Kun Jorma Uotinen sai aivoinfarktin, Sami Sykkö oli liiankin innokas tukemaan ystäväänsä: ”En halunnut, että Jorma saa uuden kohtauksen vuokseni”

Ensi kohtaaminen

Sami Sykkö oli nuori koululainen ja taitoluistelija, joka joutui välillä olemaan poissa koulusta pois harjoitusten ja kilpailujen takia.

– Opettajani ei koskaan huomauttanut poissaoloistani, mutta kun minusta kirjoitettiin lehdessä, hän laittoi jutun luokan seinälle. Joku kävi pistämässä silmieni kohdalle nastat. Tajusin jo silloin pienenä, ettei sen tekijä ole paha vaan hiukan kateellinen.

Samille teatteri ja tanssikin tuli tutuksi. Hänen sukulaistätinsä oli teatterilla siivoojana ja järjesti teatterista kiinnostuneelle pojalle lippuja. Hän kävi päälle kymmenvuotiaana katsomassa useita Helsingin kaupunginteatterin esityksiä. Siellä esiintyi myös tanssija Jorma Uotinen.

Ensimmäiset Jorman esitykset olivat pienelle Samille turhan vaativia, mutta pari vuotta myöhemmin hän koki oivalluksen Jorman B12-esityksessä: tanssi voi olla väkevää, tunteisiin vetoavaa tarinankerrontaa. Ei samanlaista kuin puheteatteri, mutta hyvin koskettava taidemuoto.

Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin aikuiseksi kasvanut Sami ja Jorma tapasivat ensimmäistä kertaa. Vuonna 1970 syntyneellä Samilla ja vuonna 1950 syntyneellä Jormalla synkkasi heti.

– Tein Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen pienen haastattelun Jormasta ja sitten isomman jutun hänen upeasta kodistaan Gloriaan, jonka päätoimittajana olin aloittanut vuoden 2010 alussa. Juttu oli ensimmäisessä päätoimittamassani lehdessä, Sami kertoo.

Ystävyys ja kahden miehen sielunkumppanuus alkoi kehkeytyä haastatteluhetkien aikana, ja Sami sai kutsun Jorman 60-vuotispäiville Porin Raatihuoneelle.

Sami muistaa, miten Jorma lauloi juhlissa muun muassa koskettavan Tuulet tyyntyneet -laulun.

– Hän ei vain laulanut, vaan katsoi esityksen aikana jokaista vierastaan silmiin ja rakensi yhteyden. Se on Jorman erityistaito – sekin!

Rakas ystävä

Jorma kuuntelee vilkasta Samia ja sanoo, ettei kahdenkymmenen vuoden ikäero ole koskaan vaikuttanut heidän ystävyyteensä. Vuosilla ei ole merkitystä, jos elämänkatsomus on samansuuntainen.

Elämänkumppaneita he eivät ole koskaan olleet.

– Me emme ole kumppaneita, vaikka sitä tivattiin muun muassa silloin, kun Sami osallistui Ansku Bergströmin parina vuonna 2010 Tanssii tähtien kanssa -kilpailuun. Olemme ystäviä! Pidän Samin nopeaälyisyydestä ja siitä, että hänellä on kysymyksen päälle toinen kysymys. Voimakkaita mielipiteitä hänellä riittää, Jorma naurahtaa.

Tanssii tähtien kanssa -syksy oli itse asiassa pisin jakso, jolloin ystävykset eivät olleet jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa.

– Saatoimme törmätä toisiimme ohjelman maskissa, mutta kilpailusta ja tuomaroinneista emme puhuneet tietenkään mitään. Kerran, kun Jorma antoi tiukempaa kritiikkiä tanssistani, äitini Ritva soitti vähän tuohtuneena, että miten ystävä voi tuollaista sanoa. Totesin äidille, että kukaan ei valita Jorman kriittisyydestä minua kohtaan. Sen sijaan olisi ollut ongelma, jos hän olisi ollut pisteiden kanssa turhan hölläkätinen.

Ystävyyden vuosien dramaattisin tilanne oli viime vuonna, kun Jorma sai kotonaan aivoinfarktin. Sami sai siitä heti tiedon Jorman läheisiin tiiviisti kuuluvalta Helena Lindgreniltä ja meni katsomaan Jormaa heti tämän kotiuduttua sairaalasta.

Juttua riitti viiden tunnin visiitin verran.

– Jorman verenpaine kohosi sinä aikana niin, että seuraavana päivänä kurkistin vain Jorman kodin ulko-ovesta ja ojensin hänelle korvapuustipussin. Enhän minä halunnut, että ystäväni saa uuden kohtauksen minun läsnäoloni vuoksi!

Jorma on toipunut hyvin ja sanoo omintakeisella huumorillaan, että pystyy hyvin muodostamaan suht selkeitä lauseita ja kävelemään suht suoraan.

– Tosin Lontoon-reissulla en antanut sinun kävellä ajoradan puolella, kun näytti, että sinulla jotenkin heitti sille puolelle, Sami muistuttaa.

Jorma ei ole jäänyt suremaan sairaskohtaustaan tai pelkäämään tulevaa. Ei pidä märehtiä tapahtunutta, eikä suruun saa juuttua.

– Aina tulee päivä, jolloin suru on ohi, Jorma sanoo.

Maailmalla

Sami ja Jorma ovat reissanneet yhdessä Lontoossa ja Pariisissa, mutta ensimmäinen matka suuntautui Tukholmaan. Ja tietenkin vikkelän Samin ideasta.

Hän oli bongannut Dramatenin Rikhard III -esityksen. Se oli syy lähteä, ei vain shoppailu ja nautinnolliset Tukholman ravintolaelämykset.

Shoppailuakin siellä tuli harrastettua, kuten muillakin matkoilla. Heitä molempia kiinnostaa vaatteet, sisustus ja ylipäätänsä kaikki se, mitä kirjailija Mika Waltari kutsui kauniiksi turhuudeksi eli elämää sulostuttavaksi estetiikaksi.

– Jorman myötä olen tajunnut, miten pukeutumisessa voi ottaa vapauksia ja ennen kaikkea uskallusta ajatella isosti. Luovuudella ei ole rajoja, jos ei niitä itse aseta, Sami sanoo.

Valtakunnan ykköspukeutuja Jorma toteaa, että hänellä on ollut kakarasta lähtien vahva oma tyyli. Olihan hänen edesmennyt äitinsä ompelija.

– Kaikkia makuja ei voi koskaan miellyttää, mutta keskinkertaisuuteen ei kannata langeta. Meillä ei ole muuten koskaan samaan aikaan samanlaisia vaatteita päällä, vaikka joskus olemme ostaneet toisistamme tietämättä tismalleen samanlaiset housut, Jorma sanoo.

Sami huomauttaa, että yhteen kohteeseen hän ei ole saanut Jormaa mukaansa. Se on Tallinna.

– Kävin siellä aikoinaan 1990-luvulla, jolloin kaupunki oli tietysti ihan muuta kuin nyt. Yhden kerran olen käynyt päivämatkalla siskoni Virpin kanssa, Jorma sanoo.

Katse eteenpäin

Ystävykset ovat olleet toistensa tukena myös vaikeissa elämänvaiheissa, sillä elämä ei ole vain estetiikkaa, kulttuurielämyksiä, matkoja ja shoppailua. Sami tunnustaa valitsevansa usein turvallisemman vaihtoehdon kuin Jorma ja on huomannut, että tämä on usein ratkaisuissaan häntä rohkeampi.

Kun Sami sai yllättäen ja varoittamatta potkut Glorian päätoimittajan paikalta oltuaan ruorissa vasta pari vuotta, Jorman kannustus ja esimerkki kantoivat eteenpäin.

– Tilanne oli minulle vaikea ja tuntui epäreilulta. Huomasin lopulta, ettei pahakaan takaisku kaatanut minua, vaikka alkuvuosi 2012 oli sään puolesta harmaa ja sain jatkuvasti selitellä potkuja niin tutuille kuin tuntemattomille.

Sami ei ollut ajatellut elämää lehtitalon ulkopuolella, mutta nyt hän on LUT-yliopiston työelämäprofessori. Tekeillä on myös Joensuun uuden taidemuseon avajaisnäyttelyn ideointi.

Jorma sanoo, että hänkin mietti Kansallisbaletin johtajuuden jätettyään, kelpaako enää mihinkään.

– Kohtasin silloin samoja kysymyksiä kuin Sami Glorian päätoimittajuuden jälkeen. Minulle tarjottiin paikkaa Göteborgin baletin johtajana, mutta en lähtenyt. Mitä minä siellä tekisin, kun ystäväni ja elämäni ovat Helsingissä? Vuosi sen jälkeen sain tarjouksen Kuopio tanssii ja soi -festivaalin taiteellisena johtajana. Elämällä on tapana järjestyä.

Kun ärsyttää

Jormaa huvittaa ajatella, mikä häntä Samissa ärsyttää ja ärsyttääkö ylipäätänsä. Jos jotain pitää keksiä, niin ehkä se on odottaminen, johon hän on tottunut myös Helenan kanssa. Helenaa sai ja saa edelleen odottaa.

– Suutun harvoin kehenkään, enkä pyri koskaan muuttamaan toista. Joku on sanonut, että minulla on lehmän hermot. En sinänsä hermostu odottamiseen, vaikka ajankäyttö on Samin kanssa välillä vähän haastavaa. Sanon vain, että ota oma aikasi esimerkiksi silloin, kun hän sanoo käyvänsä nopeasti vessassa!

Sami kuuntelee Jormaa ja sanoo, että Jorman viisautta on antaa ihmisten olla mitä he ovat.

– En kyllä keksi hänestä mitään ärsyttävää. Jorma ei ole koskaan pahansuopa, vaikka osaa olla kriittinen. Jorman elämässä on tapahtunut niin valtavasti erilaisia asioita, että hänen kanssaan keskustellessa oma maailmankatsomus avartuu.

Jorma ei anna koskaan Samin ymmärtää, että olisi häntä vanhempana jotenkin fiksumpi.

Hupailua

Samin ja Jorman yhteiset intressit kohtasivat ensimmäisen kerran lehtijuttuja tehdessä, sitten muun muassa Venla-gaalan huumorintajuisina esiintyjinä.

Yllättäen Sami on saanut Jorman mukaan tekemään podcasteja. Idea oli toimittaja Baba Lybeckin. Sami & Jorma -podcast on noussut muutamassa viikossa siivilleen ja on tällä hetkellä yksi Suomen kuunnelluimmista podcasteista.

– Jormalle tämä on samanlainen kokemus kuin Kolumbukselle Amerikan löytäminen, Sami nauraa.

Jorma innostuu ajatuksesta, että on ikään kuin start up -yrittäjä nyt 73-vuotiaana!

– Tämähän on minulle aivan tuntematon maailma! Kutsun keskustelujamme hupailuiksi, joissa hyppelemme ja teemme matkalla piruetteja. Toki puhumme asiaa kulttuurista ja eri elämänilmiöistä – kuten alastomuudesta, joka on ikiaikainen aihe jo antiikin historiasta lähtien, Jorma sanoo ja toteaa samaan hengenvetoon, että jos tulee turpaan, niin ihan sama. Hän on riittävän vanha.

Podcastin nauhoituksissa Jormalla on usein mukanaan joku runo tai ajatelma, jonka hän haluaa jakaa kuulijoille ja katsojille.

– Jorman persoonassa on jotakin sellaista, joka vetoaa kaiken ikäisiin ihmisiin, ja meitä imitoidaan jo joissakin nuorten Tiktok-videoissa, Sami sanoo melkein ihmetellen.

Päivitys 21.5.2024: Haastattelun otsikkoa muutettu