Apu

Jenni Kokander on perinyt isomumminsa siisteyskriteerit: "Hermostun kohtuuttomasti huonosti ripustetusta pyykistä ja muruista leikkuulaudalla”

Jenni Kokander on perinyt isomumminsa siisteyskriteerit: "Hermostun kohtuuttomasti huonosti ripustetusta pyykistä ja muruista leikkuulaudalla”
"Minulla on jatkuvasti kaikki hukassa. En ymmärrä miten voin esimerkiksi hukata puhelimen samalla kun puhun siihen", näyttelijä Jenni Kokander sanoo. Näin hän jatkaa lauseita.
Julkaistu: 18.9.2022

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla leijonaksi. Haaveilin myös opettajan ja matka­oppaan ammateista. Leijonan rooli on näyttelijälle mahdollisempi, kuin että muuttuisin eläinten kuninkaaksi. Opettajan roolista saan maistiaisia, kun ohjaan ja teen töitä lasten ja nuorten kanssa. Näyttelijä on myös eräänlainen opas, joka kertoo maailmasta ympärillämme.

Teini-iässä ihailin erityisesti ystäviäni. Muistan miten ihastelin heidän nopeuttaan. He kertoivat salamana vastauksen, oli kysymys Oasiksen sen hetkisestä lista­sijoituksesta, kenen suomennos Hamletista on paras ja sujuvin, tai mistä löytää sähäkimmät shokkivärit hiustenvärjäykseen. Useat näistä viisaista olennoista on yhä ystäviäni. Olemme vähän hidastuneet, mutta edelleen ihailen heidän ymmärrystään kaikesta olennaisesta.

Viimeksi nauroin makeasti, kun löysin silmälasini ­vattupuskasta. Minulla on jatkuvasti kaikki hukassa. En ymmärrä miten voin esimerkiksi hukata puhelimen samalla kun puhun siihen. Usein huomaan, että olen kesken keskustelun laskenut ajatuksissani puhelimen pöydälle ja lähtenyt toimittamaan jotain muuta asiaa.

"Pakkohan sille on nauraa, kun on ihminen, joka hukkaa vaikka sukkahousut jalastaan."

Viimeksi kiljuin riemusta, kun tulin jälleen huijatuksi Masked Singer -ohjelman kuvauksissa. Ensimmäisillä kausilla hävetti, jos oli mennyt arvauksessaan ihan metsään, mutta nykyään osaan nauttia ihan pihalla olemisesta. On vapauttavaa tulla oikein kunnolla vedätetyksi.

Vihaan sydämeni pohjasta harvoja asioita. Vihaaminen vie niin paljon voimavaroja, että olen liian laiska siihen. Olen niin mukavuudenhaluinen ihminen, etten oikeastaan jaksa vihata mitään tai ketään.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun sanon itse jotain liikuttavaa. On todella noloa kyynelehtiä omille kauniille sanoilleen. Tästä syystä en tykkää pitää puheita. Se on kiusallista kaikille.

Viimeksi rakastuin tänään. Rakastun päivittäin ja moniin asioihin. Rakastun mieheeni uudelleen, ­täydelliseen suklaakakkuun, kissan tassuihin, ­huonoihin vitseihin, uusiin villasukkiin ja vanhoihin ­villasukkiin, syksyyn vuodesta toiseen, mainosteksteihin kuumailmapalloissa, täydelliseen herkkutattiin, ohikulkijan hyräilyyn, sammaleen peittämään piha­kiveen, nukkuvaan puluun, sateeseen pitkän paahteen jälkeen – ja peilikuvaani toisinaan.

Kateellisena katson, kun ihmiset nauttivat saunomisesta. En viihdy kuumassa. En nauti löhöilystä kuumalla rannalla ja minulle tulee heti huono olo, jos vaikka ­kylpyvesi on liian lämmintä.

Sukurasitteeni on hyvin läheinen suhteeni siivoamiseen. Olen perinyt isomummiltani Elleniltä niin tiukat siisteyskriteerit, että elämä kanssani saattaa olla melko rasittavaa. Hermostun kohtuuttomasti ­huonosti ripustetusta pyykistä, leivänmurusista leikkuulaudalla ja sormenjäljistä kiiltävillä pinnoilla. Luulen, että minun tehtäväni tässä elämässä olisi oppia sietämään edes vähän kaaosta.

Aion vielä opetella soittamaan ukulelea ja kertomaan vitsejä ilman että unohdan loppuosan. Olisi myös kiva oppia pois piintyneistä tavoista.

Kommentoi »