Mondo

Joko tiedät nämä Keski-Suomen salaisuudet?

Joko tiedät nämä Keski-Suomen salaisuudet?

Jos kuljet kesällä Keski-Suomessa, pysähdy ainakin näissä paikoissa. Etsimme maakunnan hienoimmat kohteet. Niiden joukossa on yksi maailman erikoisimmista nähtävyyksistä.
Teksti Antti Helin
Kuvat Ville Palonen
Mainos

Metsä miukuu ja maukuu. Se narisee. On kuin Saraaveden rantametsän siimeksessä olisi jäänyt aitan ovi auki maanaliseen. Maahisetko siellä kuiskivat? Vai puutko ne vain hankaavat tuulessa toisiaan vasten?

Ilmassa on odotusta. Jossain täällä ovat Saraakallion kalliomaalaukset, joiden sanotaan olevan Pohjoismaiden laajimmat. Jo rantametsä näyttää ikiaikaiselta ja koskemattomalta. Puita on maatunut umpeen kasvaneille poluille. Maalauksia etsiessä on tasapainoiltava pitkin mahtavia, kidemuotoon lohkeilleita rantakallioita.

Mutta kyllä Saraakallion maalaukset voikin olla vaikea löytää. Miksei niille ole kunnon opasteita? Pienen parkki­paikankin ohi tuli ajettua kertaalleen, koska sille viittasi ­tieltä vain vaatimaton, puskien kätkemä puukyltti.

Onko syy opasteiden vähyyteen siinä, että ollaan Keski-Suomessa, jossa ei olla oikein totuttu matkailijavirtoihin. Moni suomalainen käy täällä mökkilomalla muttei oikein muuten. Miksi laittaa paljon opasteita, jos turisteja on vähän?

Keski-Suomi on kotimaanmatkailun suuri tuntematon.

Harri Taskinen vetää tutustumiskierroksia Säynätsalon kunnantaloon.

Voisi väittää, että Keski-Suomelta puuttuu selkeä matkailullinen identiteetti. Jos joku sanoo menevänsä Savoon, Etelä- tai Pohjois-Karjalaan, Kainuuseen, Lappiin, Pohjanmaalle tai vaikka Hämeeseenkin, useimmilla on ainakin jonkinlainen mielikuva paikasta.

Keski-Suomeen ei liity suuria tunteita. Maakunta möllöttää maan keskellä, muiden alueiden välissä. Keskisuomen murrekin on muiden murteiden sekoitus, ja sellaisena lähimpänä yleissuomea.

Ehkä Keski-Suomea ei ole markkinoitu riittävästi? Ainakin paperilla alueella riittää nähtävyyksiä. On kaksi Unescon maailmanperintökohdetta, on Suomen toiseksi suurin järvi. Alvar Aallon arkkitehtuuria löytyy vähän joka kulmalta.

Keski-Suomessa on myös kauneudestaan kehuttu Pyhä-Häkin ikimetsä sekä yksi kansantaiteemme merkkiteoksista. Ja Saraakallion 7000 vuotta vanhat kalliomaalaukset.

Siinähän ne ovatkin. Rumpujen päristystä. Kallioon on maalattu ruosteenpunaisella värillä vene, käärmemäinen salama ja tappisonni eli nuori uroshirvi.

Siinäpä ne. Muut maalaukset ovat tavoittamattomissa pystysuorien kallioiden sopukoissa.

Savossa sijaitsevat komeat Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat syystäkin paljon kuuluisammat. Mutta täällä Saraakalliossa on silti jotain, mikä Astuvansalmelta puuttuu: etsimisen jännitystä, seikkailun tuntua.

Järven ylle kerääntyy synkkiä pilviä. On aika kiiruhtaa sateen alta kohti Jyväskylää. Kalliomaalaukset, muisto maan alkuhämäristä, jäävät odottamaan seuraavaa löytäjäänsä.

Saarakallion maalaukset ovat 7000 vuoden takaa.

”Kävittekö naisten vessassa? Se on niin pieni, että sinne saa peruuttaa takamus edellä”, sanoo Grilli 21:n perustaja Päivi Mäkinen. Olemme juuri tulleet katselemasta Jyväskylän ylpeyksiä opastetulta Aalto Andante -kävelykierrokselta. Niiden jälkivaikutelmia on hyvä makustella, kun herkuttelee kaupungin keskustassa kunnon grilliruualla.

Mäkisen vessakysymys liittyy kaupungin kuuluisimpaan nähtävyyteen, Alvar Aallon mestariteokseen, Jyväskylän yliopiston hiljan kunnostettuun päärakennukseen Capitoliumiin. Klassisesta italialaisesta arkkitehtuurista innoituksensa saanut yliopisto sijaitsee keskustan laidalla kauniin metsäisissä maisemissa. Etenkin yliopiston sisätilat ovat hienot. Vieressä on Aallon itse suunnittelema Aalto-museo, johon on rekonstruoitu myös tunnetun Paimion parantolan huone.

Vaan pienethän ne yliopiston vessat ovat. Grillimestari Päivi Mäkinen tuntee kotikaupunkinsa, ja Jyväskylä tuntee Mäkisen. Samoin rekkakuskit ympäri Suomea. Vuonna 1977 avattu Grilli 21 on yksi Suomen legendaarisimmista grillikioskeista. Hampurilaisten pihvit valmistetaan täällä edelleen käsityönä, ja pippurimajoneesiakin on tehty samalla reseptillä 20 vuotta. Parempaa purilaista saa etsiä.

Elämyksen täydentää Puistokadulla sijaitseva alkuperäinen grillikoju. Kaarevalinjaista, oranssiseinäistä kioskia koristaa jo aikaa sitten kuopatun OK-lihamerkin mainos: Kuumia piirakoita kuumia makkaroita.

Hellyttävä kioski sopisi suojella yhtä lailla kuin Aallon arkkitehtuuri, jota on Jyväskylässä 1920-, 50-, 60- ja 70-luvuilta, useammalta vuosikymmeneltä kuin missään muualla Suomessa. Aallon laajin työ Jyväskylässä, yhtenäinen hallintokortteli, jäi kuitenkin keskeneräiseksi. Siitä valmistuivat eleettömän laatikkomaiset teatteri, poliisitalo ja virastotalo. Rakentamatta jäi varsinainen katseenvangitsija, mustalla graniitilla päällystetty korkea valtuustotorni.

Aallon kokonaistaideteoksen sijaan Jyväskylän keskustasta tuli aikamoinen rakennustyylien sekamelska. Ilman opastettua arkkitehtuurikierrosta Aallon teokset saattaisivatkin jäädä kävijältä tarkemmin huomaamatta. Kun niihin perehtyy, mieleen jää erityisesti Aallon varhaistyö, venetsialaiselta palatsilta näyttävä Jyväskylän työväentalo.

Mielenkiintoisella kierroksella oppii tuntemaan myös mestaria rakennusten takana. Työskennellessään Aalto tapasi kuulemma olla pikkumaistissa ja rallatella rivoja kansanlauluja.

Keittiömestari Sami Sorvojan annokset Pöölöwaarissa hemmottelevat sekä silmiä että suuta.

Keittiömestari Sami Sorvoja kantaa pöytään alkupalat. Pikkelöity ja aavistuksen paahdettu, lähivesistä pyydetty ahven tuo kurkkukoristeluineen mieleen koralliriuttojen fantastisen näköiset otukset, vapaakiduskotilot.

Ravintolapäällikkö Ulla Häkkinen esittelee maistelumenyyseen kuuluvia viinejä, jotka on valittu pääosin pientuottajilta. Tunnelma Pöllöwaari-ravintolassa on intiimi, asiakkaille on aikaa. Pääruokana tarjoiltavaa kyyhkysannos maistuu.

Yksikin hyvä hotelli tai ravintola voi antaa kaupungille kasvot ja sielun. Niin tekee Jyväskylässä paitsi Grilli 21, myös viihtyisä boutiquehotelli Yöpuu ja sen mainio Pöllöwaari.

Kun Jyväskylässä viettää päivän, koko kaupunki osoittautuu viihtyisäksi. Keskellä kohoaa kaunis, metsäinen harju, jolle johtavat komeat Neron portaat. Vanhasta puutalokeskustasta on jäljellä idyllinen Toivolan vanha piha, jossa on sympaattinen kotimuseo, putiikkeja ja kahvila Muisto. Sepänpajasta löytyy muistoksi parrakkaan sepän takoma ruusu.

Boutiquehotelli Yöpuun jokainen huone on erilainen.

Mikä on Keski-Suomen nähtävyyksistä paras? Onko se Petäjäveden vanha kirkko? Paikallisin voimin vuonna 1764 rakennettu kirkko ei ole maailman mitoissa kovin vanha eikä iso. Se on saanut Unescon maailmanperintökohteen arvonsa vaatimattoman maalaisrakentamisen esimerkkinä.

Onko paras kohde Säynätsalon kunnantalo? Se on Alvar Aallon kokonaistaideteos, jonka tutustumiskierroksella oppii myös, miksi Keski-Suomelta jäi saamatta Picasson taulu. Vai onko kiehtovin kohde niin kutsutun Struven ketjun näkötorni, alueen toinen Unesco-kohde? Siltä avautuvat komeat maisemat Päijänteelle. Entä pikkuruinen Pyhä-Häkin ikimetsä, jonka vanhimmat puut ja kelot ovat nähneet Suomen historiaa 1500-luvulta asti?

Vai onko se Maapallopatsas, yksi Suomen kansantaiteen merkkiteoksista, jonka avajaisiin vuonna 1955 itetaiteilija ja aseseppä Matti Rutanen kutsui itsensä Englannin kuningattaren? Kuningatar ei tullut, vaikka Rutanen rakensi häntä varten tontilleen Saarijärvellä vierasmökinkin.

Ei, se paras ei ole mikään edellisistä. Ne ovat kaikki kiinnostavia mutteivät ikimuistoisia. Vielä vaikuttavampia kohteita löytyy muualta maasta, ja maailman mittakaavassa koko Suomen nähtävyydet tapaavat olla vain kohtalaisen hyviä.

Tätäkö se sitten on, kotimaanmatkailu? Ei. Suomi on matkakohteena kuin merimiehen matka-arkku. Kun tarpeeksi kaivelee, sekalaisten löytöjen alla on lopulta jotain mykistävää. Keski-Suomessakin on nähtävyys vailla vertaa.

Astukaamme sisään Toivakan kirkkoon.

Toivakan kirkko on kauttaaltaan Pellervo Lukumiehen tekemien maalausten peitossa.

Ovet aukeavat psykedeliaan. Kirkon tavanomaisessa julkisivussa mikään ei valmista siihen, mitä sisällä odottaa.

Salissa silmien eteen avautuu värikäs taivasten valtakunta. Se on täynnä eksoottisia enkeleitä maailman joka kolkalta Afrikasta orienttiin. Mutta sulokas romanienkelikin kalpenee katossa hymyilevän Jeesuksen rinnalla.

Jalassaan vapahtajalla on hippihousut ja siivekkäät tanssikengät. Poseeraus on kuin John Travoltalla elokuvassa Saturday Night Fever. Koristelut maalasi vuonna 1973 uskonnollisen innoituksen vallassa kirkkoherran oma poika, Pellervo Lukumies. Oli siinä kirkkokansalla ihmettelemistä. Ja niin on yhä turistillakin.

Tätä on kotimaanmatkailu parhaimmillaan. Pinnalta Suomi on ehkä rauhaisa ja aavistuksen tylsäkin, mutta sisällä leiskuu äkkiväärä tuli. On vain rohkeasti etsittävä. Kaikille Suomen parhaista ­paikoista kun ei välttämättä ole kunnon opasteita.

Julkaistu: 8.5.2018