Anni Polvan Lammilla käki kukkui ja pyykki kuivui rantojen auringonvalossa – Juha Hurme kulki nyt Polvan nuoruuden reitit järveltä kirkolle

Kesäisin kun saavuimme maalle, käen ensimmäinen kukunta oli tärkeää kuunneltavaa. Ilmoittihan se meille montako vuotta saimme vielä elää. Seuraavat kukunnat ennustivatkin sitten vähemmän tärkeitä asioita. Koska löytyisi sulhanen, montako lasta saisimme, ja muuta siihen aikaan yhdentekevää. Ei haitannut yhtään, vaikka käki munikin toisten haudattaviksi, koska se oli pyhä lintu ja mummo sanoi, ettei sellaisen sopinut hautoa.

Anni Polvan isä, tamperelainen rautatieläinen Karl Heinonen rakennutti kesämökin synnyinkotinsa tontille vuonna 1919. Lujatekoinen mökki seisoo yhä Lovojärven rannalla. Lovojärvi on alle kilometrin mittainen kapea järvi suurten mäkien välissä Lammin kirkolta itään.

Lammi on ollut tunnettu pellavapitäjä ja pellavaa on viljelty Lammilla 1600-luvulta lähtien. Lovon rannassa kävivät kylän naiset kesäisin pesemässä pyykkejään. Poutapäivinä rannat olivat jutustelevia pyykkäreitä täynnä ruotimassa samalla kaikki kylän keskeiset asiat ja kuumimmat puheenaiheet. Perusteellisen keittämisen jälkeen pyykit huuhdeltiin Lovossa ja ne saivat vielä viimeisen kerran kartun paukutusta.

Lopuksi pikkupyykki levitettiin narulle kuivumaan, mutta lakanoiden ja pöytäliinojen kokoluokka leviteltiin rantaheinikon päälle. Aurinko valkaisi valkopyykin entisestään. Lopulta se Annin mukaan hohti sellaista valkeutta, josta nykyisin ei enää tiedetä mitään. Pellava muuttui hopeanhohtoiseksi. ”Se oli kuin enkelten siivet.”