Puheenaiheet
Apu

Johanna Korhonen: Me maailmanpolitiikan pikku apulaiset

Johanna Korhonen: Me maailmanpolitiikan pikku apulaiset

Johanna Korhonen kirjoittaa kolumnissaan tähtisilmäisten suomalaisten lapsenomaisesta innosta Trumpin ja Putinin kohdatessa Suomessa.
Teksti Johanna Korhonen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto
Mainos

Amerikkalaisen viihdehahmon ja venäläisen KGB-agentin vierailu nosti esiin suomalaisen kulttuurin noloimmat piirteet: alamaisuuden, lapsekkuuden, huomion kerjäämisen, mielistelytarpeen ja oikeaan kaveriporukkaan kuulumisen himon. Ne meille jäivät, vaikka showmiehet poistuivat.

Me maailmanpolitiikan pikku apulaiset olimme ihan kierroksilla pari päivää. Tottahan meidän piti kansoittaa kadunvarret, kun jotain näin hienoa elämässä kerrankin tapahtui. Mediamme seurasi tapahtumain kulkua hetki hetkeltä: Nyt Trumpit astuvat koneesta! Nyt he kättelevät! Nyt he ovat autossa!

Kuin lastenkirjassa

Kerronnan tapa muistutti lastenkirjaa. Se sopii meille pikku kullanmuruille: juuri tuolla tavalla, hetki hetkeltä on tapa kuvailla myös Maisa-hiiren ja Pipsa-possun päivää. Nyt Maisa syö aamupalaa! Pipsa sanoo, että great country!

Meitä pikkuprinsessoja ilahduttivat mekkouutiset. Ihanalla Jennillä oli niin nätti perhosmekko! Mutta oi, miksi söpöllä Melanialla oli tönkkö palttoo kuumana päivänä? Tämäntyyppinen pohdinta sopii sieville pikku päillemme paremmin kuin ne... mitä ne nyt olivat, no ne jotkut asiat.

Uutislähetyksissä pahkuttiin juhlavasti ”historiallisesta” päivästä, vaikka kyseessä oli spektaakkelimiesten normaali hömppämaanantai. Me pikku sinisilmät puhuttelimme vakavissamme ”huippukokoukseksi” tilaisuutta, jossa ei ollut edes esityslistaa, tavoitteista ja tuloksista puhumattakaan. Kunhan länkyttivät.

Tähtisilmät kerjäsivät kehuja

Meille pikku ruusunnupuille oli ihan hirmu tärkeää, että ”kansainväliset toimittajat” tykkäsivät meistä. Toimittajille tarjottiin siksi herneitä, mansikoita ja kevyesti savustettua kirjolohta. Meille ei tullut mieleen, että ”kansainvälinen toimittaja” on tavallinen mediatyöläinen, joka kykenee hankkimaan ja jopa maksamaan ruokansa itse. Tietysti on huomaavaista, jos joku kaupitsee lehdistötiloissa vaikka ammattikunnan perusapetta, muoviin pakattuja sämpylöitä.

Emme me tohkeissamme huomanneet, etteivät ulkomaiset toimittajat jutuissaan maininneet niitä mansikoita. Totta kai he niitä (ja saunaa ja valoisia öitä ja hanavettä ja mitä kaikkea) kohteliaasti kehuivat, kun me innokkaat tähtisilmät erikseen heiltä kehuja kerjäsimme. Aijai, miten meille tulikin hyvä mieli! Panimme simmut kiinni, kun ruotsalainen Aftonbladet kirjoitti tapaamisen olleen Helsingborgissa.

Muu maailma pysyi tolkuissaan

Neljän miljoonan kokouslaskua perustelimme toisillemme sillä, että näin saadaan Suomeen kovasti turisteja. Mutta kuinkas moni meistä on varannut matkan Singaporeen sillä perusteella, että Trump ja Kim Jong-un tapasivat siellä taannoin? Tai Ljubljanaan sillä perusteella, että siellä olivat Putinin ja George W. Bushin ensitreffit?

Vaikka me piipertäjät olimme täpinöissämme, muu maailma pysyi tolkuissaan. The New York Times kirjoitti, että Trump oli ”globaalilla häiriköintimatkalla”. Trump sai häirityksi ainakin Natoa, EU:ta, kuningatar Elisabetia, pääministeri Theresa Mayta ja huomattavaa osaa amerikkalaisista. Epäilemättä myös Putin nautti reissustaan ja naureskeli ilmeettömästi niin kuin vain KGB-agentti osaa.

Media olisi voinut keskittyä kokousasioihin

Saahan tänne tulla häiriköimään, mikäs siinä. Mutta olisi ollut komeaa, jos katujen varsilla olisi näkynyt vain niitä samoja koiranulkoiluttajia kuin tavallisestikin. Media olisi keskittynyt kokousasioihin (tässä tapauksessa niiden puuttumiseen) ja laskut olisi ojennettu kulujen aiheuttajille.

Onneksi suomalaisen kulttuurin noloimmat piirteet – alamaisuus, lapsekkuus, huomion kerjääminen, mielistelytarve ja oikeaan kaveriporukkaan kuulumisen himo – kirkastuivat lähinnä meille itsellemme. Kukaan muu maailmassa ei ole meistä edes kovin kiinnostunut. Hyvä niin.

Julkaistu: 24.7.2018