Apu

Johanna Korhonen: Tuska ohjaa oikeaan suuntaan


Johanna Korhonen kirjoittaa ilmastoahdistuksesta ja siitä, mitä kulutustottumusten muuttaminen vaatii.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Ilmastoahdistus jakaa kansaa. Osa on hyvinkin ahdistuneita, murehtii ja vähentää juustonsyöntiä. Isompi osa yrittää vältellä raskauttavaa tietoa: jättää maailmanloppu-uutiset lukematta ja ajattelee, että asia kuuluu ennen kaikkea poliitikoille. Lisäksi ovat ne, jotka eivät välitä ja joita ei kiinnosta.

Olen jossain murehtijoiden ja välttelijöiden välimaastossa. Aika usein mietin, pystyykö ihmiskunta suunnanmuutokseen ennen kuin maapallo muuttuu paistinpannuksi. Silti elän pääasiassa niin kuin ennenkin. Teen mielelläni pieniä ja helppoja ilmastotekoja, mutta suuriin muutoksiin en ole toistaiseksi pystynyt.

Kesälläkin olen syyllistynyt sekä lentämiseen että autoiluun. Tarkoituksenani on jopa ostaa vielä uusi kukkamekko kaapeissa jo olevien lisäksi – vaikka puuvillantuotanto kuluttaa valtavasti vettä, kankaiden väriaineet edellyttävät kemianteollisuudelta lisää tuotantoa, kankaiden ja mekkojen kuljetus aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä, kaupan takapihan rullakko on jo ennestään täynnä pakkausjätettä ja UFF:n vaatekeräyslaatikko tursuaa. Voi mekkoa, voi minua.

Viime aikoina ahdinkoani ovat yllättäen lievittäneet kaksi homo sapiens -otusten asiantuntijaa, antropologi ja sosiologi.

Löytyykö näyttämisen tarpeelle toinen toteutus?

Heinäkuun alussa amerikkalainen antropologi Eric Arnould selitti (Helsingin Sanomat 2.7.), että koska kuluttaminen kuuluu ihmisen lajityypillisiin ominaisuuksiin, sitä ei voi lopettaa. Osa kulutuksesta on tietysti välttämätöntä, mutta suurimmaksi osaksi kulutamme muista syistä: kertoaksemme itsellemme ja toisillemme, keitä ja millaisia olemme ja mihin joukkoon kuulumme.

Arnauldin mukaan voimme ehkä vielä välttyä paistinpannulta, jos onnistumme toteuttamaan näyttämisen tarpeemme sellaisella kulutuksella, joka ei tuhoa ympäristöä.

Tässä muutoksessa auttavat kaksi asiaa: lauma ja eliitit.

Laumaolentona homo sapiens tekee pääasiassa samaa kuin muutkin. Jos muilla on auto, minäkin haluan. Jos kaverillani on uusi puhelin, miksi ei minullakin. Uutta kukkamekkoa havittelen luultavasti samantapaisesta syystä, ilman mitään järkevää omaa harkintaa.

Mutta myös toisin päin: jos lauma paheksuu autoilua, lentämistä ja liikoja mekkoja, kynnys tähän kulutukseen nousee merkittävästi.

Lauma on jo muuttanut toimintaansa. Armoton konmaritus leviää. Roinasta eroon pääseminen on luksusta ja niukka tyyli muotia. Mitä autiompia ovat sisustuslehtien eleganttien asuntojen kuvat, sitä helpompi on olla haalimatta kotiin rompetta. Jotkut kauppiaat sanovat, että ihmisten ostokäyttäytyminen on jo muuttunut. Kaikkea on ennestään niin paljon, että lisää ei haluta.

Keskiluokka seuraa eliittiä

Homo sapiens -keskiluokalle on ominaista eliittien esimerkin seuraaminen. Tämän havaitsi ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu. Hän totesi, että eliitti erottautuu hyvän maun avulla. Eliitti luo kulutuksen mallit, ja muut tulevat perässä. Siinä vaiheessa, kun Aalto-maljakko ilmaantui halpahalliin ja 40 prosentin aleen, eliitti oli siirtynyt aiemmasta suosikkivaasistaan eteenpäin jo aikaa sitten.

Paistinpannu alkaa jäähtyä sinä päivänä, kun eliitti keksii, että ostaminen, omistaminen, lentäminen ja autoilu eivät ole enää tavoiteltavia. 

Muutos on jo näkyvissä. Miljonääri kertoo aikakauslehden haastattelussa, ettei viitsi matkustaa Malediiveille, koska siellä on ruuhkaista ja kuumaa, mökillä Kuusamossa ei ole. Latteisä pitää auton omistamista tosi ällönä ideana siihen verrattuna, että auton voi lainatakin.

Lentohäpeä (lentämisestä syntyvä selittelyn tarve) häiritsee tänä kesänä yhä useamman edelläkävijän reissuun lähtöä. Se on erinomaista. Häpeä, ahdistus ja lauman paheksunta opastavat homo sapiensit parempaan suuntaan.

Julkaistu: 11.7.2019