Jotain on pielessä! Pitääkö Leijonien vaihtaa päävalmentajaa? – "En muista koskaan nähneeni Antti Pennasta näin ilmeettömänä mörököllinä"
Ruotsi löi Suomen maalein 4–2 Sveitsin EHT-turnauksessa. Aition Petteri Sihvonen antaa Jääkiekkoliiton johdolle tylyt ehdot: jos Leijonien alisuorittaminen jatkuu ja tunnelma vaihtoaitiossa pysyy synkkänä myös Sveitsiä vastaan, katseet kääntyvät väistämättä kohti valmennusta. Äärimmäisenä vaihtoehtona esiin nousee Jussi Tapolan nimi Pennasen korvaajaksi, jos ongelmat osoittautuvat syviksi ja korjaamattomiksi.
Erotuomari pudottaa ottelun alussa kiekon jäähän. Suomi–Ruotsi. Sakari Manninen voittaa keskipistealoituksen, kiekko menee puolustaja Vili Saarijärvelle, jolla olisi mahdollisuus voittaa punaviiva ja lyödä kiekko syvälle Tre Kronorin alueelle, jonne lähtisi Leijonien kova prässi.
Tuo toteutuu, mutta vain Mannisen aloitusvoiton ja Saarijärven kiekolliseksi tulemisen osalta. Sen jälkeen tapahtuukin pieni suuri asia. Saarijärvi ei pyrikään voittamaan punaista, vaan kurvaa u-käännöksen ja luistelee alaspäin kuusi, seitsemän metriä ja antaa pakki-pakki-syötön Mikko Lehtoselle.
Tuolla samalla siunaamalla minä kokeneena jääkiekkoanalyytikkona tajuan ja tiedän, että Leijonien päävalmentaja Antti Pennanen on tullut järkiinsä. Näen, että Leijonat on aikeissa pelata koko ensimmäisen erän Meidän pelin rytmejä jaloslaisittain.
Tunnen Pennasen, ja sitä mukaa nuo pienet ensimmäiset teot ottelun alussa johtavat siihen, mitä ajattelinkin: Leijonat todella pelasi läpi erän jaloslaisittain.
Arvostan Antti Pennasen myöntymistä sen edessä, ettei hän enää olekaan keksimässä suomalaista jääkiekkoilua ja jopa globaalia lätkää uusiksi, vaan hän vihdoin turvaa hyväksi koeteltuun ja koettuun suomalaisen jääkiekkoilun konstiin. Pennasen Leijonat pelaa juuri nyt täysin eri tavalla kuin vuosi sitten samaan aikaan.
”Ei riitä, että pelitapa on kunnossa, jos pelaajat eivät suorita rennosti.”
Leijonat ei pelannut täydellistä vaan sittenkin hyvän ensimmäisen erän Tre Kronoria vastaan. Muutamia kertoja hyökkääjät h2 ja h3 eksyivät puolustamaan väärällä hetkellä eteenpäin, joista Ruotsi sai vaarallisia tasavoimaisia hyökkäyksiä. No, tuollaista sattuu paremmissakin piireissä.
Se jäi kovasti mietityttämään, että kun aikeet turvata maksimaaliseen kiekkokontrolliin olivat oikeat, miksi useilla Suomen pelaajilla syöttötyöskentely ja syöttöjen vastaanotot lipsuivat? Ilmiö oli sama viime kaudella MM-kisojen alla EHT:lla ja MM-kisojen alussa.
Jotakin pelaajat jännittivät, mutta mitä? Pennasta? Ja hänen luomaansa ilmapiiriä? Ehkä.
Ei riitä, että pelitapa on kunnossa, jos pelaajat eivät suorita rennosti. Tässä on Pennasen Leijonilla vielä hurja takamatka Jukka Jalosen Leijoniin. Jalosen Leijonissa ei käytännössä koskaan melkeinpä yksikään pelaaja pelannut hermostuneesti ja alle tasonsa. Jalonen sai yksilönsä päinvastoin ylisuorittamaan.
En voi olla aprikoimatta sitä, että kun pelaajat pelaavat yksilöinä alle tasonsa ja päävalmentaja Pennanen mököttää vaihtoaitiossa, onko niin, että Pennanen valmentaa tällä hetkellä jaloslaista Meidän peliä pitkin hampain.
Yhtä kaikki, ensimmäinen erä oli peliotteen hallinnan puolesta hyvinkin tasainen. Jos suomalaiset olisivat kyenneet pelaamaan rennommin syöttöpeliään, Ruotsi olisi ollut täysin aseeton.
Suomelle ylivoimamaali, ja Ruotsille tasoitusmaali Suomen puolustusalueen puolustuspeliä vastaan, kun Juuso Riikolan ja Jere Sallisen yllätti puikkauksellaan Tre Kronorin pakki samalla, kun Riikola puolusti ruotsalaisten hyökkääjää. Ensimmäisen erän jälkeen tulostaululla oli lukemat 1–1.
”Jotakin Pennanen on ymmärtänyt jääkiekkoilusta väärin - -.”
Odotin suurella jännityksellä, aikooko Pennanen peluuttaa toisen erän Leijoniaan pennaslaisittain. Ajattelin, että toivottavasti ei.
Kävi niin, ettei Suomi pelannut pystyyn ja surutta prässäten toista erää pennaslaisittain, mutta voi sanoa, että jotakin rasittuneita vanhoja kaikuja pennaslaisuudesta pelaamisessa oli.
Jos ensimmäisessä ja kolmannessa erässä pakit eivät keskialueella puolusta suurin surmin vastaan, niin vielä vähemmän toisessa erässä pitäisi tehdä niin! Suorastaan käsittämättömällä tavalla Leijonien puolustajat ajoivat rajusti tai lievästi vastaan. Jotakin Pennanen on ymmärtänyt jääkiekkoilusta väärin, kun hän salli tai oikeammin pyysi puolustajiaan puolustamaan keskialueella eteenpäin.
”En muista nähneeni Antti Pennasta koskaan näin ilmeettömänä mörököllinä pelaajapenkin takana, mitä nyt on nähty Sveitsin EHT-turnauksessa. ”
Ja sittenkin, toisessa erässä vielä ensimmäistäkin erää pahemmin Leijonien pelaajat pelasivat hermostuneesti ja epävarmasti. Tuo tuollainen ei voi johtua mistään muusta kuin psykologisesta ilmapiiristä. Jotakin oli mennyt pieleen siinä elossa ja olossa, niinä tunteina, jotka pelaajat viettivät Tshekki- ja Ruotsi-pelien välillä.
En muista nähneeni Antti Pennasta koskaan näin ilmeettömänä mörököllinä pelaajapenkin takana, mitä nyt on nähty Sveitsin EHT-turnauksessa. Toivottavasti hänen ilmeensä ja olemuksensa on erilainen joukkueen pelipalavereissa.
Kakkoserä oli suorastaan suvereenia Tre Kronorin hallintaa.
”Suomen paras pelaaja oli selkeästi ylitse muiden puolustaja Mikko Lehtonen.”
Kolmanteen erään lähdettiin Ruotsin 2–1-johdossa. Suomi ei saanut kunnollista takaa-ajovaihdetta silmään. Kävi muun muassa niin, että Ruotsin viljalti pelaama trap löi melko totaalisesti laudalta Suomen hieman puolivillaisesti organisoidut viivelähdöt.
Leijonille takavuosilta tyypillistä rajua loppurypistystä ei muodostunut pelin viimeisellä kymmenminuuttisella. Tre Kronor puolusti erinomaisesti, mutta Leijonilta puuttui sellainen tarvittava ylimääräinen tiikerinsilmä, jossa henki olisi ylittänyt materian, jolloin Ruotsi olisi voinut olla vielä kerran horjutettavissa.
Suomen paras pelaaja oli selkeästi ylitse muiden puolustaja Mikko Lehtonen. Lehtonen on ainoa pelaaja, joka voi mahtua olympialaisiin mukaan Euroopassa pelaavista suomalaista.
”Tulee hellävaroen varjoissa varmistaa, että päävalmentaja on kaikissa parhaissa voimissaan viemään NHL-Leijonat olympiakaukaloon.”
En halua ylidramatisoida Leijonien ja Antti Pennasen tilannetta suhteessa Milano-Cortinan talviolympialaisiin. Merkitsen kuitenkin tähän ylös sellaisen huomautuksen, josta GM Jere Lehtisen ja Suomen Jääkiekkoliiton tulisi tavalla tai toisella ottaa vaarin.
Tulee hellävaroen varjoissa varmistaa, että päävalmentaja on kaikissa parhaissa voimissaan viemään NHL-Leijonat olympiakaukaloon. En sinänsä esitä tässä epäilyä, ettei kaikki olisi hyvin.
Fakta kuitenkin on, että Leijonien oikeastaan aivan kaikki pelit ja turnaukset neljän maan NHL-turnauksesta lähtien ovat menneet tavalla tai toisella vähän niin ja näin.
Karjala-turnauksessa ja nyt Sveitsin EHT-turnauksessa homma ei ole kiikastanut enää pelitavasta. Nyt ongelmat ovat ilmapiiriin liittyviä.
Jos vielä huomennakin pelaajat alisuorittavat ja vaihtoaitiossa mökötetään miehissä Sveitsiä vastaan, on pidettävä mahdollisena, että Jussi Tapola ottaa valmentaakseen Leijonia Milano-Cortinassa. Tosin korostan, että moiseen mennään vain, jos ongelmat ovat syvällä ja korjaamattomia. Ei ole missään nimessä toivottavaa, että jouduttaisiin turvaamaan Tapolaan.
