Hiihtotähti Jasmi Joensuun uran tuomittiin jo olevan ohi – nyt hänellä on mahdollisuus tehdä suomalaista lajihistoriaa

Kun talviolympialaisissa parhaillaan kilpaillaan Italiassa, suomalaismenestystä odotetaan jälleen tutuista, perinteikkäistä talvilajeista. Jääkiekkoleijonia seurataan herkeämättä ja hiihtäjien edesottamuksia ruoditaan kahvipöydissä.

Näiden lajien tähdet ovat suomalaisittain suurimman huomion kohteena. Joka kerta.

Samalla olympialaiset ovat myös näyttämö, jossa uusia urheilusankareita syntyy. Viiden renkaan kisoissa, jos jossain, suomalaisurheilijalla on mahdollisuus naulata itsensä kansakunnan mieliin.

Jos Jasmi Joensuu onnistuu tavoitteessaan, hänelle käy juuri noin. Parin viime vuoden aikana uudelle tasolle kehittynyt hiihtäjä hamuaa olympiamitalia. Siitä hän on unelmoinut.

– Edelliset olympialaiset eivät olleet mikään dream come true. Nyt haluan saada parhaani irti, Joensuu sanoo ja viittaa Pekingin pettymykseen.

Neljä vuotta sitten hän pääsi hiihtämään kilpaa noin seitsemän minuuttia, eli sprinttikarsinnan ja ensimmäisen erävaiheen. Se oli raju pettymys.

Nyt vastaava tulos päämatkalta olisi täydellinen katastrofi. Niin kovalle tasolle Joensuu on urheilijana noussut.

Pääkaupunkiseudulla ensimmäiset vuotensa viettäneen Joensuun polku huippuhiihtäjäksi on suomalaisittain epätavallinen. Perhe muutti Kuortaneelle, kun Jasmi oli 11-vuotias. Siellä hän kävi lukion.

Valkolakin saatuaan Joensuu päätti lähteä Yhdysvaltoihin yliopistoon. Jossain muussa lajissa, kuten koripallossa tai uinnissa, päätös ei olisi erikoinen, mutta suomalaisena hiihtäjänä sillä saa laji-ihmisten kulmakarvat kohoamaan.

Edelleen varsin konservatiivisessa lajissa on totuttu tekemään asiat tietyllä tavalla. Esimerkiksi siten, että lupaava hiihtäjä tavoittelee kotimaassa henkilökohtaisen valmentajansa ohjauksessa paikkaa nuorten maajoukkueesta.

– Ihmiset puhuivat, että hiihtourani loppuu, kun lähden Pohjois-Amerikkaan. Sanoin, että haluan hiihtää yliopistouran jälkeenkin, Joensuu kertaa.

Hän päätti, että lajiin satsaaminen jatkuu, jos hän on hiihtäjänä paremmalla tasolla palattuaan Yhdysvalloista kuin sinne lähtiessä. Näin kävi. Aika Denverin yliopistossa kehitti nuorta urheilijaa.

Olosuhteet olivat aivan eri tasolla Suomeen verrattuna. Hiihtäjät saivat koulussa Kalliovuorten juurella käytännössä samat resurssit kuin koripallon, jääkiekon tai muiden isojen lajien urheilijat.

– Vuosibudjetti oli samaa luokkaa kuin maastohiihdon A-maajoukkueella, Joensuu konkretisoi.

Käytössä oli kaksi täysipäiväistä valmentajaa, fysioterapeutit, psykologit, ravintovalmentajat ja niin edelleen. Kisamatkat ja leiritykset kustannettiin koulun puolesta. Hiihtokulttuuriltaan vaatimattomaan maahan liittyy paljon ennakkoluuloja, mutta harva 20-vuotias suomalainen urheilija voi edes haaveilla vastaavasta kokonaisuudesta.

Lisäksi kestävyysurheilijalle sopi, että Denver sijaitsee 1 600 metrin korkeudella merenpinnasta. Ilma on esimerkiksi Suomeen verrattuna vähähappista, mikä auttaa kestävyysominaisuuksien kehittymisessä.

Joensuun mukaan harjoittelu oli fiksua ja ammattimaista. Ei silmitöntä määrien ja tehojen kasvattamista, kuten jotkin stereotypiat yliopistovalmentautumisesta antavat ymmärtää.

– Kuitenkin isoin juttu oli, että opin tuntemaan itseni paljon paremmin ja ymmärsin, millainen ihminen olen, Joensuu arvioi Vuoroveto-podcastin haastattelussa joulukuussa.

Suomeen palattuaan hän löysi valmentajakseen Kalmer Trammin. Hiihtäjän taso oli vielä todella kaukana maailmancupin säännöllisestä kiertämisestä, mutta virolaisvalmentaja uskoi Joensuun potentiaaliin ja erilaiseen uratarinaan.

– Minulle tuli hyvä olo siitä, että valmentaja aidosti uskoi minuun. Paluuni jälkeen tapaamistani valmentajista hän otti minut parhaiten vastaan, Joensuu pohtii.

Nykyisin eritoten sprintissä pärjäävä hiihtäjä on muun muassa osakilpailuvoittaja maailmancupista, sen sprintticupin voittaja ja MM-pronssimitalisti viestistä. Kaksikon yhteistyön alussa ainakaan hiihtäjä itse ei tällaisista saavutuksista uskaltanut edes unelmoida. Niin kaukana maailman kärki oli.

29-vuotias Joensuu kokee myös valmentajan kehittyneen yhteistyön aikana. Molemmat ovat oppineet toisiltaan. Tramm on hiihtäjän mukaan perusteellinen ja halukas perustelemaan, miksi jotain tehdään. Virolainen sanaseppo on aina valmis kyselemään oppeja myös muualta, esimerkiksi muilta valmentajilta. Joskus jopa häiriöksi asti, Joensuu arvelee.

Lähes seitsemän vuotta yhteistyötä tehneen kaksikon välillä vallitsee syvä luottamus. Se on sprintterin mukaan avain onnistumiseen. Hän kokee, että urheilijana kaikkein tärkeintä on luottaa omaan tapaan toimia.

– Mielestäni urheilussa on parempi tehdä huonoja asioita ja luottaa siihen kuin tehdä hyviä asioita, mutta ilman luottamusta tekemiseen, Joensuu tietoisesti kärjistää.

Hän kokee, että viimeinen askel maailman huipulle on tullut nimenomaan luottamuksen kautta. Turha hätäily ja ulkopuolisten soraäänien kuunteleminen on jäänyt pois. Ajatukset eivät enää liiku siinä, mitä muut tekevät tai treenaako hän esimerkiksi itse liian vähän. Tulokset ovat tuoneet rauhaa ja itseluottamusta.

Haastattelu keskeytyy hetkeksi.

– Markus teki just maalin!

Joensuun iloinen hihkaisu tallentuu videohaastatteluun, kun hänen puhelimensa ruudulle ilmestyy tulospalvelun ilmoitus. Joensuun poikaystävä Markus Granlund on tehnyt juuri maalin Sveitsin jääkiekkoliigan ottelussa Ambri-Piottaa vastaan.

Joensuu ja Sveitsin ”suomalaisjoukkueessa” Geneve-Servettessä kolmen muun Leijona-pelaajan kanssa pelaava Granlund ovat seurustelleet viime vuoden alkupuolelta saakka. Vaikka kaksikon yhteinen aika on talvella aikataulu- ja urheilukiireiden takia vähäistä, Joensuu näkee toisen urheilijan kanssa elämisen positiivisena asiana.

– Jos olen esimerkiksi kahden tai kolmen viikon korkeanpaikan leirillä, minun ei tarvitse selittää, miksi teen sen, Joensuu antaa esimerkin.

Hän uskoo, että urheilijakumppanin on helppo tukea toisen elämäntyyliä. Ajatusmaailma on tuttu. Molemmilla on se oma juttu.

Kaksikko ei näe turhan usein, mutta tiedostaa, että tilanne on väliaikainen. Urheilijapari pyrkii järjestämään yhteistä aikaa aina, kun se on mahdollista.

– Tiedän koko ajan, että se mitä teen, ei ole millään tavalla toiselta pois tai pois meidän yhteisestä ajastamme, Joensuu kertoo tyytyväisenä.

Kotona kaksikko ei juuri puhu urheilusta. Hiihtotähden mukaan Granlund on tuonut mukanaan ajatusmaailmaa, jossa hallilla ollaan töissä ja kotona mietitään muita asioita. On tärkeää, että niin kroppa kuin mielikin pääsevät palautumaan kilpailujen ja harjoitusten ulkopuolella, Joensuu kokee.

– Teemme asiat urheilun ehdoilla, mutta ei sitä ajatella koko ajan, hiihtäjä summaa.

Vantaan hiihtoseuraa edustava mitalitoivo suuntasi olympiamaisemiin Val di Fiemmeen valmistautumisleiriltä Toblachista. Tilanne on ollut hyvä kisojen kynnyksellä, vaikka viimeinen maailmancup-viikonloppu ennen arvokisoja ei ollutkaan jättipotti Sveitsin Gomsissa.

Lisää luottamusta menestykseen tuo, että Joensuu voitti olympianäyttämöllä, Lago di Teseron hiihtostadionilla käydyn sprinttikisan Tour de Skillä. Kaiken pitäisi olla valmista, kun hän avaa tiistaina olympiaurakkansa päämatkallaan.

– Olen aikataulussa. Tiedän, että mikä tahansa on mahdollista, jos saan hyvän onnistumisen.

Suomalaishiihtäjät eivät ole saavuttaneet yhtään henkilökohtaista olympiamitalia sprinttihiihdossa. Joensuu tavoittelee siis historiallista saavutusta.

On kiistaton fakta, että ulkoilmalajissa moni urheilijasta riippumaton muuttuja vaikuttaa lopputulokseen. Kuten jo alkukisojen aikana moneen kertaan on kuultu, sää voi olla helmikuussa Pohjois-Italiassa lähes mitä tahansa. Suomalaishiihtäjä ei halua vaivata päätään asioilla, joihin ei voi vaikuttaa.

Hän tiedostaa realiteetin. Unelman toteutuminen, arvokisamitali, vaatii monen asian osumista kohdilleen. Itse asiassa kaikkien.

– Se vaatii huippupäivän niin minulta kuin välineiltäkin, Joensuu viittaa urheilijan iskukykyyn ja suksien toimivuuteen mahdollisesti haastavissa oloissa.

Pekingin raskaan pettymyksen jälkeen hän päätti, että seuraavissa olympialaisissa hän haluaa olla huippukunnossa ja tehdä sitä kautta kisareissusta itselleen onnistuneen. Se pienen tytön unelma arvokisamitalista, mikä joitain vuosia sitten oli kaukainen, on mahdollista realisoida Italiassa.

– Eivät nämä välttämättä viimeiset arvokisani ole, mutta ainakin viimeisiä, joten haluan uralleni paremman kokemuksen olympialaisista kuin mitä viimeksi sain.

Aition Suuri olympiaopas on 68-sivuinen kisalehti, jossa on kaikki mitä tarvitset talviolympialaisten kotikatsomoon – tilaa se suoraan kotiin tästä linkistä, ilman toimituskuluja!