Jokerit pisti pystyyn spektaakkelin, jota ei ole nähty miesmuistiin – "SM-liigaseurojen tyhminkään johtaja ei voi sanoa tälle ei"

Jokereiden harharetki ja kodittomuus ovat ohi. Seuran paluuta omaan areenaan, nyt Veikkaus Arenaan, oli todistamassa liki täysi tupa eli 12 114 katsojaa. Helsinkiläisten komea 7–4-voitto sarjakärki Joensuun Kiekko-Pojista oli enemmän kuin ansaittu.

Aition voimakolmikko Samuel Savolainen, Petteri Sihvonen ja TET-harjoittelija Michael Majaniemi oli todistamassa tapahtumaa paikan päällä.

– Huikea on miljöö, ja areena oli paremmassa kunnossa, mitä kuvittelinkaan, Majaniemi todistaa.

– Ennen ottelua hallin käytävällä muuan Jokeripaitainen miekkonen itki avoimesti, että on tämä hienoa, Savolainen kertoo.

– Minulla on tässä areenassa ollut monen monituiset hetkeni, kuten olettaa saattaa, ja sanonkin suoraan, että tämä Jokereiden paluu kotiin ja nyt puhtaasti suomalaisissa merkissä, on todella merkittävä askel koko suomalaiselle jääkiekkoilulle, Sihvonen paaluttaa.

Sihvonen korostaa näköalaansa jäälle.

– Meillä on siellä Veikkaus Arenassa oma hulppea tukikohtamme. Sieltä Eteläpäädyn vastaisesta kaukalon toisesta päästä, noin 10 metrin korkeudesta näki aukottomasti päävalmentajien, Jokereiden Tomek Valtosen ja Joensuun Kiekko-Poikien Juha-Matti Kemppaisen pelikirjat. Olin toki molemmilta joukkueilta nähnyt jo aiemmin tukun pelejä tällä sesongilla.

Ottelun alku oli ja lähes koko ensimmäinen erä oli Jokereiden.

– Siinä yhteisö näytti voimansa. Täyden hallin tuki siivitti Jokereita ja painoi Kiekko-Poikia. Yleisö oli nyt se kuuluisa kuudes kenttäpelaaja helsinkiläisten puolella. Vaan jo ottelun ensimmäinen vaihto näytti senkin, miksi joensuulaiset johtavat Mestistä. Hirvittävän Jokerit-paineen alla Jokipojat pyrkivät kiekottelemaan, vain vielä yksi viimeinen palautus jäi antamatta, kun viisikot puolin ja toisin alkoivat vaihtaa, Sihvonen kuvailee.

Sihvosen mukaan molemmat joukkueet pelasivat erinomaista jääkiekkoa läpi ensimmäisen erän.

– Ottelun taktinen ilmiasu ei hävennyt tippaakaan yhdellekään tämän kauden SM-liigaottelulle. Jokeritkin pystyi pelaamana sopivassa suhteessa aggressiivisesti ja rytmittämällä. Pitää panna kuitenkin asiat mittasuhteeseen, Jokereilla on alla toistaiseksi vaisu kausi tuloksellisesti ja nyt paine onnistua ja esiintyä poikkeukselliselle yleisölle oli maksimaalinen.

Jokainen peli varaa kuitenkin itselleen eri tavoin vastavaikutuksia.

– Jokerit oli niskanpäällä ensimmäisen erän, mutta siellä oli taustalla tehty raju virhearvio siitä, että tohdittiin luisteluttaa tähän monella tapaa jännitteiseen peliin maalinsuulle kova nimi, mutta vailla pelikokemusta tällä kaudella ollut Veini Vehviläinen. Kenttätapahtumat puolsivat sitä, että peli olisi ollut 20 minuutin jälkeen jopa 3–0 Jokerille, mutta Vehviläinen muni Kiekko-Poikien toisessa maalissa rajusti ja hänen suorituksensa rankkarissa oli heppoinen.

Vehviläinen sai miten kuten kerättyä itsensä toiseen erään, vaikka Oliver Kopiloff häntä vielä puijasikin rankkarissa illan taitavimmalla yksilösuorituksella.

– Kaksi päästettyä rankkaria ja epävarmat otteet ensimmäisessä erässä koettelivat Vehviläistä, mutta kokemuksellaan hän selvisi kiirastulestaan. Olisi ollut tavallaan kohtuutonta, että Jokerit olisi nähtyä enempää kärsinyt uskaliaasta ja väärästä maalivahtivalinnasta peliin.

Toisessa erässä esiin astui Jokereiden vahva ylivoimapeli. Siinä peliä teki Alexander Forslund, viivassa operoi Riku Tuomola ja suvereenia maalinedustan dominointi esitti Oliver Suni.

– Jokereiden ylivoimapeli oli riittävän yksinkertaista ja tehokasta. Suni oli pysäyttämätön siinä maalin edessä, taitava ja vahva, Sihvonen kehaisee.

Toisen periodin pelillinen kokonaiskuva oli tasainen.

– Jokerit ja Jokipojat pelasivat siinä sopivassa suhteessa tiivistä ja venytettyä viisikkopeliä. Joensuulaisilla on sekä ensimmäisessä että toisessa erässä jättää aina toisinaan juonikkaasti ”hauki” joko kärkkymään läpiajoja tai pudottamaan kiekko alta luistelijoille.

Kolmanteen erään lähdettiin kotijoukkueen 6–3 johdosta. Poikkeuksellisesta maalimäärästä yhdeksän huolimatta peli ei ollut mitään avointa hurlumheita.

– Myöskään joensuulaisten maalivahdilla Eemil Vinnillä ei ollut aivan paras iltansa, vaikka hänen päästämänsä maalit eivät pistäneet silmään.

Lopulta Jokerit meni menojaan ottelussa.

– Joensuun Kiekko-Pojat olivat pelanneet eilen Vantaalla. Ehkä sekin hieman alkoi näkyä, mutta vasta siinä vaiheessa, kun peli alkoi olla ratkennut, kun Jokerit jatkoi helvetillistä jauhamistaan huippuyleisönsä väsymättömällä tuella, siinä kohtaa Jokipojat taipui, melkein. Pienen kirin joensuulaiset saivat aikaan, kun Jokerit jäähyili tarpeettomasti.

Sihvonen mainitsee vielä kerran Veikkaus Arenan yleisön.

– Padot murtuivat. Yleisössä oli jotain sellaista alkuvoimaa, joka ei ole tyypillistä Suomessa. On aivan selvää, että Helsingissä muhii valtava jääkiekkoilmiö, joka SM-liigan on hyödynnettävä pikimmiten. Jos Liigan puolelta homma ei hoidu, saatana sentään, perustettakoon Suomeen sitten väellä ja voimalla uusi itsenäinen superliiga. Tällaista spektaakkelia ei SM-liigassa ole nähty miesmuistiin. Näille koolla olleille ihmisille SM-liigaseurojen tyhminkään johtaja ei voi sanoa ei.