Apu

Johanna Korhonen: Hokemat pitävät ääliöt vallassa

6


Johanna Korhonen: Hokemat pitävät ääliöt vallassa

Viisaampi antaa periksi. Tällä periaatteella dorkat hallitsevat, kun viisaammat kerta toisensa jälkeen antavat heille periksi.
Teksti Johanna Korhonen
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto

Viisaampi antaa periksi. Näin sanovat vanhemmat, kun yrittävät vedota esikoiseensa, joka kinastelee kuopuksen kanssa. Mutta näin ajattelevat myös lukemattomat aikuiset itse: fiksumpi antaa periksi, kun työpaikalla on känää, neuvottelut tökkivät tai maan hallitus uhkaa kaatua milloin mihinkin kriisiin.

Mikä on tulos: ääliöiden maailmanvalta jatkuu. Dorkat hallitsevat, kun viisaammat kerta toisensa jälkeen antavat heille periksi.

Olen havainnoinut monia ristiriitatilanteita, joiden osapuolet ikään kuin automaattisesti nojaavat aivoissaan lymyävään fiksumpi luovuttaa -periaatteeseen. Sehän tarkoittaa, että vaikka viisas on oikeassa – niin kuin näissä tilanteissa yleensä on – hänen pitää silti vaieta ja vetäytyä, antaa asian olla.

Tarkoituksena on tietysti, että saataisiin ikävä tilanne päättymään, välit eivät menisi poikki tai elämä jatkuisi. Jatkuuhan se, joka tapauksessa, mutta toopemman ehdoilla jälleen kerran.

Hokema estää näkemästä, lopettaa ajattelun

Epä-älyllinen hokema on lause, joka näyttäisi sisältävän jotain viisautta, vaikka tosiasiassa toimii toiseen suuntaan. Suomalaiset tykkäävät hokea näitä typeränpuoleisia lauseita toisilleen etenkin silloin, kun tilanne nimenomaan vaatisi järjen käyttöä ja muuta vaivannäköä.

Hokema estää näkemästä, lopettaa ajattelun ja tarjoaa helpon oloisen ratkaisun. Ei sillä väliä, että ratkaisu on väärä.

Talouspolitiikassa mitä tahansa budjettileikkausta on jo neljännesvuosisadan ajan perusteltu talonpoikaisyhteiskunnan viisauksilla ”suu säkkiä myöten” ja ”ei voi syödä enempää kuin tienaa”. Nämä ovat kotitaloudessa ihan järkeen käypiä ja toimivia ajatuksia. Koko kansantaloutta koskevassa talouspolitiikassa ne ovat yksinkertaisuudessaan sekä haitallisia että vaarallisia.

Kotitaloudessa menot eivät voi ylittää tuloja ilman velkaantumista, ja velka pitää pystyä maksamaan. Kansantaloudessa yhden meno onkin toisen tulo, ja näillä kaikilla on yhteisvaikutuksensa. Voi olla aivan oikein pitää konetta käynnissä velalla, jos tämä pitää yllä koko aparaatin toimintakyvyn ja samalla tulevan velanmaksukyvyn. Tämä on niin mutkikas yhtälö, että sitä ei ratkaista säkeillä, syömisillä eikä ”niin makaa kuin petaa” -horinoilla.

Erityisen tuhoisa hokema on ”jokainen mielipide on yhtä arvokas”. Ei missään tapauksessa! Totta ihmeessä tietoon ja ymmärrykseen perustuva, monipuolisesti harkittu mielipide on arvokkaampi kuin pelkoon ja vihaan perustuva, hatusta vetäisty mielipide.

Se, että hoemme tätäkin typeryyttä toisillemme, on jo johtanut monenlaiseen riesaan. Päättävissä elimissä ja tehtävissä istuu tyyppejä, joiden ajattelussa esimerkiksi ihmisoikeudet eivät paljon paina. Netissä riehuvat, omia mielipiteitään kovasti arvostavat tyypit ovat vallanneet kaikki keskustelufoorumit.

Koska viisaampi antaa periksi, nämä foorumit ovatkin jo paljolti tyhjentyneet fiksummista keskustelijoista. Käsitys siitä, mikä on ”yleinen mielipide”, on netin keskustelufoorumeilla tästä syystä yksipuolinen, harhainen tai sekä että.

Tyhmiä hokemia riittää joka lähtöön

Hokemia riittää. Raamatusta juontava ”joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan” on oikeuttanut lasten pahoinpitelyä vuosisadasta toiseen. Edelleen tätä ”viisautta” pohditaan nettikeskusteluissa.

”Hiljaa hyvä tulee” oikeuttaa minkä tahansa vitkuttelun. ”Puhuminen hopeaa, vaikeneminen kultaa” pitää yllä heikon vuorovaikutuksen yrmykulttuuria.

Mikään kulttuuri ei kehity, jos vääryyden, ääliömäisyyden, ketkuilun tai muun ei-toivotun edessä annetaan aina ”viisaasti” periksi. Ensiaskel on hylätä edes kaikkein typerimmät hokemat.

Apu 23/2018

Julkaistu: 5.6.2018