttamaan varpaansa lyhyemmäksi

Juha Mietoa ei voi keksiä. Hän on aidosti sitä mitä on. Ei mikään tekojulkkis, joka on brändännyt keinotekoisesti itsensä. Mieto on brändi luontaisesti ja aito ”pohjalaanen”.

Miedon varmaa menoa 50 kilometrillä Salpausselällä vuonna 1980.

Hän on niin tunnettu ja pidetty, että lapualaiset tulevat keskellä päivää kuuntelemaan hänen tarinointiaan. Ja syömään kipakassa pakkassäässä ilmaista makkaraa.

–Tää on muuten hyvää makkaraa, Mieto sanoo ja haukkaa makkarasta aimo palan.

Makkarasta hän siirtyy kertomaan, että hänen kengänkokonsa on 51 ja vähän päälle. Hän kumartuu näyttämään kengän kärjestä, miten ukkovarvas on kolme senttiä pidempi kuin muut varpaat, mutta se ei ole estänyt urheilemasta.

– Kilpakumppani Thomas Magnussonilla oli akkavarvas niin pitkä, että hän joutui leikkauttamaan sen lyhyemmäksi. Jos akkavarvas hakkaa koko ajan kengän kärkeen, kilpahiihdosta ei tule mitään.

Kuulija ei pysy Miedon perässä ellei heittäydy hänen tajunnanvirtaansa. Nyt heittäydytään ja annetaan mennä.

Hän kertoo olevansa Jaakko Ilkan sukua, ja ”paree niin”. Pohjanmaalla moni muukin on, ja siitä ollaan ylpeitä.

Harva urheilija on tunnettu häviöstä. Juha Mieto on.

Hän saavutti yhdeksän arvokisamitalia, mutta ei koskaan henkilökohtaista kultamitalia olympia- tai MM-tasolla. Sitäkin enemmän ropisi kakkossijoja, ja kansa rakasti hänen suorapuheisuuttaan.

Hänen kuuluisin tappionsa tuli Lake Placidin talviolympialaisten 15 kilometrin kilpailussa. Hän hävisi Thomas Wassbergille legendaariset yksi sadasosasekuntia. Häviö on yhtä ikimuistoinen kuin Lasse Virenin kaatuminen kympin kilpailussa Münchenin olympialaisissa vuonna 1972.

Helmikuussa 1980 olivat legendan ainekset: Mieto jäi 15 kilometrin hiihdossa hopealle sadasosasekunnin erolla kisan voittaneeseen Ruotsin Thomas Wassbergiin.

Suomalaiset ovat kymmeniä kertoja katsoneet uusintoja molempien legendojen kilpailusta. Moni muistaa, miten Mieto painui heti maaliviivalta suksineen metsään, niin armottomasti häviö silloin otti päähän.

Sanoja ei tarvittu, miehen olemus kertoi ketutuksen määrän.

– Perässäni tuli minua lohduttamaan maailman komein venäläinen tai siis neuvostoliittolainen naishiihtäjä ja melkein siinä pussattiinkin. Wassbergin kanssa meillä on säilynyt tietty kaveruus ja olemme edelleen yhteyksissä.

Erikoisimman onnittelusähkeen Juha Mieto sai Yhdysvalloista, jossa ollaan hänen mukaansa aina oltu kiinnostuneita grammatiikasta.

– Sähke tuli astronautti Neil Armstrongilta, joka ihmetteli, miten väliaikahiihtoa hiihdetään ensin hissun kissun ja sitten hävitään sadasosasekunti. Kun kerran kuussakin on kävelty! Hänkin oli kuulemma sellainen erakkoluonne kuin minä.

"Äitee" on vielä puberteetti-ikäinen

Sisään keittiöön astuu Övermarkien poika Pasi. Perhe asui aikoinaan Ruotsissa Bodåsissa, missä Juha Mieto oli mukana puistohiihdoissa Lake Placidin jälkeen keväällä 1980.

Juha Mieto ja hopeamitalit Lake Placidin olympialaisissa vuonna 1980.

– Olin pikkupoika ja ihailin Mietoa. Hain häneltä nimmarin, Pasi Övermark kertoo.

Juha Mieto on ainakin muistavinaan tilanteen ja kertoo ihmetelleensä, miksi poika haki kaksi nimmaria.

– Toisen kaverilleni, Pasi Övermark vahvistaa.

Pikkupojista tarina luistaa Siiri ”Äitee” Rantaseen ja vuoden 1952 olympiavoittaja Lydia Widemaniin. Äitee on Juha Miedon mielestä vielä puberteetti-ikäinen, sillä Lydia on 98-vuotias. Äitee on siis 94.

– Iloisia likkoja kaikki niin kuin muutkin suomalaiset naishiihtäjät!

"Mika Myllylä oli hyvä kaverini"

Hiihtouran lopettaminen ei ollut Juha Miedolle niin vaikea paikka kuin se on monelle huippu-urheilijalle on.

Mika Myllylän kohtalolle hän puistelee murheellisena päätään.

– Mika oli hyvä kaverini. Puhuttiin puhelimessa kaksi päivää ennen hänen kuolemaansa. Hän soitti, ja ajatuksensa olivat monenmoisia. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta jonkun olisi pitänyt auttaa häntä.

Maailmaa lännessä ja idässä kiertänyt mies on tavannut kaikenlaista porukkaa, ja sanoo, että ihmiset ovat erilaisia ja sitten pohjimmiltaan kuitenkin samankaltaisia unelmineen.

Apu 2/1980

– Mutta kuka tekisi työt, jos kaikki puhuisivat kuten minä?

Eduskuntaan hän meni töihin yhdeksi kaudeksi. Vuoden 2007 vaaleissa Mieto oli keskustan Vaasan vaalipiirin ääniharava. Hän putosi seuraavissa vaaleissa vuonna 2011 eikä saanut uusittua pestiään vuoden 2015 vaaleissakaan.

– En ole kaivannut sinne sitten yhtään, tulin niin myöhään mukaan politiikkaan. Hyvät muistot sieltä silti jäivät mieleen ja työni muun muassa tulevaisuus- ja sivistysvaliokunnassa. Pelasin siellä omalla järjelläni, mitään verkostoja minulla ei ollut.

"Ravintoloiden pitkät aukiolot lisäävät avioeroja"

Eduskuntaan Miedolla olisi kaksi neuvoa. Hän poistaisi kyselytunnit liian populistisena teatterina sekä turhanaikaiset kirjalliset kysymykset.

– Jonninjoutuvaa touhua. Kun siellä oppii pelin hengen, niin hallituspuolueiden edustajilla on mahdollisuus painaa vain vihreää nappia. Kerran en painanut, kun kyseessä oli ravintoloiden aukioloajan pidentäminen. Mikko Alatalo tuli kiittämään minua siitä, että painoin punaista nappia.

Hän on sitä mieltä, että aamuyöhön asti auki olevat ravintolat lisäävät avioerojen määrää, ja pitää järjettömyyden huippuna sitä, että esiintyjät aloittavat keikkansa puolenyön jälkeen.

Kun hän putosi eduskunnasta, viisi manageria soitti hänelle ja tarjosi erilaisia hommia.

Mieto ei ole itse koskaan kysellyt töiden perään, mutta moneen häntä on kysytty ja moneen hän on suostunutkin.

"Tiesin heti, ettei vaimolla kaikki ole hyvin"

Itsekseen elävä Juha Mieto ei ole elämänkumppania kaivannut vaimonsa Minnan varhaisen poismenon jälkeen.

Apu 21/1977

– Vaimo tuli sinä iltana sänkyyn, ja tiesin heti hänen hengityksestään, ettei kaikki ole hyvin, hän sanoo elämänsä suuresta menetyksestä.

Mieto ja perheen poika Juha-Petteri jäivät vuonna 1996 kahden. Tuolloin kahdeksanvuotias poika on nyt ollut jo viisi vuotta taksiyrittäjänä Kurikassa. Lapsenlapsia Miedolla ei ole. Hän sanoo, että turha niiden perään on kysellä.

Hän sanoo olevansa erakkoluonne. Metsään voi mennä milloin vain ja meneekin. Hän kuuntelee tuulta ja hiljaisuutta ja viihtyy metsässä korppien kanssa.

– Kuulin radiosta, että korpit ovat viisaita lintuja. Menin peilin eteen ja kumarsin itselleni.

"Ennen oltiin ujoja ja laadukkaita"

Luonnosta hän sai voimavaransa jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan Pitkämön kylässä Kurikassa. Nykyinen nuorten elämäntyyli on hänestä sellainen, ettei se tuo kovin helpolla menestystä huippu-urheilussa.

– Kaikki leikit olivat lapsuudessani fyysisiä ja päivät peuhattiin ulkona. Oltiin ujoja ja laadukkaita. Nyt nuoret elävät hektistä aikaa, ja väitetään, että he ovat fiksumpia kuin koskaan. En tiedä sitä ovatko, niin moni sairastuu burnoutiin jo kolmekymppisenä.

Häntä hirvittää ja surettaa kuunnella niitä tarinoita. Ehkä monen nuoren kannattaisi kuunnella Miedon viisauksia, sillä leikkisän huumorin alla piilee monta viisautta.

Metsäkansan tietoa ei kannata heittää hukkaan.

Lue lisää elävien legendojen haastatteluja Avun erikoisnumerosta 54/2018! Myynnissä tammikuun ajan.

Julkaistu: 16.1.2019