Pyhiltä on turha odottaa ihmettä – Tärkeimpiä ovat päivät uudenvuoden ja joulun välissä

Syksy kahdeksan vuotta sitten oli ollut raskas ja tahmea. Lapsi aloitti koulun, töissä oli yt-neuvottelut ja kotona vesivahinko. Purin hammasta ja pidin henkeä yllä. Hoin itselleni, että jouluna helpottaa. On loma, ja pääsemme perheen kanssa pitkään odotetulle matkalle.

Yt-neuvottelut menivät, lapsi tottui koulunkäyntiin, ja lopulta vesivahingon aiheuttama remonttikin valmistui pari viikkoa ennen joulua. Pääsimme myös reissuun.

Aatonaattona saimme tiedon toiselle puolelle maapalloa, että läheinen perheenjäsen on mennyt huonoon kuntoon. Tiesimme, että lähipäivien aikana voimme odottaa vain pahinta. Aattona kesken joulu­aterian saimme puhelun, että hän oli kuollut. Joulunvietto loppui ennen kuin se ehti alkaakaan. Syksyn vastoinkäymiset ja rasittavuudet tuntuivat yhtäkkiä kovin mitättömiltä.

Jos olisin voinut valita, olisin oitis palannut yt-neuvottelujen tai remonttikaaoksen keskelle. Tämmöiselle maallistuneelle suomalaiselle joulu tarkoittaa hyvää ruokaa ja leppoisia vapaapäiviä perheen ja läheisten kanssa. Silti luomme noille muutamalle päivälle välillä melko kohtuuttomiakin odotuksia. Ikään kuin yksi tai kaksi onnistunutta pyhäpäivää palkit­sevat koko syksyn tai vuoden puristamisen.

Itse muistan tuon joulun jälkeen aina, ettei kannata stressata, mitä tapahtuu joulun ja uudenvuoden välissä, tärkeimpiä ovat ne ihan tavalliset päivät uudenvuoden ja joulun välissä. Ja niistä kannattaa tehdä niin hyviä kuin mah­dollista.

Rentoa joulua!