Jukka Jalonen otti riskin valitessaan Jesse Puljujärven Leijoniin – avauspelissä riskit realisoituivat

Jesse Puljujärvellä, 26, ei ole ollut urallaan pelkästään helppoa. Ylipäätään hänen paluutaan vielä ammattijääkiekkoilijaksi ja MM-kisoihin valituksi pelaajaksi on pakko arvostaa.

Kerrataan hieman. Heikon kauden 2022-23 jälkeen pitkäaikaisten lonkkavaivojen ja -kipujen jälkeen Puljujärvi kävi lonkkiensa uudelleenpinnoituksessa viime kesänä. Toipuminen vei aina tammikuulle saakka, jolloin Pittsburgh Penguins tarjosi lopulta hänelle sopimusta.

Vaikka kausi ei ollut mitään riemujuhlaa, suurin voitto oli se, että Puljujärvi ylipäätään pystyi palaamaan kentälle. Se oli jo voitto itsessään.

Vaikeuksien jälkeen Puljujärven paluu Leijoniin on eräänlainen hyvän mielen tarina, mutta MM-kisoissa voittamisen kannalta ei mitata tarinan sympaattisuutta – vaan sitä, pystyykö pelaaja tarjoamaan lisäarvoa joukkueelleen vai ei.

Tsekkiä vastaan Puljujärvi ei siihen kyennyt.

Puljujärvi oli Leijonille riskivalinta. Siitäkin huolimatta, että joukkue on pullollaan ensikertalaisia ja yllätysvalintoja. Puljujärvessä on jo pitkään haluttu nähdä ominaisuudet ja potentiaalia tehoihin. Vaikka vaikeuksia on ollut, jos katsoo Puljujärven pelaamista viime kausien aikana, vain potentiaaliksi on jäänyt. Jossain kohtaa usko alkaa loppua. Leijonissa tehoja olisi kuitenkin tultava, sillä Puljujärvi on kuitenkin isketty kakkosketjuun tulosvastuurooliin. Avauspelissä Puljujärven osalta oli kuitenkin enemmänkin huolestuttavia merkkejä.

Leijonien päävalmentajan Jukka Jalosen jääkiekossa puolustuspeli tulee aina ensin. Pyritään riskittömyyteen ja jäähyttömyyteen. Hyökkäyspeli ei ole aina iloisen vyöryttävää, Tshekkiä vastaan se oli varsinkin kahdessa ensimmäisessä erässä lähinnä satunnaista. Peli ei ole kaunista, mutta vaikka se on ajoittain jopa turhauttavan näköistä – on aina muistettava, että se on kelvannut niinä useina kertoina, kun Jalosen johdolla on tuuletettu olympiavoittoa tai maailmanmestaruuksia. Siksi herääkin kysymys, että onko Puljujärvi tähän pelitapaan oikeanlainen pelaaja, vaikka hän onkin juhlinut Jalosen kanssa nuorten maailmanmestaruutta.

Puljujärvellä on omat ominaisuutensa. Hänellä on hyvä laukaus, se lähtee nopeasti. Onkin suuri sääli, että hänen pelipäänsä ei ole yhtä nopea. Tsekkiä vastaan Puljujärven anti hyökkäyspäässä oli nolla, puolustuspelillisesti jopa miinus. Kiekot hukkuivat matkalla ympäri kenttää – ja myös keskialueella. Hän myös pelasi itsensä ulos antamalla vain näennäiskarvausta ja kaartamalla kaukaa. Suoraan sanottuna Tsekki-peli ei hälventänyt Puljujärven mainetta pelihönttinä pelaajana.

Hyökkäysalueella operointikin oli usein päämäärätöntä. Oli jopa aavistuksen koominen näky, kun Tsekin Radko Gudas torppasi hortoilleen Puljujärven kuin törkyisen rukkasen kulmassa jäänpintaan.

Puljujärven kehonkielikin oli ottelun aikana turhautunut. Hän löi mailaa turhautuneena jalkoihinsa ja pyöritteli päätään.

Avausottelu Puljujärveltä meni vihkoon. Kokonaisuutena esitys oli jopa hälyttävä – ja ainoaksi hyväksi asiaksi jäi, että tällaisen esityksen jälkeen ei ole kuin parannettavaa. On selvää, että Puljujärven pitäisi jatkossa olla uhka hyökkäyspäässä vastustajalle, ei omilleen puolustuspäässä. Jalosen johdolla Leijonat pystynee sitoutuneella puolustuspelaamisella pitämään jatkossakin ottelut tiukkana, mutta joskus maalejakin on tultava. Niitä odotetaan myös Puljujärveltä.

MM-turnaus on kuitenkin pitkä. Kadonneelle itseluottamukselle voi löytyä helpotusta, kun Suomi pelaa seuraavissa otteluissa sellaisia maita vastaan seuraavaksi kuin Iso-Britannia, Norja ja Itävalta. Se on täysin toinen asia, että vaikka verkko noissa peleissä heiluisi, onko Puljujärvellä annettavaa voittavaan jääkiekkoon, kun pelataan paikoista mitalipeleissä tai mitalien väreistä.

Totuus on, että Leijonat kaipaisi nyt Puljujärveltä onnistumisia. Vieläkin suurempi totuus on, että sitä kaipaisi ennen kaikkea hänen uransa.