Apu

Joonas Nordman: ”Kuolemaa lähellä käyneet ihmiset ovat kertoneet, että sen jälkeen he eivät ole hävenneet mitään”

Joonas Nordman: ”Kuolemaa lähellä käyneet ihmiset ovat kertoneet, että sen jälkeen he eivät ole hävenneet mitään”
Näyttelijä-koomikko Joonas Nordman kertoo häpeävänsä syvästi stand up -uransa ensimmäisiä keikkoja. – Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka kauheita ne olivat. Mutta ne olivat välttämättömiä.

Jatka lausetta: Minun olisi pitänyt…

...syntyä yli viikkoa aikaisemmin, mutta kuka tähän hulluun maailmaan haluaa kiirehtiä, jos vaihtoehtona on mukava ja turvallinen kohtu.

Lapsuuteni sitkein haave oli mennä naimisiin. Siihen vaikutti paljon Kauniit ja rohkeat, jossa häitä oli usein, ja ihmiset pääsivät naimisiin monta kertaa. Suunnittelin lapsena jopa, minkälaiset ovat ensimmäiset, toiset ja kolmannet hääni. Täytän 34, enkä ole onneksi avioitunut vielä kertaakaan.

Nuoruuden esikuva Woody Allen

Teini-iässä ihailin erityisesti Woody Allenia, koska hän jollakin lailla sanoitti ahdistukseni ja kamppailuni maskuliinisten vaatimusten edessä. Pienenä ja hintelänä poikana Alleniin samastuminen tuntui luontevalta. Halusin olla yhtä neuroottinen ja älykäs kuin hänkin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut ihailla jotakin urheilijaa.

Teini-iässä inhosin sitä, miten hitaasti vuodet kuluivat. Aloin odottaa aikuisuutta 8-vuotiaana, koska lapsena on aikuisten päätösten armoilla. Aikuisena saa syödä litran jäätelöä vaikka heti aamulla. Jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut vain nauttia lapsuudesta.

Noutoruokaa ja siideriä

Viimeksi nauroin makeasti, kun näin muutamaa ystävääni pitkän tauon jälkeen puistossa, jonne kokoonnuimme turvavälit huomioiden. Mukana oli vähän noutoruokaa ja erittäin kuivaa omenasiideriä. Ystävien kesken voi heittää mitä vaan. Kaikki tarvitsevat sellaisen sosiaalisen ympäristön, jossa voi huoletta päästää paineita.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun luen tai näen iäkkäiden ihmisten haastatteluja tai katson eläinvideoita. Sanotaan, että nauru pidentää ikää, mutta niin pidentää itkukin, koska siitäkin tulee helpottunut olo.

Sen päivän haluan nähdä, kun Helsinki–Tallinna-tunneli avataan. Toivottavasti se toteutuu, koska silloin Suomesta pääsisi rautateitä pitkin kaikkialle Eurooppaan. Mikä sen hienompaa ja ekologisempaa!

Ekat keikat hävettävät vieläkin

Häpeän syvästi stand up -urani ensimmäisiä keikkoja. Vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka kauheita ne olivat. Mutta ne olivat välttämättömiä. En tiedä, voiko häpeästä ylipäänsä päästä koskaan eroon. Jotkut kuolemaa lähellä käyneet ihmiset ovat kertoneet, että sen jälkeen he eivät ole hävenneet mitään.

Aion vielä opetella tekemään onnistuneen Wellingtonin pihvin. Kyseistä ruokalajia on tehty jokaisessa huippukokki Gordon Ramsayn ohjelmassa. Olen yrittänyt sitä nyt pari kertaa, mutta aina taikinakuori on auennut ja sienet levinneet pellille.

Ennen oli paremmin todella moni asia! Mukamas. Minusta on tullut viime vuosina hillitön nostalgikko. Ahmin 1990-lukua eri muodoissa: selaan vanhoja valokuvia, kuuntelen sen ajan musiikkia ja katson uutispätkiä Ylen Elävästä arkistosta. Aikoinaan voimakas nostalgian kokeminen luokiteltiin mielenhäiriöksi, ja sitähän se on: kaipuuta johonkin ihanaan, jonka todennäköisesti muistaa väärin.

Jos elän yli satavuotiaaksi, saan kokea Sannin hittibiisin hengessä, keitä kaikkia minulla on ikävä 2080-luvulla. Jos menetän terveyteni peruuttamattomasti, olen valmis lähtemään jo aikaisemmin.

Julkaistu: 24.7.2020
3 kommenttia