Image

Jostakin kuuluu huutoa


Harry Salmenniemen novellit ovat levottomia tarinoita vallasta, kirjoittaa Marjo Niemi.
Kuvat Anja Reponen

Kolumni on julkaistu Image-lehden numerossa 2/2019

Ministeri istuu junassa kiperän sosiaalipoliittisen päätöksen jälkeen. Hän tietää päättäneensä niin, että monia tulee päätöksen vuoksi kuolemaan.

”Osa kuolisi sairauksiin, jotka olisi voitu parantaa; osa kuolisi aliravitsemukseen; osa tappaisi itsensä.”

Tämä ministeri löytyy Harry Salmenniemen novellista Päätöksiä. Kun samaan aikaan todellisuudessa ykkösuutisena on hoivakotien tilanne ja sote, lukukokemus alkaa uudella tavalla syvetä vaalikeväässä.

Salmenniemen kokoelma Delfiinimeditaatio ja muita novelleja tarkastelee valtaa ja varsinkin vastuuta. Kuulostaa ryppyotsaiselta mutta onkin täysin levotonta materiaalia. Jos novellimielikuva on ohikiitävä kesäsade, saattaa hivenen yllättyä. Nämä novellit ovat samaan aikaan sekä anarkistisia että salonkikelpoisia. Kokoelma on vauhkosti kasaan niitattu ja hyvin ajateltu.

Nyt ei ainakaan voi syyttää fiktiivistä teosta nykyajan tai sanomisen pakoilusta. Tässä kokoelmassa ei luoda allegoriaa nykyhetkestä historian kautta tai scifin keinoin, vaan ihan ollaan tässä ajassa.

Se toimii. Harry Salmenniemi käyttää hyvin taiteen vapauteen ja riskinottoon sisältyvän mahdollisuuden. Novelli on novelli, kun sen sellaiseksi ilmoittaa.

Salmenniemi valmistaa kokoelmassaan surrealistisia yhdistelmiä, jotka valpastuttavat kuin sähköisku vuosien uniongelmien jälkeen. Paras taiteellinen sekoite on niin yllättävä, että se on todempaa kuin tosi.

Kokoelman henkilöillä on usein valtaa: on poliitikkoa, terapeuttia, julkkista, taiteilijaa ja lääkäriä.

Millainen ammatti on poliitikko tai yritysjohtaja? Viime vuosina olen enenevässä määrin miettinyt, millainen byrokraattinen ja psykologinen tekniikka mahdollistaa ihmiselle niiden päätösten tekemisen, joista seuraa itsestäänselvästi pahaa luonnolle tai suurelle joukolle ihmisiä tai eläimiä.

Miten vastuu hajautetaan päättäjän tai johtajan työssä? Miten päätöksen seuraukset etäännytetään tai suljetaan pois mielestä? Tuleeko ammatti-identiteetin mukana puskuri ja sydämen silmälaput?

Kiireestä on varmasti hyötyä: siinä menee helposti poikki yhteys lajitovereihin ja itseen, eikä kiire tunnetusti lisää kykyä asettua toisen asemaan. Yksi kokoelman kertojista antaa tälle karikatyyrille nimenkin: suodatinkahvin kiihdyttämä tappajarobotti.

”Kukaan ei kerro, kuinka paljon päättäjämme joutuvat syömään psyykenlääkkeitä kestääkseen elämänsä ja päätöksensä. On selvää, että he eivät nuku miltei koskaan. Silloin harvoin kun he sulkevat silmänsä, tajunta vyöryttää esiin loputtoman sähköpostien ja twiittien vyyhdin.”

Tietenkään se ei ole terveen ihmisen elämää, ja siksi he eivät kykene terveisiin päätöksiin.

Teoksen valtaa omaavat henkilöt epäröivät vain vähän. Tuhoisan päätöksen tehnyt ministeri ei koe voineensa äänestää toisin. Hän kursii omatuntoaan kasaan itsetyytyväisyydellä, kun on kuitenkin lukenut läpi tutkijoilta tilatut selvitykset, toisin kuin kukaan muu. Sen sijaan novellien ne henkilöt, joilla ei välttämättä ole suoranaista valtaa mutta jotka miettivät vastuuta ja onnen mahdollisuutta vallitsevissa olosuhteissa, epäröivät senkin edestä. He tamppaavat ratkaisukeskeisyyden ja epätoivon väliä etsien asentoa elää.

Auttaisiko päättäjille kohdennetun luostarin perustaminen? Siellä he voisivat levätä ja parantua palatakseen tekemään oikeat päätökset elämän suojelemisen puolesta.

Valitako elää todellisuudessa vai harhassa? Todellisuudessa on psyykkisesti vaikeaa, mutta toinen vaihtoehto on se samainen onnellinen ajatteluvapaa pöhnä, joka mahdollisti vaikkapa reippaan kansallissosialismin ja joka mahdollistaa kaiken sen, minkä vuoksi todellisuudessa on niin helvetin hankala olla.

Tässä maisemassa masentuneet ovat munkkeja ja nunnia: ”Ne valitut, jotka katsovat kuulokkeet korvillaan televisiota, juovat lämmintä olutta ja pelkäävät, suorittavat ikiaikaista pyhää tehtävää. He lepyttävät jumalia, hillitsevät paholaisen kostoa, koska meistä muista ei siihen ole.” Sitaatti kuvaa hyvin Salmenniemen tarjoamia uusia näkökulmia. Hänen kokoelmansa vahvistaa viime vuosina kasvanutta aaltoa: novellin parissa tapahtuu nyt todella kiinnostavia.

Julkaistu: 22.2.2019