Joskus matkakohteesta voi tulla kävijälle oikea rakas "sydänmaa" – näyttelijä Venla Saartamolle se paikka on Costa Rica
Näyttelijä ja joogaohjaaja Venla Saartamo hurahti jo nuorena seikkailemaan maailmalla. Niin hän löysi oman ”sydänmaansa”, Costa Rican.
Venla Saartamo ei ole koskaan tyytynyt jo ajamiinsa uriin. Hän nousi vuosituhannen vaihteessa yleisön tietoisuuteen tv-sarja Salattujen elämien Miia Laitelana, mutta taiteilijaperheen tytär ei näyttävästä startista huolimatta ryhtynytkään kokopäiväiseksi näyttelijäksi.
”Kaksikymppisenä halusin ennen kaikkea vain reissata”, Saartamo kertoo ja nauraa. ”En miettinyt mitä töitä teen, kunhan saan rahat matkustamiseen. Salattujen elämien kanssa olin niin naimisissa, ettei matkailu ollut mahdollista samalla tavalla kuin jossakin muussa duunissa.”
Lapsena Saartamo oli reissannut paljon perheen kanssa ”lämpöön ja Lappiin”, jossa hänen äidillään Eija Ahvolla oli keikkoja. Täysi-ikäiseksi tultuaan Saartamo kävi myös parina kesänä interraililla ja Thaimaassa. Niistä aktiivisista reissuajoista kertoo paljon tarina yhdestä marraskuisesta illasta.
”Olin ystävieni kanssa baarissa Helsingissä, ja yhtäkkiä vain päätimme, että täältä kylmän ja loskan keskeltä on aivan pakko päästä pois. Kävimme taksilla hakemassa kotoa hammasharjat ja bikinit, ja lähdimme lentokentältä ensimmäisellä aamulennolla Bangkokiin.”
Odottaessaan ensimmäistä lastaan vuonna 2007 Saartamo innostui joogasta niin, että päätti kouluttaa itsensä alan ohjaajaksi. Perusopintojen lisäksi hän hankki pätevyyden äitiysjoogaan ja Italiasta lähtöisin olevaan scaravelli-joogaan.
Saartamo kuvailee scaravelli-joogaa hitaaksi ja meditatiiviseksi lajiksi. Yksi sen opettajista, Sandra Sabatini, onkin kutsunut lajia haukottelujoogaksi. Haukottelu kun ei aina kieli väsymyksestä – se on fysiologinen reaktio, jonka voi saada aikaan vaikka jalkapohjien, kämmenien tai kainaloiden aktivoimisen kautta. Tarkoitus on tutustua omaan kehoon ja hengitykseen, tehdä tilaa sisältä päin.
Joogamatkailua Saartamo ei ole juurikaan harrastanut.
”Olen ollut vain yhden kerran Italiassa Sabatinin kurssilla”, hän kertoo. ”Joogaretriitit ovat kukkarolleni turhan kalliita, ja asenteeni on, että sitä voi harrastaa koska vain ja missä vain. Kehon aistiminen ja tiedostaminen pitkin päivää on vähintään yhtä tärkeätä kuin joogatunti kerran viikossa. Minulle tärkeimpiä joogassa ovat hengitysharjoitukset.”
Tällä hetkellä Saartamo toimii Helsingin Jätkäsaaressa toimivan Hotel AXin tapahtumapäällikkönä. AX on Suomen oloissa erityinen majapaikka, jossa yhdistyvät taide ja hotellipalvelut. Huoneet on sisustettu eri taiteenlajien hengessä. Aula muistuttaa baaritiskeineen ja kirjahyllyineen enemmän harrastuskeskusta kuin hotellia, ja 120 katsojaa vetävässä klubitilassa pyörii esityksiä jazzista maailmanmusiikkiin, stand up -komiikkaan ja ravintolateatteriin.
”AXin tarkoitus on olla yhtä lailla jätkäsaarelaisten olohuone kuin hotelli”, Saartamo kertoo.
Hän alkoi joitakin vuosia sitten opiskella matkailualaa ja matkapalveluiden tuottamista Perhon liiketalouskoulussa.
”Tässä työssäni yhdistyvät intohimoni taiteisiin ja reissaamiseen. Kontaktit muusikoihin ja näyttelijöihin sekä kyky heittäytyä uusiin asioihin auttavat paljon.”
”Saartamo ihastui Costa Ricassa luontoon ja ihmisten ystävällisyyteen. Vaikka maa ei ole suuri, siellä riittää erilaisia alueita tutustuttaviksi.”
Yksi asia Venla Saartamon elämässä on pysynyt vakiona: rakkaus Costa Ricaan. Vuonna 2000 hän halusi lähteä Latinalaiseen Amerikkaan oppiakseen espanjaa. Ystäväperheessä oli ollut vaihto-oppilaana Costa Ricasta saapunut Ernesto, ja alle viiden miljoonan asukkaan maa tuntui luontevalta ponnahduslaudalta maanosaan.
”Alkuperäinen ajatus oli, että lähtisin sieltä valloittamaan mannerta”, hän kertoo nauraen. ”Että menisin varmaan Chileen saakka. Mutta Costa Rica olikin niin ihana, että jämähdin sinne.”
Saartamo ihastui paikallisten ystävällisyyteen ja maan luontoon. Vaikka Väli-Amerikassa sijaitseva Costa Rica ei ole suuri, siellä riittää silti erilaisia alueita tutustuttaviksi.
”Vaikka niitä teitä ei autolla pääse yleensä etenemään kovin nopeasti, maan voi ajaa päästä päähän helposti päivässä. Keski-Amerikka tuli koluttua enemmän tai vähemmän läpi. Ehdottomasti eksoottisin ja mieleenpainuvin paikka oli Belizen Caye Caulkerin saari, sinne haluan palata!”
Costa Ricalla on tavallaan kaksi eri puolta. Karibianmeren puoleisella itäosalla on oma kulttuurinsa, ja puheessa kuuluu afrikkalaisvaikutteinen patois-kieli. Afrikan-tausta näkyy myös ruuassa, jossa kookos on paljon esillä. Tyynenmeren puolella ja sisämaassa vallitsee perinteisempi costaricalainen kulttuuri. Sen herkkuihin kuuluvat ceviche ja suolaiset banaanit, jotka friteerataan ja syödään majoneesin kanssa.
The National Geographic nimesi Costa Rican vuonna 2017 yhdeksi maailman onnellisimmista paikoista. Sen nimikin on suomeksi ”rikas rannikko”. Luonnostaan ja ekologisuudestaan maa on niin ylpeä, että sen motto on myös tervehdyksenä käytetty pura vida, puhdasta elämää.
”Ensi kertaa sinne menevälle sanoisin, ettei kannata jäädä pääkaupunki San Josehen”, Saartamo neuvoo. ”Se on hyvä aloituspaikka, mutta sitten aamulla voi mennä bussiasemalle katsomaan minne jatkaisi. Haluaako sisämaan sademetsiin ja viidakoihin, vai lähteekö rannoille.”
Costa Rican rannoista Saartamon suosikki on Montezuma, jonne pääsee San Josesta bussi–lautta-yhteydellä. Montezumassa häntä kiehtovat erityisesti vesiputoukset, joilla Saartamo on käynyt usein.
Jos tulivuoret kiinnostavat, Costa Ricassa kannattaa lähteä yhä toimivalle Arenalvuorelle. Sen lähellä ilma on raikkaudessaan vailla vertaa, Saartamo kehuu. Manuel Antonio taas on hieno kansallispuisto, jossa voi nähdä villieläimiä.
”Isäni oli 1960—80-luvuilla matkaoppaana Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa”, Saartamo kertoo. ”Hän on opettanut, että aina kannattaa kysellä mahdollisimman paljon. Nykyisin kun ihmisillä on kännykät, he olettavat tiedon olevan verkossa eivätkä kehtaa kysyä. Mutta jos haluaa Costa Ricassa nähdä vaikka laiskiaisten poikasia tai isoja papukaijoja, paikalliset tietävät kohteet ja kyydit parhaiten.”
”Paikallisten ihmisten elämän fiilistely ja heihin tutustuminen on parasta matkailua, Venla Saartamo ajattelee. Siksi hän myös palaa usein lempipaikkoihinsa.”
Vaikka Latinalaisella Amerikalla on vaarallistakin mainetta, Saartamo ei ole tuntenut Costa Ricassa oloaan turvattomaksi. Hän on omaksunut tavan kulkea kaduilla päättäväisesti, kuin aina tietäisi mihin olisi menossa.
Saartamo tutustui Costa Ricassa lastensa isään, ja hän laskeekin viettäneensä maassa yhteensä kolme ja puoli vuotta elämästään. Pisin pätkä oli vuosi, jolloin Saartamo muun muassa lauloi jazzia paikallisissa klubeissa. Pitkiin, yleensä 3—4 kuukauden rupeamiin maassa on syynä myös hänen viehtymyksensä hitaaseen matkailuun. Monilla paikoilla on kerroksia, jotka paljastavat itsensä vasta, kun niissä viettää enemmän aikaa ja muuntuu turistista osaksi ympäristöä.
”En ole koskaan ollut niitä ihmisiä, jotka haluavat joka päivä nähdä jotain uutta”, Saartamo sanoo. ”Päinvastoin haluan mennä takaisin ihaniin ja tärkeisiin paikkoihin. Pidän enemmän pienistä kylistä kuin suurkaupungeista. Paikallisten ihmisten elämän fiilistely ja heihin tutustuminen on matkailua parhaimmillaan.”
Saartamo kutsuu Costa Ricaa sydänmaakseen, jossa hän aikoo käydä edelleen. Viime aikoina häntä ovat kuitenkin alkaneet kiehtoa Euroopan vanhat kaupungit, kuten Málaga. Hän keskittyy työhönsä AXissa, mutta haaveissa on muutaman kuukauden autoreissu historian kyllästämiin kaupunkeihin, kuten Budapestiin, Venetsiaan ja Firenzeen.
Nykyisen miehensä kanssa hän on haaveillut myös vanhan maatilan ostamisesta ja remppaamisesta Etelä-Ranskassa. Sinne he voisivat perustaa bed & breakfast -tyylisen majapaikan. Jos tarjolla on sopivat tilat, siellä voisi järjestää vaikka jooga- ja tanssikursseja tai -retriittejä.
”Olen aina uskonut, että vain kokeilemalla saa tietää, mitä elämässään haluaa tehdä”, Saartamo toteaa. ”Sitä periaatetta olen noudattanut mielestäni ihan onnistuneesti.”
