Joko tunnet tämän kansallispuiston Helsingin lähellä: Sipoonkorpi on luontohelmi, jossa on myös mukavasti palveluita saatavilla
Kaikki pääkaupunkiseudulla tietävät Nuuksion maisemat, mutta Sipoonkorven kansallispuisto on jäänyt niiden varjoon. Aivan turhaan: se tarjoaa kauniita luontoreittejä, mainiota herkuttelua sekä rentoutumista savusaunassa ja erämaajärvessä.
Tärkein vinkki kaikille, jotka suuntaavat Sipoonkorven kansallispuistoon: kannattaa käydä myös Ravintola Tilassa.
”Tämä ravintola edustaa Sipoonkorven palveluja parhaimmillaan”, sanoo Liisa Neuvonen.
Metsähallituksen asiakaspalvelupäällikkö Neuvonen on lupautunut oppaaksemme kansallispuistoon ja painottanut, että luonnon ohella on hyvä idea nauttia ruuasta.
Mäen päällä seisovan ravintolan terassilta avautuvat näkymät niitylle, jolla laiduntaa lampaita. Kukko pöyhii pihalla sulkiaan. Maalaisidylli on täydellinen, mutta toki Tilassa pääosassa on ruoka. Tarjoilija tuo alkupalan, sillisoufflén. Valokuvaaja toteaa hieman nolostellen, ettei pidä sillistä.
”Niin on moni muukin täällä aluksi sanonut”, Neuvonen vastaa ja usuttaa maistamaan.
Silli tuo kuohkeaan kohokkaaseen juuri sopivan suolaisen puraisun. Herkullista, kuvaajakin myöntää. Myös pääruuat keräävät tyytyväistä myhäilyä, samoin kauraspelttileipä, joka on leivottu yli sata vuotta vanhaan juureen.
Ravintola sai alkunsa, kun Helsingin keskustassa sijainneen Syvä uni -antikvariaatin pitäjä Matti Seppälä joutui huomaamaan, ettei käytettyjen kirjojen myynti lyönyt enää leiville. Hän perusti Tilan tänne kotinsa yhteyteen vaimonsa Kaisa Rantaman kanssa. Rantama pyöritti jo paikalla juustolaa, ja perhe oli aina panostanut hyvään ruokaan.
Antikvariaatista ovat jäljellä ravintolan kabinettia koristavat kirjat. Niitä voi ostaa, jos joukosta löytyy mieluinen. Nyt saavat kirjat tosin jäädä hyllyyn, sillä reppuun ei kaivata ylimääräistä painoa. Lounaan jälkeen on aika lähteä liikkeelle.
Kätevästi heti ravintolan vierestä kulkee patikkapolku.
”Sipoonkorven parhaat paikat sijaitsevat puiston eri puolilla. Siksi tänne kannattaakin tehdä useita retkiä.”
Korkeiden mäntyjen ja koivujen takaa avautuu viehättävä näkymä. Fiskträsk on Sipoonkorven suurin järvi, ja se sijaitsee vajaan viiden kilometrin mittaisen Fiskträskin rengasreitin puolivälissä. Järven sinisestä pinnasta heijastuvat valkoiset pilvet. Idyllin täydellisestä erämaajärvestä rikkoo vain kyltti, joka on naulattu sivupolun varteen.
”Olet lähestymässä yksityistä pihapiiriä. Ethän häiritse kotirauhaa!” kyltti julistaa.
Järvestä kuuluu kansallispuistoon vain pieni kulma, ja rannat ovat pääosin yksityisomistuksessa, Liisa Neuvonen kertoo. Mökit ovat kuitenkin piilossa naapurilahden suojissa, ja jokaisenoikeuksilla järveltä sopii etsiä omaa paratiisiaan, kunhan ei tunge kenenkään pihapiiriin tai laiturille.
”Moni käy Sipoonkorvessa mukavalla päiväretkellä, mutta kansallispuistossa on sijaa vaikkapa telttailullekin.”
Lähettyvillä onkin hieno uimapaikka. Kirkkaan veden läpi loistaa punertava rantakallio, joka jatkuu kuin lippa veden alle. Siitä kun pulahtaa, elämä on hetken ajan täydellistä.
Viereisellä nuotiopaikalla Lasse Huusela kalastelee kolmen pienen poikansa kanssa.
”Pojat halusivat lähteä telttailemaan”, hän kertoo.
Isän ja poikien tarkoituksena on leiriytyä kahdeksi yöksi. Lapset ovat vielä sen verran pieniä, ettei heistä ollut auttamaan, ja Huusela kantoi yksin selässään 36 kiloa.
Sipoonkorpi taipuu moneksi, tarvittaessa myös yön yli telttailuun, vaikka suurin osa vierailijoista käykin kansallispuistossa päiväseltään.
”Pääkaupunkiseudun kansallispuistoissa käy todella monenlaisia kulkijoita”, Metsähallituksen Liisa Neuvonen kertoo. ”On sekä kokeneita retkeilijöitä että aloittelijoita, jotka tulevat testaamaan varusteitaan vaikka ennen Hetta–Pallas-vaellusta. Ja sitten on niitä, jotka ajattelevat tulevansa tänne kuin kaupunkipuistoon ja ihmettelevät, kun metsässä ei ole roskiksia.”
Sora rouskuu jalkojen alla. Fiskträskin patikointipolulla kuljetaan vuoroin pitkin metsäpolkua, pitkospuita ja tällaista leveää, sorastettua väylää.
Kansallispuistoksi Sipoonkorpi on nuori: se perustettiin vuonna 2011. Paikka houkuttelee runsaat 170 000 kävijää vuodessa, kun lähes kolme kertaa suurempi Nuuksio saa vielä satatuhatta retkeilijää lisää.
Sipoonkorvessa oli toki retkeilty, marjastettu ja sienestetty aiemminkin, mutta kansallispuiston asema toi ison muutoksen. Metsään tehtiin merkityt patikointireitit ja niiden varrelle keittokatoksia. Aivan kaikkia kehitys ei ole miellyttänyt: Metsähallitus on saanut paljon palautetta soraväylistä.
”Ilman vankien työvoimaa moni kansallispuisto jäisi Suomessa hoitamatta, kertoo kenttämestari.”
”Meiltä on kysytty, että miksi maastoon pitää päästä pikkukengillä? Mutta tämä osuus oli ennen kauhean märkä ja se on osa huoltoreittiä. Jos kansallispuistojen palvelulupaus on, että niissä on kuivakäymälät, tulipaikat ja polttopuut, silloin tarvitaan mönkijän mentäviä teitä. Eivät polttopuut itsestään tänne tule eivätkä vessat tyhjene”, Neuvonen sanoo.
Kuka mahtaa tehdä kansallispuistoissa likaisen työn? Vastauksen antaa polun varrella tapaamamme kenttämestari Jimi Merilä. Hän toimii työnjohtajana Sipoonkorvessa rehkiville Keravan vankilan asukkaille.
”Usein ihmiset yllättyvät siitä, että työtä tehdään vankien kanssa. Ilman heitä moni kansallispuisto jäisi hoitamatta.”
Vangit takaavat edullisen työvoiman, jota olisi muuten vaikea löytää. Sipoonkorvessa työskentelee seitsemän vankia ja Nuuksiossa vielä isompi porukka. On kuitenkin turha pelätä, että vangit yrittäisivät livistää metsän suojiin.
”Tämä on vangeille todella mieluinen ja kuntouttava duuni. Eivät he halua mokata tätä komennusta”, Merilä kertoo.
Luontopiipahduspaikka. Niin Liisa Neuvonen kuvaa Sipoonkorpea, joka sijaitsee Sipoon, Vantaan ja Helsingin mailla. Luonnoltaan monipuolisessa kansallispuistossa on korpea, suolampareita, järviä ja komeita kallioita. Välissä on kumpuilevia peltoja ja perinnemaisemia, joissa tuntee olevansa kuin jossain ihan muualla, melkein Toscanassa.
Myös eläinmaailma on rikas: Sipoonkorvessa elävät lähes kaikki Etelä-Suomen metsänisäkkäät, ja linnut laulavat taukoamatta. Näemme retkemme varrella niin tikkoja kuin närhipariskunnan, joka taistelee kanahaukkaa vastaan.
Sipoonkorpeen on merkitty kuusi patikointireittiä, jotka ovat hajallaan 24 neliökilometrin kokoisen puiston eri puolilla. Reitit ovat kaikki lyhyitä, tunnin tai parin mittaisia, ja yksi esteetön kulkutie vie Storträskin kalaiselle pikkujärvelle.
”Sipoonkorven suosituimman reitin varrella on taideteoksia muistuttavia keloja sekä hienot näkymät Vuosaareen asti.”
Reiteistä suosituin on viiden kilometrin Kalkinpolttajanpolku, jonka kohokohta on Högbergetin kukkula. Sen laella kelot jököttävät kuin taideteokset ja näkymät ulottuvat Vuosaareen asti.
Byabäckenin luontopolkua seuraamalla pääsee puolestaan Ängesbölen nuotiopaikalle keskelle Suomen metsäisintä metsää. Alueella kasvaa hehtaaria kohden enemmän puuta kuin missään muualla. Reitin varrelle osuvassa purossa elää edelleen alkuperäinen purotaimenkanta.
”Sipoonkorvessa on monia hienoja paikkoja pirstaloituneina siellä ja täällä”, Neuvonen summaa.
Sellaisina paratiisin palasina Sipoonkorpi sopiikin hyvin pääkaupunkiseudulle. Sitä ei voi ammentaa tyhjiin yhdellä vaelluksella, vaan retkiä kannattaa tehdä useita.
Seikkailunhaluisillekin on oma kohde, mahtava Nuotiokallio, jolle ei vie merkittyä reittiä. Sata metriä leveä ja yli viisi metriä korkea kallionseinämä kulkee metsän keskellä kuin luonnon muovaama muuri. Nimensä se on saanut vanhasta leiripaikasta, jossa on käyty kaiketi jo kivikaudella.
Alueelle sopii patikoida, mutta tulet saa kansallispuistossa virittää vain virallisille tulentekopaikoille.
Neuvosen mukaan kansallispuistot on jaettu retkeily- ja syrjävyöhykkeisiin.
”Se on eräänlainen kauhun tasapaino. Joitakin alueita uhrataan virkistyskäytölle, ja toisia säästetään. Sen takia kansallispuistojen kartoissa on länttejä, joissa ei ole mitään. Nuotiokallio on Sipoonkorven syrjävyöhykettä, vaikka onhan se hieno. Kaikkialle ei vaan voi vetää reittejä.”
Luontoretki kannattaa tietysti päättää saunaan. Juuri tällaisiin leppoisiin ja hieman hedonistisiinkin elämyksiin Sipoonkorpi sopii parhaiten.
Vaihtoehtoja on kaksi: Kuusijärvi ja Sipoonjoen perinnesauna. Kansallispuiston porttina toimiva Kuusijärvi on Vantaan suosituin uimapaikka, mihin tosin vaikuttaa sekin, että sisämaassa sijaitsevalla Vantaalla ovat uimapaikat vähissä.
Niinpä Kuusijärvellä riittää pulikoijia kesäpäivinä. Sähkö- ja savusaunoja on useita, mutta niissäkin voi olla tungosta.
”Sipoonjoen perinnesaunassa vaalitaan kylpemisen traditioita, jotka ovat Suomesta katoamassa.”
Valitsemme nyt Sipoonjoen perinnesaunan, joka sijaitsee kansallispuiston koillisreunalla, joen rannalla.
Perinnesauna on rakennettu vanhaan maakellariin. Täällä vaalitaan kylpemisen traditioita, jotka ovat Suomesta katoamassa. Yleisöiltoina paikka toimii kuin mikä tahansa yleinen sauna, mutta perinnesaunotusta saa tilauksesta.
”Perinnesaunotus on kattotermi erilaisille saunarituaaleille ja seremonioille, joita voivat tehdä vihtahoitaja, jalkakyyppäri ja turvehoitaja. Minä olen valmistunut perinnesaunottajaksi”, kertoo paikkaa esittelevä Joonas Vaarala.
Saunassa kuuluu ensin vain kevyesti vihtoa lämmintä ilmaa, jolloin tuntee vihdan yrttien löyhähdyksen, Vaarala opastaa. Pikkuhiljaa vihtaa tuodaan lähemmäksi, vähän ripsutellaan ihoa ja nostetaan voimaa, muttei hakata vaan tavallaan hierotaan. Kun huippu on saavutettu, intensiteettiä aletaan laskea. Kokemus voidaan päättää vihtapesuun.
Vihtahoito voi kestää vartista tuntiin, jolloin välillä käydään huilaamassa. Vaarala avaa lämmittämänsä saunan oven. Ulos leijailee savupilvi, kuin loitsu, joka viettelee väkeä sisään.
Sisällä lepattavat kynttilät, joiden valossa saunotaan. Vaarala kertoo, että iltaisin saunan luona huhuilee usein huuhkaja. Kansallispuiston läheisyyden aistii löylyn sisälläkin.
Näin pääset Sipoonkorpeen
Kesäkaudella lokakuulle asti Sipoonkorven kansallispuiston reittien varteen pääsee hop-on hop-off -bussilla. Kyytiin voi nousta esimerkiksi Mellunmäestä tai Tikkurilasta (vantaa.fi/fi/sipoonkorpi-hop-hop). Ohjeita muulla julkisella liikenteellä tai omalla autolla saapuville sekä muuta lisätietoa puistosta: luontoon.fi/sipoonkorpi.
