Apu

Jorma Kääriäinen kaipaa ystäviään Kari Tapiota ja Topi Sorsakoskea: ”Välillä tunnen, että he ovat rinnallani”


Jorma Kääriäinen nauttii pienistä iloista: katsoo Sydämen asialla -sarjaa, ahmii Agatha Christien dekkareita ja ajelee amerikanraudallaan metsäteillä. Agents-aikojen huumasta jäljelle jäivät selkävaivat ja muistot. Raha on mennyttä, maine ei.
Kuvat Hannes Paananen

Jorma Kääriäinen, 58, hikoilee. Laulajatähden naama on märkä, kun hikipurot tursuavat tukanrajasta. Syynä ei ole haastattelun paine, vaikka Kääriäinen kärsiikin esiintymisjännityksestä.

Jorman komea ura on kestänyt 40 vuotta ja takana on tuhansia keikkoja ja tv-esiintymisiä, mutta lavakammoa hän joutuu lääkitsemään beetasalpaajilla.

– Agents-aikoina kiersimme paljon lavoja ja lattialiukasteena käytetty boorihappo turvotti äänihuuleni. Olin kuukauden laulukiellossa. Sen takia aloin pelätä lavallemenoa ja hain lopulta lääkäriltä apua, Jorma kertoo.

Artisti turvautuu lääkkeeseen edelleen.

– Hyvin pieni määrä auttaa, rauhoittaa ja hälventää psykologisen pelkoni.

Nyt Jormalla on keuhkoputkentulehdus. Aamulla otetut antibiootit ovat laittaneet aineenvaihdunnan puskemaan hikeä.

– Infektiot iskevät aina lomalla ja keikkatauoilla, niinhän se vanha totuus menee.

Sukanvarressa on aika tyhjää

Kun Jorma Kääriäinen puhuu matalalla, soinnukkaalla äänellään, värikkäät anekdootit ja verevät muistot virtaavat vuolaasti. Tarinoita piisaa. Kuten se, kun kajaanilaissyntyinen Jorma oli kolmen neljän ikäisenä mummolassa Paisuassa,  pienessä kylässä Sonkajärvellä Pohjois-Savossa.

– Olin kiivennyt pöydälle ja laulanut Rawhidea eli Lännen tie -tv-sarjan tunnaria. Pappa oli kaivanut esiin Tervaleijona-pastillien metallisen laatikon ja kerännyt siihen kuulijoilta kolikoita. Käskenyt antamaan pojalle palkkaa työstä. Niin paljon rahaa tuli, että sain ostettua joululahjat perheelleni, Jorma nauraa.

– Siitä asti keikkaraakin rahantulo on ollut samanlaista: artistin tienestit ovat pieninä murusina maailmalla. Välillä tulee enemmän, useimmiten vähemmän!

Iski olo, ettei tässä ole mitään järkeä. Kyllästyin samojen paikkojen kiertämiseen. Tuntui, ettei tämä työ tule ikinä valmiiksi, että olen tarpeeksi ihmisiä kiusannut.

Jorma sanoo, ettei hänellekään ole suuria säästöjä kertynyt.

– Sukanvarressa on aika tyhjää. Vaikka esimerkiksi Agents-aikoina isoja tienestejä uutisoitiin, eivät ne suuret summat solistille kokonaan siirry. Aina on välistävetäjiä. Nykyään raha on entistä tiukemmassa, kun levyjä ei enää myydä.

Toisaalta ei Jorma haaveilekaan Espanjan-lomakodeista tai merkkivaatteista. Ei hän halua, että häntä kutsutaan edes tähdeksi, ”Jormaksi vaan”. Hän tykkää Suomesta ja nauttii tavallisista arjen iloista. Luonto on lähellä sydäntä, ja Suomen suurin Elvis-fani puuhailee mielellään puutarhassa ja kasvattaa tulppaaneja.

– Nautin ulkona olemisesta. Sielu lepää. Autoilu on suuri intohimoni, ja toisinaan vain ajelen päämäärättömästi metsäteillä ja annan Elviksen soida radiossa ja tuulen suhista ikkunoissa.

Agata Christie auttaa rentoutumaan

Jormalla on koti kahdessa paikassa. Hartolassa sijaitsee oma talo, Pukkilassa vaimon koti. Aikuiset ihmiset arvostavat, kun saavat välillä omaa rauhaa.

– Viihdyn molemmissa paikoissa hyvin. Nautin, kun saan tehdä, mitä tykkään. Katson telkkarista leppoisia iltapäiväsarjoja. Sydämen asialla on suursuosikkini, samoin Isä Matteo ja Murha paratiisisaarella, Jorma luettelee hymyssä suin.

Jorma Kääriäinen ei haaveile Espanjan-lomakodeista. Hän viihtyy Suomessa ja nauttii tavallisista arjen iloista.

Myös hyvät klassikkoleffat ovat mainiota ajanvietettä, ”Bondeista lähtien”.

– Löhölassessa on rentouttava lukea kirjoja. Olen ahminut Agatha Christien dekkareita, sellaista kevyttä aivot narikkaan -viihdettä. Se on vastapainoa keikkaelämälle.

Smokit päällä aamusta iltaan

Unirytmikin on vaihtunut. Hurjimpina keikkavuosina ajettiin öisin ja nukuttiin, jos ehdittiin. Nyt Jorma sanoo menevänsä hyvissä ajoin petiin ja heräävänsä jo aamuviideltä.

– Juu, muistan, kuinka Kuivalaisen Karin kanssa keikkailtiin Finnjetillä 1980-luvulla. Karilla oli yläpeti, minulla alapeti, mutta ei silloin nukuttu ollenkaan. Oli se menoa. Smokit olivat päällä aamusta iltaan, Jorma puistelee päätään, mutta silmät loistavat.

Nykyään Jorma keikkailee muutaman kerran kuukaudessa. Lokakuussa alkaa suuri, 23 konsertin Nyt tai ei koskaan -juhlakiertue, jolla juhlistetaan Jorma Kääriäisen 40 vuotta kestänyttä uraa. Se on iso ponnistus, jota Jorma odottaa innokkaasti.

– On niin paljon materiaalia, josta valita. Vanhempaa ja uudempaa tuotantoa ja Agents-hittejä pitää olla ja tietysti Elvistä. On mahtava päästä laulamaan läpileikkaus omasta urasta.

Suuren Elvis-fanin autoradiossa soi tietysti Elvis. Jorma Kääriäinen esittää idolinsa kappa­leita juhlakiertueellaan.

Musiikki verenperintönä

40 vuotta on pitkä aika. Virallisesti ura lasketaan alkaneeksi siitä, kun vuonna 1979 ilmestyi Jorman ensimmäinen levy, taiteilijanimellä Freddie Falcon tehty albumi Blue. Toki Jorma oli puuhannut musiikin parissa sitä ennenkin.

– Minulla on musiikki verenperintönä. Äiti lauloi omaksi ilokseen, mutta isäni ja setäni soittivat Ossi Kalevi -orkesterissa. He kiersivät esittämässä vanhaa tanssimusiikkia Lahden ympäristössä. Minä olin 12-vuotias nassikka ja tartuin tauolla aina kitaraan ja menin lavalle esittämään Elvistä.

Elvikseen Jorma hurahti vuonna 1972, kun hän kuuli Elviksen albumin As Recorded at Madison Square Garden. Sitä ennen hän oli kuunnellut Tapio Rautavaarasta lähtien kaikenlaista musiikkia, mutta Elvis jätti lähtemättömän jäljen.

– Nyt tuo samainen levy soi amerikanraudassani kasiraitaisena, Jorma sanoo.

Vakuutin yökerhon omistajat laulamalla Päivänsäde ja menninkäisen suomeksi. Olihan se hienoa nuorelle pojalle, kun sai vetää Elvistä Vegasissa!

Haastatteluravintolan pihalla on Jorman silmäterä ja kruisailukaara, vuoden 1978 Chrysler New Yorker, kaksiovinen kovakattoinen menopeli. Harvinaisella jenkillä on ajettu alle 60 000 kilometriä.

– Koulussakin luin mieluummin autolehtiä tai kuuntelin musiikkia kirjastossa kuin istuin tunneilla. Ensimmäisellä lukiovuotena menin rehtorin pakeille ja sanoin, että jätän koulun kesken. Rehtori tuumasi, että sopii, mutta hän pitää sinulle paikkaa, jos päätät palata, Jorma muistelee ja räjähtää sitten nauruun:

– Kymmenen vuotta sitten meillä oli luokkakokous Lahdessa ja rehtori kysyi minut nähdessään, jotta nytkö sinä tulet takaisin!

Menolippu Amerikkaan

Seitsemäntoistavuotiaana Jormasta tuli Freddie Falcon. Oli manageria ja vaatediiliä Beaversin kanssa. Bändin nimi oli tietysti V8. Suosiota kesti 1970-luvun loppuun, mutta kun manageri vaihtui, Jorma sai tylyn käskyä painua armeijaan.

– Ostin sitten menolipun Amerikkaan 1981. Lähdin kaverini kanssa kiertämään maata, ostimme Buick Electra 225:n ja ajoimme Indianapolisista Memphisiin ja lopulta Las Vegasiin.

Jorma muistelee, kuinka tapasi idolinsa Elvis Presleyn isän veljen Memphisissä Gracelandin portilla.

– Se oli ikimuistoista! Kun hän kuuli meidän olevan Suomesta asti, hän pyysi portista sisään ja hauskuutti tarinoilla. Kertoili yhdestäkin tyypistä, joka oli kavunnut porttien yli ja halunnut kuulemma ehdottomasti tulla laulamaan Elvikselle. Kun he kysyivät kaverin nimeä, niin tämä vastasi olevansa joku Bruce Springsteen

Jenkkireissu loppui lyhyeen juuri, kun Jorma oli päässyt esiintymään Vegasissa.

– Vakuutin yökerhon omistajat laulamalla Päivänsäde ja menninkäisen suomeksi. Lauloin El Jardin -nimisessä keikkamestassa asuntoa vastaan. Olihan se hienoa nuorelle pojalle, kun sai vetää Elvistä Vegasissa! Sitten tuli käsky armeijaan.

Laulava sydän -ohjelma toi suosion

Hyrylän varuskunnassa Jorma tutustui Mika Siekkiseen. He löivät hynttyyt yhteen ja saivat armeijan jälkeen vakio­pestin helsinkiläishotellien ja -yökerhojen orkesteriksi. He soittivat kansainvälistä kevyttä musiikkia, ja maine alkoi kasvaa.

Osallistuipa Jorma vuonna 1987 euroviisufinaaliinkin kappaleella Tuuli soittaa, mutta voiton vei Virve Rosti Sadalla salamallaan.

– Tutustuin 80-luvun lopulla Pekka Heliniin, ja hänen bändissään soitti kitaraa muuan Esa Pulliainen. Tein parit keikat heidän kanssaan ja muistan, kuinka yritin Esalle viedä paksua nuottipinoa. Esa tokaisi, että ”pannaas kärpäsenpaskat sivuun, mitäs soitetaan?”

Elokuuussa 1992 Esa Pulliainen pyysi Jormaa suositun Agentsin solistiksi, kun Topi Sorsakoski oli jäämässä pois.

Autoilu on suuri intohimoni, ja toisinaan vain ajelen päämäärättömästi metsäteillä ja annan Elviksen soida.

– Kysyin, saanko miettimisaikaa. Esa vastasi, että saat. Minä vastasin, että siinä tapauksessa asia on selvä, olen mukana. Vei toista vuotta, kun treenasimme rauhassa, minä sanoitin biisejä ja harjoittelin laulamista suomeksi. Ensimmäiset keikatkin olivat aika taaperrusta. Saattoi olla vain kaksi katsojaa. Pikkuhiljaa keikkoja ja suosiota tuli lisää. Lopullisesti homma räjähti käsiin, kun meidät pyydettiin vetämään TV2:n Laulava sydän -ohjelmaa.

Vuonna 1998 alkanut sarja oli iso hitti. Ohjelmassa oli erilaisia teemoja, kuten Rauli ”Badding” Somerjoki, Juice Leskinen ja tietysti Agents.

– Sitä piti tehdä vain kolme osaa, mutta lopulta tehtiin kolme kautta. Keikkailu alkoi kuitenkin maistua puulta. Samat paikat, samat jutut. Yleisö vaihtui, biisit eivät ja lopulta yleisökään ei enää vaihtunut.

"Kyllästyin kiertämiseen"

Nykyään Jorma Kääriäinen keikkailee muutaman kerran kuukaudessa.

– Nyt keikkailu ja elämä tuntuvat hyvältä.

Jorma laittoi Agentsin kanssa pillit pussiin 2006. Viikko sen jälkeen hän oli jo uudessa projektissa mukana, tähdittämässä Riku Niemi Orchestraa. RNO:n kanssa Jorma esiintyi vuoteen 2013 asti.

– Sitten iski olo, ettei tässä ole mitään järkeä. Kyllästyin samojen paikkojen kiertämiseen. Tuntui siltä, ettei tämä työ tule ikinä valmiiksi, että olen tarpeeksi ihmisiä kiusannut.

Vakavat selkävaivat olivat vihoviimeinen niitti.

– Roudasin ja ajoin autoa, tein kaikkea. Välilevy iski kiinni, kun nostin rumpurautoja. Kun en tahtonut päästä liikkumaan, ennätin jo päässäni päättää urani.

Sappeen kesäteatterissa 2014 esitettiin Jorman musiikkiin perustuva esitys Yhden tähden hotelli. Se sai Jorman vielä innostumaan. Hän valitsi projektia varten luottomuusikkoja ja perusti Yhden tähden orkesterin.

– Nyt keikkailu ja elämä tuntuvat hyvältä. Selkä on paremmassa kunnossa, vaikka iskias iski uutena vaivana.

Vuodet ovat harventaneet ystävien joukkoa. Jorma sanoo kaipaavansa edesmenneitä tosiystäviään Kari Tapiota ja Topi Sorsakoskea.

– Välillä tunnen, että he ovat rinnallani. Lentävät pikkulintuina olkapäälle ja kysyvät, miten voin.

Jorma Kääriäinen

Syntynyt: 29.4.1961 Kajaanissa.

Asuu: Hartolassa.

Perhe: vaimo, kolme lasta edellisestä liitosta, yksi lapsenlapsi.

Ura: Agents-yhtyeen laulusolisti 1992–2006. Riku Niemi Orchestra – RNO:n vakituinen solisti 2006–13. Nykyisin Yhden tähden orkesterin solisti. Hittejä mm. Muistan kesän, Moskovan valot, Päivin öin, Antaudun ja Pikku Mona. 40-vuotisjuhlakiertue alkaa Hyvinkäältä 25.10. ja päättyy Helsingin Kulttuuritalolle 5.12.

Julkaistu: 7.9.2019