Kesä 1999 on ollut Joanna Kuvajan raskain kesä. Kansallisen tason aitajuoksijana tuolloin jo tunnettu Joanna, o.s.Väre oli ehtinyt seurustella vajaat puoli vuotta poikaystävänsä Ville-Veikon kanssa.

- Minulla oli juoksukisat ja olin sanonut Ville-Veikolle, ettei hänen tarvitse tulla seuraamaan niitä. Hän lähti kavereineen uimaan Mikkelin Pankalammelle ja hyppäsi kymmenen metrin korkeudesta veteen. Hyppy epäonnistui, ja hän hukkui.

Alkujärkytykseen Joanna sai rauhoittavia lääkkeitä. Poikaystävästään kokoamansa muistoalbumin sivuilta hän näkee, miten lääkkeet vaikuttivat koko olemukseen, katseeseen asti.

- Syy, miksi nyt kerron tapahtuneesta, on huoleni nuorten mielenterveysongelmista. Niitä pitäisi hoitaa paljon paremmin kuin nykyään tehdään. Ei lääkkeillä - ne eivät auttaneet minuakaan. Pääsin vuoden kestäneeseen terapiaan, jonka aikana opin, miten tärkeää puhuminen ja trauman purkaminen on. 

Lisää Joanna Kuvajan kokemuksesta juhannuksen tuplanumerossa.

teksti Liisa Talvitie, kuva Timo Villanen