Jo kertaalleen sivuutettu nuori tehokone on yllättänyt kaikki nousukiidollaan – onko sittenkin potentiaalia jopa NHL:ään?

Kun ennen kauden alkua listasin Aitioon Liigan potentiaalisimpia läpimurtokandidaatteja, Topias Hynnisen nimi mahtui mukaan vain lopun kunniamaininnan verran. Viimeisestä kolmesta kuukaudesta viisastuneena on helppo sanoa, että Jukurit-hyökkääjän olisi pitänyt saada kyseisessä artikkelissa huomattavasti enemmän palstatilaa.

Pian 19 vuotta täyttävä Hynninen on ollut Jukurien kauden harvoja valopilkkuja ja yltynyt viime aikoina huimaan vireeseen. Viidestä edellisestä ottelusta peräti neljässä Hynninen on viimeistellyt vähintään kaksi tehopistettä, ja edelliseen seitsemään otteluun tehoja on kertynyt yhteensä 12 pisteen edestä. Viimeisen kuukauden aikana kaikista Liiga-pelaajista ainoastaan Sportin Atro Leppänen ja Kärppien Michal Kovařčík ovat tehneet Hynnistä kovempaa tulosta.

Viime viikkojen tehoilun jälkeen Hynnisen koko kauden saldona on 30 otteluun tehdyt komeat kuusi maalia ja 22 pistettä. Alle 23-vuotiaiden Liiga-pelaajien pistepörssissä edelle yltää niukasti vain Ässien tähtihyökkääjä ja New Jersey Devilsin toisen kierroksen varaus Lenni Hämeenaho.

Hynninen itse oli ensimmäistä kertaa varattavissa viime kesänä, mutta NHL-seurat jättivät hänen nimensä kuuluttamatta. Tämä siitä huolimatta, että hän pelasi jo valtaosan viime kaudesta Liigassa, ja etenkin loppukautta kohden varsin lupauksia herättävällä tavalla.

Myös U20 SM-sarjassa Hynninen oli viime kaudella kahdeksassa pelaamassaan ottelussa kentän paras pelaaja lähes joka kerta. Jos varressa olisi mittaa viisikin senttiä enemmän, joku NHL-seura olisi todennäköisesti poiminut hänet jo keskikierroksilla.

Vaikka Hynnisen NHL-potentiaalia kyseenalaistettiin, monet kykyjenetsijät olisivat varmasti nostaneet hänet esiin pelaajana, jolla olisi hyvät mahdollisuudet valoisaan tulevaisuuteen Euroopan kaukaloissa. Vaikka näin asian tällä tavoin itsekin, olen silti hieman yllättynyt, millaisella nopeudella Hynninen on lopulta noussut mitat täyttäväksi Liiga-tason kärkiketjujen hyökkääjäksi.

Yksi mahdollistava tekijä tässä yhtälössä on kiistatta ollut Jukurien pelaajamateriaalin kapeus. Sarjan pienimmällä budjetilla operoivan joukkueen hankkimista ulkomaalaisvahvistuksista Max Ellis on ollut sivussa syyskuun lopusta lähtien ja Isaac Johnson palasi kaukaloon vasta viime viikolla oltuaan telakalla lähes kolme kuukautta. Monessa muussa joukkueessa Hynnisen tie kärkiketjuihin olisi ollut paljon kivikkoisempi, mutta Jukureissa hän pääsi heti kauden alusta alkaen pelaamaan merkittäviä minuutteja, jotka ovat sittemmin vain kasvaneet. Marraskuun alun jälkeen Hynninen on kellottanut pelaamissaan otteluissa useammin yli kuin alle 20 minuuttia.

Vaikka keskivertoon Liigassa pelaavaan varausikäiseen hyökkääjään verrattuna Hynninen jäi viime kaudella monessa asiassa alakynteen, yhdellä osa-alueella hän suorastaan loisti: karvauspelaamisessa. Jos katsotaan hyökkäysalueella luotujen kiekonriistojen määrää peliaikaan suhteutettuna, Hynninen nousee esimerkiksi varausikäisten Jesperi Kotkaniemen, Juraj Slafkovskyn tai Anton Lundellin edelle. Samoin hyökkäysalueelle heitettyjen päätykiekkojen onnistuneissa noudoissa Hynninen oli edellä kaikkia aiemmin mainittuja kärkivarauksia.

Osittain tämä toki johtuu siitä roolista, mikä Hynniselle oli viime kaudella annettu, mutta ennen kaikkea se kertoo hänen monipuolisuudestaan. Junioritasolla Hynninen oli etenkin viime kaudella enemmän artistimainen pelintekijä, joka pystyi luistelunsa avulla pysymään kiekossa pitkiä aikoja ja tekemään ajoittain mitä halusi. Ei ole itsestään selvää, että tämän profiilin pelaaja kykenee mukautumaan saumattomasti hyvin erilaiseen rooliin.

Luistelutaito oli ja on edelleen Hynnisen karvauspelaamisen – ja oikeastaan kaiken muunkin pelaamisen – kulmakivi. Hän on ennen kaikkea vikkelä sähäköiden mutta kevyiden ensimmäisten potkujen ansiosta, minkä avulla hän ehti moniin irtokiekkoihin ensimmäisenä. Nopeuden ja taitavan teränkäytön ansiosta Hynninen pystyi antamaan kärkikarvaajana paineen nopeasti ja myös pysymään piikkinä lihassa karkuun yrittäville puolustajille. Toisaalta Hynninen myös luki puolustajien aikeita laadukkaasti ja iski monesti kiinni täsmälleen oikeaan aikaan kiekollisen pelaajan ollessa haavoittuvassa asemassa.

Tämän kauden Hynninen on edelleen ahkera riistämään kiekkoja ja luomaan lisäarvoa kiekottomalla nopeudellaan, mutta samaan aikaan hän on löytänyt uuden tason kiekollisena, erityisesti pelinteon suhteen. Hynnistä junioreissa seuranneille hänen syöttötaitonsa ei pitäisi tulla yllätyksenä. Hän on aina ollut fiksu tilanteiden luoja, joka tykkää ensin luoda itselleen tilaa liikkeellään hyökkäysalueella, sitten puhkoa puolustuksia oivaltavilla syötöillään.

Toistaiseksi Hynninen on luonut ketjukavereilleen tekopaikkoja tasaviisikoin yli kolminkertaisella vauhdilla viime kauteen verrattuna. Useita ykkössyöttöjä hän on niittänyt käynnistämällä nopeita vastahyökkäyksiä, josta parhaana esimerkkinä marraskuun lopun Pelicans-ottelun fantastinen murtava rystylätty läpiajoon ponnahtaneelle Peter Abbandonatolle.

Toinen loistelias yksilösuoritus nähtiin tuoreimmassa Ässät-ottelussa, kun Hynninen onnistui väistämään useammankin riistoyrityksen näppäryydellään, imemään ykkössektoria puolustavan pelaajan itseensä ja sitten syöttämään tämän läpi juuri oikeaan aikaan vapaaksi maalinedustalle jääneelle Juuso Arolalle. Tilanne oli juuri sitä, mihin Hynninen pystyi viime kaudella parhaimmillaan U20 SM-sarjassa.

Toisaalta Hynnisellä on vieläkin varaa kiristää ruuvia mitä tulee pyrkimisessä laidoilta keskustaan. Hän pystyy viime kautta paremmin pysymään kiekkoa ulkokehällä ja kierrättämään sitä oikea-aikaisesti viivaan avatakseen puolustajille laukaisumahdollisuuksia, mutta keskustaan ja ykkössektoriin häneltä voitaisiin nähdä murtautumisyrityksiä – jalalla tai syöttämällä – vielä enemmänkin. Jos vertaa tämän suhteen vaikkapa Ilveksessä kaksi varauksensa jälkeistä kautta pelanneeseen ja sittemmin NHL:ään asti ponnistaneeseen Matias Maccelliin – joka on myös kokonsa puolesta hyvä vertailukohta –, on Hynnisellä vielä kiivettävänä taso tai kaksi.

Toisaalta samanikäiseen Maccellin verrattuna Hynnisen panos hyökkäysalueen ulkopuolella on kiistatta parempi. Tähän toki vaikuttaa jo pelkästään se, että vielä viime kaudella lähinnä laidalla pelannut Hynninen on siirtynyt täksi kaudeksi luonnolliselle pelipaikalleen eli sentteriksi.

Viime aikoina Abbandonato on ottanut valtaosan Jukurien ykkösketjun aloituksista ja myös esimerkiksi puolustusalueella sentterin roolin täyttävä pelaaja vaihtelee hieman tilanteen mukaan, mutta useimmiten nämä vastuut ovat langenneet Hynniselle ja hän on ne varsin hyvin hoitanut. Hynnisen vikkelyys myös mahdollistaa nopeiden vastahyökkäysten käynnistämisen syvässä tehtyjen kiekonriistojen jälkeen.

Jos katsotaan varauksen jälkeisiä Liiga-kausia viimeisen kymmenen vuoden ajalta, Hynnisen nykyinen ottelukohtainen pistekeskiarvo 0,73 riittää helposti kymmenen parhaan joukkoon. Kaikki muut tuota kärkikymmenikköä miehittävät pelaajat on varattu aikanaan NHL:ään kolmen ensimmäisen kierroksen aikana.

Etenkin jos tulevat nuorten MM-kisat – joissa Hynniselle pitäisi olla tarjolla isohko tontti Suomen hyökkäyksestä – menevät nappiin, Hynnisen tuskin tarvitsee NHL-varauksen osalta jäädä nuolemaan näppejään toistamiseen. Tällä hetkellä on täysin perusteltavissa oleva väite, että hän on kaikista tulevana kesänä varattavissa olevista suomalaishyökkääjistä se paras vaihtoehto. Se fakta, että kyseessä on suomalaisittain historiallisen heikko varausluokka, himmentää toki hieman tuon väitteen sädekehää, mutta vain vähän.

Vähintään ennustus siitä, että Hynnisestä tulee kehkeytymään kova tekijä Euroopan ammattilaiskaukaloihin, on tulossa toteen hyvää vauhtia.