
Aselepo syyskuun alussa 1944 teki idän verivihollisesta hetkessä ystävän – koska se oli välttämätöntä
Syyskuun alussa 1944 Suomen oli taivuttava ja löydettävä sotavuosien jälkeen tie raskaaseen rauhaan, joka antaisi pois paljon, mutta säilyttäisi lopulta kansakunnan itsenäisyyden. Se oli raskas isänmaallinen teko, kirjoittaa toimituspäällikkö Samuli Isola.
Suurhyökkäykset vyöryivät. Viipuri oli mennyt, Kannas murtunut. Äyräpäässä, Vuosalmella ja Tali-Ihantalassa taisteltiin maamme olemassaolosta. Alkukesällä 1944 ylipäällikkö Mannerheim oli arvellut, että taistelukentillä edennyt ja Suomelta ehdotonta antautumista vaatinut Neuvostoliitto saattaa miehittää maamme. Presidentti Ryti oli joutunut antamaan aseveli Saksalle henkilökohtaisen vakuutuksen, ettei Suomi tee Neuvostoliiton kanssa erillisrauhaa.
Jatkosodan viimeisillä hetkillä, kesällä vuonna 1944, Suomen itsenäisyys oli enää hiuskarvan varassa.
Suureksi onneksi sota Euroopassa oli lännessä ja idässä kääntynyt Saksan suureksi tappioksi ja Neuvostoliitto suuntasi sotavoimansa kohti Berliiniä. Suomi laittoi tuolloin kaikki peliin ja puolusti maataan ja sai Neuvostoliiton vyörytyksen pysäytettyä.
Oli hetki, joka tuli käyttää hyväksi.
Henkilökohtaisen vakuutuksen Saksalle tehneen presidentti Rytin oli astuttava syrjään ja maan johto alkoi uuden presidentin eli Mannerheimin johdolla tunnustella tietä ulos sodasta. Oli myönnyttävä ja löydettävä tie raskaaseen rauhaan, joka antaisi pois paljon, mutta säilyttäisi lopulta kansakunnan itsenäisyyden. Oli luovuttava siitä, mikä oli ollut pyhää ja taivuttava siihen, mitä vastaan oli vuosia taisteltu.
Aselepo 4. syyskuuta 1944 lopetti taistelut, mutta jätti avohaavan. Jo kahden viikon päästä solmittiin välirauha, jonka perusteella Karjalan, Vienan ja Petsamon maat menetettiin ja Porkkalaan tuli entisen vihollisen tukikohta. Järjestöjä kiellettiin, toisia nostettiin Moskovasta. Sotasyyllisiksi nimettyjä tuomittiin jo etukäteen, Suomelle asetettiin raskaat sotakorvaukset. Saksalaiset, entiset aseveljet, oli ajettava maasta. Alkoi Lapin sota. Neuvostoliitto asettui Suomeen kuin kotiinsa.
Alkoivat hirmuiset vuodet, kuten myöhempi presidentti Paasikivi sanoi. Mutta Suomi kesti.
Tasan 80 vuotta sitten oli isänmaallista solmia kovien sotavuosien jälkeen kova rauha. Se pelasti maan. Kiitos, rauhan ja sodan veteraanit.