Jatkuuko kahteen kertaan kaupatun suomalaisen NHL-supertähden alamäki myös Dallas Starsissa? – "Voi Mikko Rantanen parkaa!"
Petteri Sihvonen todistaa, että pelaajien kuten Starsin Mikko Rantasen ja Avalanchen Martin Necasin välisen paremmuuden vertailussa on otettava huomioon paitsi pelikaverit myös ennen muuta pelitavat, joita pelaajat saavat tai joutuvat pelaamaan. Juuri nyt ei hyvältä näytä Rantasen suhteen. Tosin Sihvosella on varasuunnitelma Rantasen avuksi.
Kumpi on tällä hetkellä parempi pelaaja, Dallas Starsin Mikko Rantanen vai Colorado Avalanchen Martin Necas?
Ennen tuollaiseen kysymykseen saatettiin vastata vaikkapa vertailemalla tilastoja viime vuosilta. Jos nyt syyllistyisi moiseen vertailuun, vastaus olisi helppo: Rantanen on parempi jääkiekkoilija kuin Necas.
Vaan tilanteet ovat muuttuneet.
Rantanen olisi halunnut tehdä uuden miljoonasopimuksen Avalancheen, mutta syystä tai toisesta se ei lopulta sopinutkaan seuran pirtaan. Kävikin niin, että Rantanen laitettiin Carolina Hurricanesiin ja sieltä lähetettiin Rantasen tilalle Necas. Kunnes Rantanen päätyi lopulta Starsiin. Rantanen taisi lopulta oikein valitsemalla valita Starsin.
”Oi oppi ottakaatte!”
Tuossa siirtojen saagassa ymmärryksemme jääkiekkoilusta ja jääkiekkoilijoista on lisääntynyt reimasti. Enää ei ole paluuta puusilmäiseen pelaajien vertailuun.
Oi oppi ottakaatte!
Aina on kysyttävä tai lisättävä pelaajien osalta se seikka, että riippuu, kenen kanssa nämä nykyään pelaavat, eikä siinä kaikki, jopa vielä enemmän keskiöön nousee kysymys: millä pelikirjalla vertailussa olevat NHL-pelaajat pelaavat?
Sunnuntaina kello 21 Suomen aikaa Avalanche ja Necas kohtaavat Starsin ja Rantasen. Siinäkö se paremmuus sitten mitataan? No ei sentään.
Toki kohtaaminen on äärimmäisen mielenkiintoinen.
Valmistauduin sunnuntai-illan matsiin ja sitä mukaa Rantasen paluuseen ensimmäistä kertaa entiseen kotihalliinsa katsomalla Starsin vieraspelin Winnipeg Jetsiä vastaan. Analysoin myös Avalanchen matsin Calgary Flamesin vieraana.
Tarkensin noissa otteluissa katseeni Rantaseen ja hänen hyökkäysvitjaansa sekä Necasiin ja hänen troikkaansa.
”DeBoerin pystysuunnan jääkiekossa Rantanen saa kyllä taistella ja jahdata kiekkoa sydämensä kyllyydestä.”
Voi Mikko Rantanen parkaa! Pelaa siinä sitten köntys Jamie Bennin kanssa. Eihän siitä mitään tullut eikä tule. Jos kohta ei apuja tullut myöskään sentteri Wyatt Johnstonilta. Kolmikko ei saanut ottelussa käyntiin oikeastaan minkäänlaista yhteistyötä.
Kun taas Necas tahollaan sai nauttia NHL:n ehkä rautaisimman ja varmimman kaksikon Nathan MacKinnon-Artturi Lehkonen ”pelaa kolmannelle” -lätkästä.
Rantanen ei syöttänyt ottelussa Flamesia vastaan kertaakaan keskialueelta alaspäin puolustajalle. Necas suorastaan ruokki pelivälineellä Cale Makaria Makarin ylemmän viivelähdön toimistoon. Siihen samaan toimistoon, johon Rantanen aikoinaan palautteli kiekkoa viljalti. Niin, tästä päästään coach Jared Bednarin ja coach Peter DeBoerin pelitapojen totaaliseen eroavaisuuteen. Ensin mainitussa peliä rytmitetään, jälkimmäisessä ei.
Menin, ryökäle, väittämään Kiuas Infernossa, että Rantanen pääsi pelitavan puolesta nousemaan allikosta ojaan, kun hän karkasi Hurricanesin Rod Brind’Amourin viidakkolätkän pelitavan kynsistä DeBoerin pystysuunnan Starsiin. Flames-pelin perusteella minun on melkein vedettävä sanani takaisin niin, että päinvastoin Rantanen joutuikin ojasta allikkoon. No, en sentään yhden pelin perusteella kiellä itseäni, vaikka mieli tekisi.
”Sehän on mielettömyys Rantasen kaltaiselle pelaajalle. Tokko siinä edes muhkea tilipussi lämmittää.”
Mikko Rantasen pelaamisesta yhdessä Bennin ja Johnstonin kanssa ei ole mitään hyvää kerrottavaa. Se oli pelkkää toikkarointia 60 minuuttia. Rantanen-seurantani myötä on käynyt ilmi, että Starsilla on pakka sekaisin jopa PAPP-pelaamisen siinä vaiheessa, kun laituri joutuu alas sentterin paikalle puolustamaan. Rantanen on likellä Patrik Laine -katastrofia a la Columbus Blue Jackets niissä tilanteissa. Muistamme, miten Laine oli ulapalla, kun hänen piti puolustaa sentterin paikalta aikoinaan.
DeBoerin pystysuunnan jääkiekossa Rantanen saa kyllä taistella ja jahdata kiekkoa sydämensä kyllyydestä. Olkoonkin, ettei sellainen sovi ollenkaan Rantaselle, pelkkä taisteleminen, repiminen ja raastaminen. Sehän on mielettömyys Rantasen kaltaiselle pelaajalle. Tokko siinä edes muhkea tilipussi lämmittää.
No, entä sitten Necas? Hänen osaltaan ei tarvitse tuoda esiin määräänsä enempää yhteispeliä edes maestro MacKinnonin kanssa, vaikka sitäkin oli kosolti. Sen sijaan tuntuu hyvältä mainita niistä lujista kämmen-kämmen-syötöistä, joita Necas paukutteli yli kaukalon Lehkosen kanssa! Sillä siunaamalla, kun kiekko meni Lehkoselle, hän tiesi missä liikkuu Necas – ja päinvastoin. Pam-pam! Lavasta lapaan, ja takaisin lavasta lapaan.
Kerran vastahyökkäyksessä Necas tarjoili kämmeneltä kämmenelle Lehkoselle lyhyen peliä edistävän syötön. Aha! Ja sillä välin Makar kiihdytti takaa sillä keinon, että Lehkonen saattoi taas vuorostaan kiskaista kämmeneltä kämmenelle peliä tekevän syötön Makarille läpiajoon.
Rantanen ei asettunut kertaakaan pelaamaan trapia. Stars luisteli ja luisteli läpi pelin. Vuorostaan Necas saattoi havaita, että Lehkonen on kärkenä tolppa-trapissa, MacKinnon päivystää vasemmalla hieman alempana, joten Necasin vuoro oli luistella käsikynkkää vastustajan sentteriltä syöttö pois. Rytmiä ja yhteistyötä puolustettaessa!
”Sillä siunaamalla, kun kiekko meni Lehkoselle, hän tiesi missä liikkuu Necas – ja päinvastoin. Pam-pam! Lavasta lapaan, ja takaisin lavasta lapaan.”
No, lukija ymmärtää jo vähemmästäkin, miksi Necasilla kulkee, mutta Rantasella on vaikeampaa. Oli vaikeaa Hurricanesissa Brind’Amourin lätkän kanssa, ei auttanut edes yhteispeli Sebastian Ahon kanssa, ja on vähintäänkin haasteellista Starsissa DeBoerin pelitavan kanssa.
Voidaan porukalla sopia, että juuri nyt #88 Necas on suurempi kuin #96 Rantanen.
Se, miten tuo puntari menee jatkossa, on tietysti vielä a priori arvioiden varassa. Kun tässä laskeskelen huonotuulisena ja otsa rypyssä paksun otsaluuni takana pelien, pelitapojen ja pelaajien konstikasta yhtälöä, saattaa hyvinkin olla, että Necasin paraatimarssi jatkuu ja Rantasella on enemmän pulmia käsissään. Olkoonkin, ettei vika ole Rantasessa. Se on hänen päävalmentajansa pelikirjassa. Ja konkari Bennin jäykissä polvissa.
”Siinä jätkät voisivat sopia keskenään, ettei lähdetä hyökkäyksen alkaessa hortoilemaan minne sattuu, vaan pelataan kuten Lehkonen ja Necas, toistensa sijainti tietäen.”
Vielä on lopuksi sanottava, seuratkaapa vain sunnuntai-iltana, Nathan MacKinnon on loistava sentteri primus inter pares, ylivertainen vertaistensa joukossa. Sellaista Aleksander Barkov -luokkaa, ja jopa enemmänkin. MacKinnon pitää huolta koko viisikostaan. Samoin kuin Barkov pitää. Aikoinaan MacKinnon ja Bednarin pelikirja pitivät huolta myös Nousiaisten pojasta Rantasesta NHL:ssa. Mutta se on jo historiaa.
MacKinnon ja Barkov eivät ole mitään vapaan tyylin itsekeskeisiä laskettelijoita kuten Aho ja myös osin Roope Hintz ovat. Olen sitä mieltä, että MacKinnon ja Barkov kykenisivät pelaamaan klassista sentteripeliään jopa Starsissa ja Hurricanesissa. Ehkä.
Mikko Rantasen pelastus voisi olla Starsissa se, että DeBoer eksyisi laittamaan Mikael Granlundin hänen sentterikseen. Ja vaikka Hintzin vasempaan laitaan. Kuka tietää silloin kiekko alkaisi kiertää lavasta lapaan. Mielettömyyteen alkaisi tulla mieltä. Siinä jätkät voisivat sopia keskenään, ettei lähdetä hyökkäyksen alkaessa hortoilemaan minne sattuu, vaan pelataan kuten Lehkonen ja Necas, toistensa sijainti tietäen.
