Jorma Kalevi on Kanarian kolhittu keisari: iskelmälaulajan avopuoliso Anu menehtyi joulun alla
Terveys ja hyvinvointi
Jorma Kalevi on Kanarian kolhittu keisari: iskelmälaulajan avopuoliso Anu menehtyi joulun alla
Playa del Inglésin tunnetuin suomalaisravintoloitsija Jorma Kalevi, 71, menetti avopuolisonsa Anun, 49, joulun alla. Surullinen ja väsynyt iskelmälaulaja sanoo olevansa elämäänsä pettynyt.
11.1.2018
 |
Apu

Suru ja stressi ovat syöneet miestä. Liki 20 kiloa laihtunut Jorma Kalevi istuu tuttu lippalakki päässään ystäväpariskunnan rivitalokeittiössä Vantaalla. Takana on yölento Gran Canarian kotisaarelta ja murheen mustaama joulu.

Suru varjostaa iskelmälaulajan silmiä, uurteet ovat väsymyksen piirtämät. Hymy on hetkittäinen: se kirkastaa kasvot, kun valokuvaaja maanittelee mikrofonin varteen ja levysoittimessa soi artistin vuoden 1985 levytys Olethan niin kuin kotonasi. 

Kanarian keisariksi kutsuttu, Playa del Inglésissä suomalaisille tuttua Tiffany-yökerhoa yli kolme vuosikymmentä vetänyt Jorma Kalevi seurusteli ja eli avoliitossa kauniin Anunsa kanssa 23 vuotta. Jorma Kalevi sanoo, että vaikka Anu oli näyttävä ja kaunis nainen, hän oli luonteeltaan vaatimaton eikä halunnut esiintyä julkisuudessa. Jorma Kalevi haluaa kunnioittaa Anun toiveita eikä kerro avopuolisonsa sukunimeä.

Anu kuoli vain 49-vuotiaana 19. joulukuuta sairaalassa Gran Canarialla.

– Päivällä pidin Anua kädestä kiinni ja annoin jäähyväissuudelmia. Sairaala pyysi hänen passiaan, joten menin hakemaan sitä kotoa, ja kun palasin, elämäni rakkaus oli nukkunut pois. En nähnyt häntä enää.

Jorma Kalevin joulu oli musta.

– Kova paikka. Surin ja sulkeuduin sisälle, sisimpääni. Istuin kotona koko joulun.

Anu sairasti koko aikuisikänsä kroonista suolistosairautta, colitis ulcerosaa. Verraten harvinainen sairaus tunnetaan suomeksi haavaisena paksusuolen tulehduksena.

– Lääkäri oli 29 vuotta sitten Anulle sanonut, että elinaikaa ei välttämättä ole muutamaa vuotta enempää. Pidemmälle Anu sinnitteli. Lääkkeitä meni, alkoholiakin. Meillä oli hyvin värikäs elämä yhdessä, Jorma Kalevi kertoo.

– Kahdet kihlatkin ostimme, mutta naimisiin asti emme päässeet. Asetin ehtoni ja sanoin, että alttarille mennään vasta, kun osaat pitää kodista huolta. Anu oli persoonallinen oman tiensä kulkija, ja minä jouduin huolehtimaan monista arjen asioista. Pidimme Anun sairauden salassa, ja minä otin kaikki myöhästymiset ja selittelyt kontolleni. Vessa piti olla aina katsottuna lähellä.

Anun viimeiset kuukaudet olivat rankkoja, myös Jormalle, joka hoiti rakastaan ympäri vuorokauden.

– Anu ei enää syönyt mitään. Hän laihtui hirveästi, ja kun ruoka ei kerta kaikkiaan maistunut, hänen kuntonsa romahti. Sairaalaan hän lähti vasta viime hädässä, ja silloin oli kuolema jo nurkan takana.

Anu ja Jorma Kalevi tapasivat marraskuussa 1994, kun alavutelaislähtöinen tumma kaunotar tuli töihin Tiffanyyn.

– Muistan pitäneeni Anun ääntä tosi seksikkäänä, kun hän soitti työpaikasta. Hänellä oli takanaan vaikea, väkivallan sävyttämä suhde, ja hän halusi aloittaa alusta uudessa maassa. Kuukauden päästä aloimme jo seurustella.

Yökerhon omistajan ja 22 vuotta nuoremman työntekijän rakkaussuhde herätti tietysti huomiota, kateuttakin. Jorma Kalevi sanoo kokeneensa Kanarialla niin paljon kaunaa ja selkäänpuukotusta muutenkin, ettei hän jaksanut välittää.

– Sanotaan, että kateus on kahta kauheampaa, mitä kauempana kotimaastasi olet. Kanarialla sen olen todeksi karvaasti huomannut. Täällä se kateus on levinnyt vielä muihinkin kansalaisuuksiin. Minua on parjattu kaikesta: rahoista, Anusta, elämäntyöstäni.

Kun Jorma Kalevi käy läpi vuosiaan Kanarian keisarina, puheesta paistaa pettymys ja kitkeryys. Hän tuntee, että kaikki ovat pettäneet – kaikki paitsi Anu, mutta nyt rakkauskin on poissa. Mitä jää jäljelle?

– Ei minulla ole mitään haaveita. Ei mitään. Voiko ihminen elääkään ilman haaveita? Onneksi on musiikki. Laulaminen on sydämessäni. Toivon myös, että minua arvostettaisiin rehellisestä yrittämisestäni. Niin paljon olen tehnyt töitä sinisilmäisesti ja sinnikkäästi. Olen nöyrä, mutta en nöyristele.

Jorma Kalevi sanoo, että Tiffany on hänen elämäntyönsä. Vuonna 2014 hän päätti jäädä eläkkeelle, keskittyä musiikkiin ja päästä eroon ravintoloistaan. Hän laittoi toisen tanssiravintolansa, vuonna 2009 perustetun Amigon myyntiin. Tiffany meni vuokralle. 

Toive tahdin höllentämisestä kuitenkin mureni.

- Tiffanyn vuokraajat halusivat varmaan vain saada kilpailijan pois tieltään. Paikat on rikottu ja sähkölaskut maksamatta, samoin vuokrat. Tunnen itseni huijatuksi. Elämäntyöni ja eläkkeeni on pilattu. 

Jorma Kalevi kertoo käyvänsä oikeustaistoa vuokraajia vastaan. Hän omistaa yhä Tiffanyn sekä Amigon, mutta ne eivät ole aktiivisessa toiminnassa.

– Tämä on ainoa kuva, jonka Anusta näytän, Jorma Kalevi sanoo ja kuvaa edesmennyttä rakastaan ”näyttäväksi ja persoonalliseksi, sydämeltään vaatimattomaksi” naiseksi.

Kauhajoella syntynyt Jorma Kalevi esiintyi jo 14-vuotiaana.

– Isäni oli musikaalinen ja hyvä laulaja. Hän kuoli vain 43-vuotiaana Norjassa. Isän auto luisui mereen, ja hän hukkui. Teinipojalle se oli kamala paikka.

Kauhajoelta Jorma muutti Jyväskylään, koska se oli keikkailun kannalta sijainniltaan keskeisempi. Tänä vuonna tuli täyteen 50 vuotta siitä, kun Jorma Kalevi aloitti vuonna 1967 ammattilaisena artistina oman orkesterinsa kanssa. Hän kiersi Suomea vuoteen 1977, kunnes kyllästyi, osti Ruotsista auton ja asuntovaunun, ajoi Euroopan läpi Espanjaan ja päätyi lopulta Las Palmasiin.

– Lauloin ensin Palmasissa, kunnes suosioni vei minut saaren eteläosiin. Aloin esiintyä saksalaisen omistamassa Tiffany-yökerhossa 1981. Vuonna 1986 ostin puolet Tiffanysta ja 1991 loputkin.

Ennen Tiffanyn-vuosiaan Jorma Kalevi kävi välillä pohjoisessa viihdyttämässä. Talvella 1979 hän muistelee vetäneensä Ruotsissa Apu-lehden Iskelmähaavi-kilpailun kiertuetta. Iskelmähaavista ponnahtivat 70-luvulla pinnalle muiden muassa Juhamatti ja Jamppa Tuominen

Vuonna 1998 traagisesti kuolleen Jampan kohtalo surettaa ja säälittää Jorma Kalevia yhä.

– Jamppa esitti elämänsä viimeisen keikan Tiffanyssa ja kuoli Tiffanyn viereiseen Koka-hotelliin. Hän oli ystäväni. Lieneekö kohtalon ivaa, mutta Jamppa oli kuollessaan saman ikäinen kuin rakas Anuni, 49-vuotias.

Kuolema on koskettanut Jorma Kalevia usein. Tänä jouluna hän joutui suremaan omaa avopuolisoaan, kymmenen vuotta sitten siskoaan.

– Syyttäjänä Helsingissä työskennellyt siskoni kuoli auto-onnettomuudessa 22. joulukuuta, kun hänen autonsa luisui liukkaalla päin betonikaidetta. Hän oli juuri puolittain menossa eläkkeelle. Äitimme oli silloin sairaalahoidossa ja muistan, kuinka syötin äitiäni aattona enkä hennonut kertoa hänelle, että tämän ainoa tytär on kuollut.

Kun Jorma lopulta paljasti suru-uutisen hauraalle 88-vuotiaalle vanhukselle, äiti menetti elämänhalunsa ja kuoli kolmen kuukauden kuluttua.

– En polta enkä juo alkoholia. Puran paineitani ruumiillisella työllä. Jyväskylän-mökilläni tykkään sahata puita pokasahalla. Kanarialla saan voimaa valosta, lämmöstä ja puutarhatöistä.

Jorma Kalevilla on kodit ja autot kahdessa maassa, Suomessa ja Espanjassa.

Gran Canarialla hänellä on 200-neliöinen omakotitalo pienessä kylässä parinkymmenen kilometrin päässä Inglésin turistikeskittymästä. Jyväskylässä hän on omin käsin rakentanut talviasuttavan huvilan Oravasaareen, Päijänteen rannalle. Sinne hän on nytkin menossa Avun haastattelun jälkeen.

– En ole rikas. Saan minimieläkettä. Kyllä minä toimeen tulen, mutta enimmäkseen menoni ovat tuloja suuremmat.

Jorma Kalevilla on kaksi aikuista lasta aiemmista suhteistaan: poika Tampereella ja tytär ulkomailla. Lapsiinsa laulajalla ei ole välejä.

– Minulla ei ollut nuorempana perhesuunnitelmia. Menin nimellisesti naimisiin heti armeijan jälkeen 1967, koska vauva oli tulossa, mutta en koskaan asunut vaimoni kanssa. Lasten äidit ovat tehneet kaikkensa estääkseen kontaktini lapsiini. Siitä olen katkera. Anu olisi halunnut lapsia, mutta vauvat eivät olisi sopineet elämäämme, Jorma Kalevi sanoo.

– Anu haudataan Suomeen, mutta kaikki on vielä kovin sekavaa. Hänen äitinsä on aina ollut minua vastaan ja pelkään, ettei minua päästetä elämäni rakkauden hautajaisiin.

Teksti Jari Peltomäki, kuvat Matti Matikainen

7 kommenttia